Tulosta sivuHelmikuu 2008

keskustelut - Helmikuu 2007

15.2.2008 6.13

Onko lapsipornoluvan esittäminen aina rikos?

Akt-netti-TeenTopangaVoiko kuvia esittää edes silloin, kun tarkoituksena on osoittaa ilmiön yleisyys, kuvien helppo saatavuus ja yllyttää ihmisiä toimimaan lapsi- ja teinipornoistumusta vastaan?

Harvoin hyvien aikomusten puolitiehen jääminen harmittaa näin paljon. Eilen (14.2.) piti ennättää vielä Kluuvin galleriaan, Taide-lehteäkin paljon avustaneen taiteilija, tutkija Ulla Karttusen Ekstaattisia naisia – kirkon ja pornon pyhät neitsyet -näyttelyn avajaisiin. Vaan enpä ennättänyt (niin siinä yleensä aina käy).

 

Tänään paikkokierroksella törmäsinkin sitten Helsingin kaupungin taidemuseon johtoryhmään, joka päättäväisesti sulki pääsyni saliin.

Aikani takahuoneen pyhiä neitsyitä katseltuani yritin uudelleen, mutta huonolla menestyksellä.

 

Lasioven lävitse näin kuinka konservaattori pumpulihanskat kädessään poisti muotoon ommeltua harmaata pressua, joka oli levännyt metallisen autotallikehikon varassa. Vain hetkeä aiemmin poliisi oli takavarikoinut niiden suojissa esitetyt kuvat tutkintaa varten. Se selvisi, kun taiteilija itse saapui paikalle.

 

Ja kohta Helsingin Sanomien kuvaajan moottoriperä alkoi laulaa torsoksi riisutussa näyttelytilassa. Kontrastin puuttuessa sinänsä komeat, tietokoneella täydellistetyt pyhimyshahmot näyttivät kovin muovisilta. Ajatuksen kaari tuntui katkeavan.

 

No niin, väärien päätösten takia minulla on nyt vain aavistus siitä, millaisia metallisten orjantappurapiikkien ja 2000-luvun orjakauppaa kritisoineiden tekstien yhteyteen liitetyt kuvat olisivat olleet. Pahus.

 

Tiedän, että joukossa oli juuri niin tympeää materiaalia kuin pornosivustoilla nyt vain voi kuvitella olevan. Mutta sitä en tiedä, millainen vaikutus niillä tässä yhteydessä olisi ollut.

Olisiko Karttusen selvästi moraalinen, jopa moralistinen viesti välittynyt vai ei? Olisinko kokenut työn rikollisempana kuin ne dokumentit, jotka kertovat kidutuksista tai muista hirmuteoista?

 

Sen nyt ainakin teidän, että aineisto oli poimittu “valtavirtapornosivuilta”, ei siis miltään vaikeasti esiin kaivettavalta friikkiosastolta. Kritiikin kärki kohdistui siis myös “normaalin” intiimihierontamateriaalin lapsipornoistumiseen.

 

Sukupuolisiveellisesti loukkaavan kuvaston hallussapito on rikos, mutta onko se rikollista myös silloin, kun motiivi on kriittinen ja tutkimuksellinen - niin kuin poliisin tai taiteilijan motiivi voi olla?

 

Museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén suhtautui tilanteeseen varsin vakavasti. Hänen ja museon johtoryhmän päätöksen perusteella näyttelytilasta poistettiin kaikki tapahtumaan viittaavat rakennelmat, eikä teoksen kohtalosta kertovaa tekstiä myöskään saanut näyttelytilaan laittaa.

 

Museonjohtaja kielsi myös installaation purkamisesta otettujen kuvien julkaisemisen. Hän perusteli päätöksiään vedoten Pauli Rautiaisen selvityksen Taiteen vapaus perusoikeutena kohtaan, jossa valokuvaaja tuomittiin korvauksiin, koska hän oli kuvannut luvatta lapsia uimarannalla.

 

Oleellisin kysymys kuuluu, voiko “sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia” kuvia esittää julkisesti edes silloin, kun tarkoituksena on osoittaa lapsipornon yleisyys, helppo saatavuus ja yllyttää ihmisiä toimimaan sitä vastaan? Voiko kuvien kriittinen esittäminen vahingoittaa katsojaa, loukata niissä olevien ihmisen yksityisyyttä tai peräti lisätä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä?

 

Ainakin tutkintapyynnön tehnyt taiteilija oli shokissa vielä seuraavanakin päivänä. Avajaisissa yllättäen nähdyt kuvat järkyttivät niin paljon, että hän löysi itsensä harhailemasta Espalta viinilasi kädessä, eikä osannut tehdä muuta kuin soittaa poliisille. Kuvat olivat haavoittaneet myös häntä, näyttäneet maailman, jonka ei pitäisi olla olemassa. AE


Palaa otsikoihin | 13 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä