Tulosta sivuHuhtikuu 2008

Keskustelut - Huhtikuu 2008

22.4.2008 11.57

22.4.2008 Mitä museossa saa tehdä?

Netti-schnabel1Onko Nykytaiteen museo Kiasman ja Galerie Forsblomin taannoinen hanke Julian Schnabelin tuomiseksi Suomeen merkki taidekentän muuttuneesta toimintakulttuurista?

Onko Nykytaiteen museo Kiasman ja Galerie Forsblomin taannoinen hanke Julian Schnabelin tuomiseksi Suomeen merkki taidekentän muuttuneesta toimintakulttuurista?


Vai kertooko se vain julkisen sektorin uudesta etiikasta ja ekonomiasta? Nythän esimerkiksi yliopistoille suunnitellaan säätiömallia, jossa yliopisto itse hankkisi osan rahoista ja valtio satsaisi 2,5 kertaa saman määrän.


Kansainvälinen museoneuvosto ICOM on määritellyt eettiset säännöt museoiden toiminnalle. Ne vetävät selvän rajan kaupallisen toiminnan (tai tietyn toimijan suosimisen) ja museotoiminnan välille. ”Museot toimivat nykyisin sellaisessa ympäristössä, että siellä on erittäin vaikea noudattaa näitä eettisiä normeja viimeisen päälle. Näen tässä markkinatalouden arvojen tai vaatimusten ulottumisen myös kulttuurielämän puolelle”, Suomen museoliiton pääsihteeri Anja-Tuulikki Huovinen kommentoi Jonni Roosin haastattelussa (Taide 2/08).


Viime aikoina monen muunkin näyttelyn kohdalla on koeteltu museotoiminnan ja taidekaupan harmaita raja-alueita: Galerie Anhava on esitellyt Juhana Blomstedtin ja Henry Wuorila-Stenbergin näyttelyt samaan aikaan, kun taiteilijoiden museonäyttelyt olivat esillä Helsingin kaupungin taidemuseossa. Tamperelainen taidekauppias on hoidellut myyntibisneksiään Espoon Modernin taiteen museo EMMA:n Tàpies-näyttelyn yhteydessä. Tampereen taidemuseo on merkinnyt Vuoden nuoren taiteilijan Samuli Heimosen teosten viereen myyntilappuja ja Amos Andersonin taidemuseosta huhutaan myytävän nykytaidetta tiskin alta.


Schanbelin näyttelyn kohdalla museo ja galleria jakoivat lähinnä kuljetus- ja matkakuluja. Kiasman johtaja Berndt Arellin mukaan kyse ei ollut niinkään taloudesta, vaan taiteilijan edusta ja myynnin delegoinnista: ”Hän (Schnabel) oli pitänyt ennestään yhden näyttelyn Forsblomilla. Hän halusi näyttää uusimmat työnsä ja myös myydä niitä. Minä en halunnut niitä museoon myytäviksi. Museossa esillä olevat teokset eivät ole myynnissä.”


Taidemuseoiden ja taidekaupan välinen rajapinta on aina ollut olemassa. Silti nämä viimeaikaiset museoetiikan rajoja koettelevat tapaukset antavat aiheen kysyä: onko suunta oikea? Mitä museot voivat ja mitä ne eivät voi tehdä? Entä miten julkista taloutta ylipäätään pitäisi pitää pystyssä?

Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä