Tulosta sivuUutiset 2006

15.12.2006 14.45

Vihreä veto yli synkän virran?

Kanadassa asuva Ana Rewakowicz on viettänyt kaamoksen pimeimmät hetket taiteilijaresidenssissä Tapiolassa. Joulukuun viimeisenä perjantaina hänen Green Line -kokeilu oli vähällä onnistua: puoli kilometriä vihreää Bioska-letkua kiemurteli Lauttasaaren edustalla, mutta sen täyttävä puhallin ei ollut aivan tarpeeksi tehokas nostaakseen putken ilmaan. Tekijän mielikuvissa linja – tai kaksi ääripäätä yhdistävä silta – oli suora. Todellisuudessa se taipui monelle mutkalle, mikä sai Rewakowiczin kysymään: miksi, tai miksi ei? Eiväthän kohtaamiset elämässäkään kovin suoraviivaisia ole.

Greenline05
Ana Rewakowicz, Green Line, Lauttasaaren kärki, Helsinki 29.12.2006. Kuva: Kalle Hamn.
Teksti: Arja Elovirta

Syksyn viimassa Ana Rewakowicz polkee vasten tuulta kohti Helsinkiä. Lauttasaaren sillalla puuska tarttuu takkiin ja pullistaa sen jarruksi selkään. On poljettava entistä päättäväisemmin. Ilman vastus on haaste, joka on kiinnostavaa ottaa vakavasti. Silta liittää Tapiolan hiljaisen residenssin pääkaupungin sosiaaliseen elämään. Siitä idea: maalauksellinen veto yli maiseman kantaa mukanaan fyysisen ja sosiaalisen ruumiin tuntemuksia. Siis jos se toteutuu.

Hanke on kaikin puolin haasteellinen. Miten satoja metrejä pitkä, ilmalla täytetty ja hauras putki saadaan viritettyä salmen ylitse? Hajoaako se heti alkuunsa? Aiemmin paljon lateksikumia puhallettavissa teoksissaan käyttänyt taiteilija minimoi ekologiset riskit valitsemalla materiaaliksi biohajoavaa muovia.

"Biohajoava muovi on suomalainen erikoisuus, jonka kehittäjä on Plastiroll Oy. Bioskasta on kaksi värivaihtoehtoa, joista valitsin vihreän siksi, että se erottuu paremmin lumista taustaa vasten kuin valkoinen", Rewakowicz perustelee.

Rewakowicz istuu toimituksen puisella sohvalla, näpyttelee tietokonetta ja esittelee projektiaan pienet punaiset saparot terhakkaasti heiluen. On jo joulukuun puoliväli, ja vettä vihmoo jouluostoksia tekevien ihmisten niskaan. Jäästä tai lumesta ei ole tietoakaan. Ja kaupungin lupakin tarvittaisiin. Rewakowiczia värivalinta tai muut hankkeen riskit eivät huoleta. Seitsemänsataa metriä vihreää biomuoviputkea on joka tapauksessa luvassa.

"Epäonnistuminen itsessään kiehtoo minua. Pyrin luomaan objekteja ja rakenteita, jotka saattavat toimia, mutta joihin liittyy riski. Epäonnistuminen ja haavoittuvuus ovat osa elämää."

Rewakowicz tekee ilmalla täytettäviä objekteja, mutta sosiaalinen vuorovaikutus kiinnostaa häntä varsinaisia objekteja enemmän. Helsingin teostaan hän ajattelee väliaikaisena maisemamaalauksena, joka on korkeintaan metaforisesti sidoksissa ruumiilliseen ja psykososiaaliseen kokemukseen, teemaan, jota hän on aiemmissa projekteissaan käsitellyt.

"Olen kiinnostunut Archigramin jättämästä utooppisesta perinnöstä, jossa hupi, leikki ja nautinto sulautuvat uuteen teknologiaan ja tulevaisuusutopioihin, hän sanoo ja esittelee suunnittelemiaan 'älyvaatteita', sellaisia, joissa iltapukua muistuttavasta mekko muuttuu pelastusrenkaaksi tai laskuvarjoksi."

Vaatteiden täyttämistä ohjaa pieni tietokone. Varhaisimmissa versioissa akut loppuivat koko ajan, uudet toimivat jatkuvasti lataavilla aurinkopaneeleilla.

Uusimmissa vaatteissa korostuu suojan ja suojautumisen idea, mutta monissa muissa hänen vaateprojekteissaan kyse on mukavuuden ja epämukavuuden välisestä jännitteestä. Esimerkiksi Uniblow Outfits -projektissa ihmiset saattoivat pukeutua puhallettavaan asuun, joka täyttyi liikkeen mukana.

"Lähtökohtana oli mainosten ja kaupan luoma halun ja fantasian maailma. Vaatteet näyttävät ulos päin huvittavilta, mutta täyttyessään jähmettävät ihmisen lopulta liikkumattomaksi. Paine kohdistuu siis kahteen suuntaan: ulos ja sisään päin. Lopulta ihmisen on pysähdyttävä ja odotettava, että ilma valuu hiljalleen ulos."

Rewakowiczin suhde paikkaan on nomadinen, kuten monella muullakin nykytaiteilijalla. Hän toimii jatkuvasti muuttuvassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa miljöössä. Kulttuurista toiseen siirtyminen on hänelle jo lapsuudesta tuttua: juuret ovat Ukrainassa, vanhemmat asuvat Puolassa ja hän itse Kanadassa, sen minkä nyt kansainvälisiltä projekteilta ja residensseiltä ennättää.

Vieraus ja paikkaan kuuluminen, turva ja turvattomuus ovat hänen teostensa temaattinen polttoaine. Hänen henkilökohtainen road-moviensa oli matka Kanadan rannikolta toiselle. Mukanaan hänellä oli puhallettava huone, jonka sisäpuoli oli tarkka kopio hänen omasta Montréalin asunnostaan.

"Suojan tarve on yksi yksilön perustarpeista. Puhallettavassa huoneessa ei ollut ovea. Tukehtumisvaaran takia jouduin nukkumaan pää ulkona, ja heräämään kolmen tunnin välein pumppaamaan lisää ilmaa asuntoon"i, Rewakowicz naurahtaa ja näpsäyttää uuden kuvan esiin tietokoneruudultaan.

pleinsud
Ana Rewakowicz: Sleeping Bag Dress, Musée d’art contemporaine de Montréal, 2005.
Ruudulla ihminen makaa suuressa, läpinäkyvässä ”makuupussissa”, jonka ”katossa” pyörii video. Kyse on yhdestä muunneltavien pukujen prototyypistä, jonka sai halutessaan muutettua makuupussiksi. Kuva esittää museoinstallointia, mutta varsinainen teos tapahtui eri puolilla maapalloa: Mexico Cityssä, Ranskan Toulousessa, Brysselissä ja Tallinnassa...

"Ilmalla täyttyvään makuupussiin mahtuu hyvin yksi tai kaksi henkilöä. Mexico Cityssä pyysin ihmisiä valitsemaan suosikkipaikkansa ja kokemaan sen läpinäkyvän makuupussini suojissa."

Tietokoneruudulla näkyy näyttelyinstallointi, johon kuuluu joukko projektin aikana kuvattuja videoita. ”Makuupussikin” on isompi kuin maastomallit. Muukalaisuuden ja kotoisuuden tuntemukset eivät liity vain paikkaan tai ruumiiseen, vaan ne kietoutuvat yhteen sosiaalisen vuorovaikutuksen, kielen ja kommunikaation kanssa. Siksi video.

"Näyttelyssä katsojalla oli mahdollisuus ohjata katsomiskokemustaan, katsoa pätkä, hypätä yli. Katsojan oman kiinnostuksen kunnioitus johti mielenkiintoiseen lopputulokseen: yllättävän moni katsoi 24 minuuttia kestävän videon alusta loppuun."

greenline04


Rewakowiczin teokset liikkuvat performanssin ja installaation välimaastossa. Helsingin teoksen hän itse kokee eräänlaisena maisemaan tehtävänä interventiona, joka päättää hänen Suomen vierailunsa. Päivämäärää ei ole vielä lyöty lukkoon.

"Se on joskus joulukuun lopussa", hän sanoo, lupaa lähettää sähköpostia asiasta ja heilauttaa takin päälleen. Lupaan mennä katsomaan. Siis ehkä...

www.rewana.com



Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä