Kalhama & Piippo Contemporary avautuu Helsingissä

Galleriakentän uusi tulokas satsaa kansainvälisyyteen ja palveluun.

Säpinää Kaivopihalla

Teksti: Arja Elovirta

”Ootko kuullu ja tiedätkö mitään?” Helsingin taidepiireissä kävi loppukesästä kova supina, kun huhut uuden gallerian perustamisesta kantautuivat yhä useamman korviin. Sitten syyskuun lopussa entisen viraston seinät Kaivopihalla sijaitsevan rakennuksen kattohuoneistossa alkoivat kaatua. Ne paljastivat neljäsataa neliötä kuusimetristä näyttelytilaa, jonka lisäksi tulee vielä kattoterassi ja sadan neliön varasto- ja toimistotilat.

Kuvataideakatemiassa opettava, taidehistorioitsija ja kuraattori Pilvi Kalhama on syystäkin innoissaan. ”Kun näimme tämän tilan tuli heti fiilis, että wow! Täällä on hyvä atmosfääri, ei mikään hajuton ja mauton tila.”

HYY-kiinteistöjen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä remontoitavassa huoneistossa starttaavan gallerian taustalla ovat Pilvin lisäksi hänen miehensä, Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhama ja Elcoteqin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo.

Piippo ei pidä itseään pelkkänä bisnesenkelinä, vaan sanoo olevansa aidosti kiinnostunut taiteesta. Suomalaisten vieminen maailmalle on erityisen lähellä hänen sydäntään. Sitoutuminen näkyy myös gallerian nimessä: Kalhama & Piippo.

Konsepti on alusta asti kaksisuuntaisesti kansainvälinen: tarkoituksena on viedä suomalaisia ulkomaille, mutta myös esitellä kansainvälisiä nimiä keskellä Helsinkiä. Tilassa voi pitää kaksikin yksityisnäyttelyä yhtä aikaa, jolloin suomalaistaiteilijat voivat luontevasti vertautua ulkomaisiin myös kotimaassa.

Gallerian asiakkaita eivät ole pelkästään kävijät tai ostajat vaan myös taiteilijat, Pilvi Kalhama painottaa. ”Ei se ole mikään uutinen, että Helsinkiin perustetaan uusi galleria, mutta me pyrimme muuttamaan galleriatoiminnan rakenteen. Tämä ei ole mikään perusgalleriakuvio. Ideana on palvella taiteilijoita kokonaisvaltaisesti, olla taiteilijoiden työväline.”

Kuraattoreina Kalhamat ovat tottuneet työskentelemään taiteilijoiden kanssa. Taidehistorioitsijapariskunta on pyörittänyt vuodesta 1999 Attraktio-nimistä yritystä, joka on näyttelyiden ja julkaisujen lisäksi tarjonnut apua kokoelmien kartuttamiseen ja hoitoon.

”Aloite gallerian perustamiseen on tullut taiteilijoilta: he ovat toivoneet erityisesti sisällöllistä yhteistyötä: aitoa, reflektoivaa, mutta myös kriittistä keskustelua. Kuvataiteilijathan työskentelevät todella yksin. Olen kuraattorina tehnyt hedelmällistä ja keskustelevaa yhteistyötä heidän kanssaan ja mietin, miksei mukamas galleriassa voisi olla näin.”

”Tutkiva asenne ja taidehistoriallinen ote näkyvät toivottavasti gallerian linjassa. Myös ammatilliselta pohjalta luodut taidemaailman kontaktit ovat tärkeitä. Asiantuntijatausta lisää uskottavuutta museokentälläkin.”

Näyttelyiden ja messunäkyvyyden lisäksi galleria tiedottaa keskitetysti taiteilijoidensa näyttelyistä, on mukana näyttelyluetteloprojekteissa ja museonäyttelyissä sekä pitää huolta arkistoinnista. ”Haluamme olla taiteilijoidemme parhaita sparraajia.”

Kalhaman mielestä galleriaverkosto on Suomessa monipuolisempi kuin esimerkiksi Tukholmassa. Sävyjä tuovat erityisesti monet nuorten taiteilijoiden ylläpitämät näyttelytilat, jotka ovat onnistuneet lyömään itsensä läpi myös valtajulkisuudessa tai ainakin päivälehtien kulttuuriosastojen palstoilla. ”Mutta jos kenttä olisi täydellinen, meitäkään ei tarvittaisi”, hän muotoilee.

”Minusta on kiinnostavaa miksata esimerkiksi videoteoksia ja maalaustaidetta tai valokuvaa ja niiden yleisöjä keskenään. Siihenhän tila antaa hyvät puitteet. Alkuvaiheessa mukana tulee olemaan parikymmentä taiteilijaa, mutta tilaa pitää olla myös uusille tulokkaille.”

Vaikka Pilvi Kalhama on uuden gallarian ammatillinen keulakuva, hän ei sulje kirjoittamista ja kuratointia pois työlistaltaan. Ensi kesänä hän toimii yhtenä Tšekin nykytaiteenmuseo NG:n isännöimän Prahan triennaalin kuraattoreista.

Valinnoista voi etsiä johtolankoja myös tulevan gallerian linjan arviointiin. Mukana ovat Mauro Pérez Fariñas, Terike Haapoja, Elke Krystufek, Bjarne Melgaard, Julia Peirone, Jukka Rusanen, Mari Sunna, Jennifer Tee ja Gavin Tremlett, nuorta kerskipolvea kaikki.

Galleristina Pilvi Kalhama haluaa aktivoida uusia asiakaskuntia, mutta hänestä suomalaisia ostajia pitää myös kasvattaa. Keskittyminen pelkästään suomalaiseen nykytaiteeseen luo vääränlaista hybristä. Millainen kokoelma olisikaan syntynyt, jos esimerkiksi Sara Hildén olisi kerännyt vain suomalaista taidetta?

”Tallimme kansainvälisillä taiteilijoilla saattaa olla emogalleria kotimaassaan, ja rohkaisemme myös omia taiteilijoitamme löytämään yhteistyökumppaneita ulkomailta. Museot tuovat tänne tärkeitä ulkomaisia taiteilijoita, me haluamme esitellä uusimpia töitä.”

Gallerian alkusatsaukset ovat suuria, mutta kolmen vuoden kuluessa sen on jo tarkoitus pyöriä omillaan. Kaikki liikenevä irtoraha on kuitenkin tarkoitus sijoittaa gallerian kehittämiseen

”Kyllä tämä on ennen kaikkea ammatillinen projekti, ei pelkästään kaupallinen yritys. Tämä on aitoa, raakaa työtä”

Taiteilijat ja kevään näyttelyohjelma julkistetaan marras-joulukuun taiteessa, ja galleria avautuu tammikuussa osoitteessa Mannerheimintie 3 B.

Palaa otsikoihin