Tulosta sivuUutiset 2006

22.9.2006 14.48

Noin kymmenen kysymystä Valtion taidemuseon uudelle ylijohtajalle Risto Ruohoselle

Ylijohtaja palkki
Valtion taidemuseon uusi ylijohtaja Risto Ruohonen.
Teksti: Otso Kantokorpi

Valtiotieteen maisteri, neuvotteleva virkamies Risto Ruohonen (49) on valtioneuvoston päätöksellä nimitetty Valtion taidemuseon ylijohtajan virkaan viisivuotiskaudeksi, joka alkaa syyskuun alusta. Hän siirtyy tehtävään opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston taide- ja kulttuuriperintöyksikön päällikön tehtävistä.

Edellinen ylijohtaja, FM Tuula Arkio teki pitkän elämäntyön Valtion taidemuseossa. Hän aloitti Ateneumissa sihteerinä toimineen Leena Peltolan assistenttina ja yleni vähitellen Kiasman johtajaksi ja sitä kautta Valtion taidemuseon ylijohtajaksi. Ruohonen oli vahvoilla virkaan jo viisi vuotta sitten, mutta häneltä puuttui tehtävään tuolloin vaadittu pätevyys. Sen jälkeen vaatimuksia on muutettu. 

Aiemmin Valtion taidemuseon johtajalta vaadittiin korkein arvosana taidehistoriassa. Itse olet valtiotieteiden maisteri. Mistä aineista opintosi koostuvat? Mikä on suhteesi taidehistoriaan ja toisaalta näihin pätevyysvaatimuksiin?

Valtion taidemuseon ylijohtaja vastaa suuren kulttuuri- ja taidelaitoksen toiminnasta. Arvostan Valtion taidemuseossa olevaa osaamista, myös taidehistorian osalta hyvin paljon.

Ylijohtajan tehtävässä taidehistoria ei ole ohjaava tekijä – uskon, että kokemukseni menestyvien taide- ja kulttuurilaitosten johtajana ja valtionhallinnon ja kulttuuripolitiikan tuntijana ovat avuja tulevassa tehtävässäni. Oman tutkintoni pääaine on valtio-oppi ja sivuaineet sosiologia, tiedotusoppi ja sosiaalipolitiikka.

Entä mikä on suhteesi kuvataiteen kenttään?

Olen seurannut nykytaidetta koko aikuisen ikäni – kuvataiteita aivan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Taide-lehti on tullut minulle kotiin tilattuna jo pari vuosikymmentä ja vapaa-ajallani olen kiertänyt niin kotimaisia kuin eurooppalaisia kuvataidetapahtumia säännöllisesti 1980-luvulta alkaen. Opiskeluvuosista alkaen on tuttavapiiriini kuulunut kuvataiteilijoita, ja viimeiset yhdeksän vuotta olen päätoimessani yrittänyt edistää kuvataiteilijoiden toimintaedellytyksiä.

Yliopistot pitävät kiinni autonomiastaan. Mitä mieltä olet Valtion taidemuseon autonomian tasosta? Sinulla on pitkä kokemus opetusministeriön virkamiehenä. Miten se vaikuttaa tuleviin ratkaisuihisi?

Valtion taidemuseo on itsenäinen ja niin sen pitääkin olla. Se on hallinnolliselta muodoltaan ministeriön ohjaama ja rahoittama valtion virasto, mutta sisältöjensä päätöksenteon osalta se on itsenäinen. Valtion taidemuseo ja sen eri osat ovat asiantuntijaorganisaatio, joka kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin osalta on valtiolla asemassa, jossa muiden on syytä kuunnella. Tämä on aika tavallinen tapa Euroopassa.

Valtion taidemuseolle on asetettu isoja säästövelvoitteita. Miten suhtaudut tähän?

Valtio on asettanut kaikille toimijoilleen säästötavoitteita, myös Valtion taidemuseo pystyy varmasti omalta osaltaan löytämään ratkaisunsa näihin velvoitteisiin. Samalla on sanottava, että hyvästä syystä on löydyttävä myös lisää resursseja, jos asia pystytään osoittamaan ja oikein perustelemaan.

Olet ollut huolissasi maakunnallisen ja paikallisen kulttuurin tilasta. Mitä mieltä olet niistä ahdingoista, joihin esimerkiksi Kajaanin ja Savonlinnan taidemuseot ovat joutuneet. Onko Suomella mielestäsi varaa ylläpitää nykyisenkaltaista taidemuseoverkostoa?

Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että Suomen voima on taiteen ja kulttuurin kattavassa saatavuudessa ja saavutettavuudessa. Aluetaidemuseot ovat kansallisesti tärkeä verkosto ja museoiden valtionosuusjärjestelmä tukee tätä. Aluetaidemuseoiden lisäksi meillä on muitakin tärkeitä ja omaleimaisia taidemuseoita. Valtio ei koskaan voi yksin vastata niiden rahoituksesta vaan on oltava myös paikallista ja alueellista vastuuta. Kajaanin ja Savonlinnan ongelmat ovat erilaisia, mutta molemmissa on pohjimmiltaan kysymys paikallisten päättäjien arvostuksista.

Mitä mieltä olet siitä, että kävijätavoitteet sanelevat enenevässä määrin museoiden näyttelypolitiikkaa?

Taidemuseoiden on tärkeää tavoittaa yleisönsä. Taide on aina riskinottoa suhteessa yleisöönsä ja julkisuuteen, ei ole olemassa varmoja menestyksiä. Näyttelytoiminta on kokonaisuus, jossa pitää olla tilaa myös osayleisöjen palvelemiselle ja uusien vaihtoehtojen etsimiselle.

Mitä mieltä olet sponsoroinnista? Esimerkiksi siitä, että ARS 06:ssa on Playstationin lepohuone?

Taide ei ole eikä sen pidä olla vain julkisten varojen suojissa tapahtuvaa toimintaa. On hyvä kun löydetään myös yksityisiä rahoittajia hankkeisiin, joissa sekä museon että yksityisen rahoittajan on motivoitua toimia yhdessä. Suomessa, kuten Euroopassa yleensä, taiteen ja kulttuurin perusrahoituksen vastuu tulee olla valtiolla ja kunnilla.

Voisiko Valtion taidemuseota olla varaa pitää yllä ilman yrityssponsorointia? Pitäisikö mielestäsi näin olla? Ja jos, niin miten se olisi mahdollista?

Valtion taidemuseota pidetään yllä valtion budjettivaroin ja näin myös pitää olla. Yritysrahoituksen osuus on pieni, mutta tärkeä. Se tuo kohdistetusti lisäresursseja ja samalla ylläpitää museon yhteyttä ympäröivään yhteisöön. On hyvä muistaa, että merkittävä osa myös kokoelmista on peräisin yksityisistä lähteistä – esimerkkinä Antellin kokoelma ja viimeksi Kaunistojen lahjoitus.

Taiteen tehtäväksi on usein määritelty myös jonkinlainen yhteiskunnallinen ravistelu. Voiko Valtion taidemuseo olla ravistelija? Haluaistiko museon ravistelevan jollain tavoin? Vai pitääkö museon edustaa jonkinlaista neutraalia konsensusta?

Ravistelu on eräs taiteen tehtävistä. Uskon, että yksilötasolla taide – myös Valtion taidemuseon kokoelmat ja näyttelyt – ravistelevat päivittäin. Taide ravistelee useimmiten aiheuttamatta julkista kuohuntaa, joskus myös sitä aiheuttaen. Pyrkimys neutraaliin konsensukseen ei pidä sisällään taiteelle ominaista riskinottoa eikä ole taidemuseolle kovin kannustavaa. Valtionkin taidemuseo voi ravistella, onnistuneimmillaan silloin kun se ei siihen laskelmoiden tähtää.

Virkamiehenä olet epäilemättä tottunut olemaan melko näkymätön hahmo, joka ei kovin voimallisia kommentteja ole esittänyt. Tämä ei kai museonjohtajalle ole oikein mahdollista? Nykyään resurssien varmistamiseksi kaivataan erilaisia strategisia ja imagollisia kykyjä, melko suurta näkyvyyttä ja osallistumista keskusteluun. Aiotko panostaa tähän puoleen ja jos, niin miten?

En ole erityisesti hakeutunut julkisuuteen, en koe sitä itsetarkoitukselliseksi myöskään tavoitteiden saavuttamiseksi. Joskus julkisuus on suorastaan välttämätöntä, ja silloin olen myös itse niin toiminut.

En ole oikea henkilö arvioimaan ovatko esittämäni näkemykset ja kommentit olleet voimallisia tai estradit oikeita. Minulla on ollut onni olla mukana johtamassa menestyneitä taidelaitoksia ja toteuttaa taide- ja kulttuurihallintoa, joka on saanut myönteistä palautetta taiteen toimijoilta.

Tuleva tehtäväni on julkisempi kuin monet aikaisemmista, ja teen varmasti parhaani Valtion taidemuseon toimintaedellytysten kehittämiseksi – se osa kun siitä tehdään julkisuudessa saa varmasti myös minut mukaansa.

Mainitse joitain mielitaiteilijoitasi. Mainitse joitakin viimeaikaisia kuvataidekokemuksia, jotka ovat jättäneet sinuun syvemmän vaikutuksen.

En nimeä lempitaiteilijoitani – pidän niin monien töistä ja oma suhde on myös ajasta ja paikasta riippuvainen.

Etsin rauhaa tai tyydytän uteliaisuuttani eri seurassa. Viihdyn hyvin pienemmissä, ihmisenkokoisissa näyttelyissä ja museoissa – niissä voi poiketa silloinkin, kun ei sitä ole ennalta suunnitellut.

Ja sitten naistenlehtityyliin. Mikä on rakkain teos omalla seinälläsi?

Siellä on itselleni ja perheelleni rakkaita – eräs joka on lähellä ja ajaton on Elin Danielson-Gambogin piirros, joka huudettiin joskus 90-luvun alussa.

Mitä mieltä olet siitä, että Kiasma siirsi Teemu Mäen ”kissantappovideona” tunnetun teoksen My Way Kuvataiteen keskusarkiston kokoelmiin, kun siitä oli aikansa käyty julkista keskustelua? Olisiko sinun ratkaisusi ollut sama?

Siinä keskustelussa oli paljon piirteitä, jotka eivät oikein kestä aikaa, mutta ratkaisu oli oikea.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja kriitikko.

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä