Arkistoavaus: Valokeilassa Rafael Wardi

Taide-lehti
Rafael Wardin näyttely Didirichsenin taidemuseo, Helsinki 9.9.2023 – 28.1.2024. Rafael Wardi, Keltainen pullo, 1968, öljy kankaalle, 53 x 66 cm. Kuva: Rauno Träskelin
“Haluan, että väri tulee suorastaan fyysisesti kosketeltavaksi, niin intensiiviseksi, että on aivan samanlainen tunne kuin jos kosketamme jotakin esinettä tai jos olemme auringossa. Haluaisin, että tunnemme sen oikein fysiikassamme, tunnemme kaikkialla värin lämmön”, kuvaili Rafael Wardi Taide-lehdessä vuonna 1981.

Vuosikymmenet Taide-lehdellä tulevat ja menevät. Arkistoja on nyt digitoitu ja näköislehtiarkisto nettisivuillamme täydentyy pikkuhiljaa. Parhaillaan nähtävillä on Taiteen alkutaipaleet, 1960- ja 1970-luku. Yli 60 vuotisen historiansa saatossa Taide-lehdessä on kirjoitettu niin kulttuurielämää kohauttavista skandaaleista kuin taiteilijuuden muutoksista. Näköislehtiarkistoon kurkistamalla voidaan tutustua suomalaisen taide-elämän historiaan ja kehitykseen. Arkistoavaus on toistuva sarja, jossa tarkastellaan erilaisia teemoja lehden arkistosta.

Ensimmäisenä arkistoavaukseen pääsee Rafael Wardi, jonka retrospektiivinen näyttely on parhaillaan esillä Didrichsenin taidemuseossa vielä tammikuun 28. päivään saakka. Ensimmäinen retrospektiivinen näyttely Wardilta nähtiin jo yli 50 vuotta sitten, kevättalvella 1971 Taidehallissa, jolloin avajaispuheen piti Taide-lehteenkin kirjoittanut C-J. af Forselles. Puheessa af Forselles kuvaili Wardia taiteilijaksi, joka “antautuu taiteeseen koko sielullaan ja ruumiillaan”. Tämä pitkälti määrittelee sävyn, jolla Wardista on tyypillisesti puhuttu julkisuudessa. Wardi oli lehdistön suosikki, jonka maine sai vahvistusta lehdistön kirjoittelusta. Näyttelystä kirjoitettiin Taide-lehden numerossa 71/3, ja jo tällöin keltainen oli Wardin tuotannossa vahvasti esitettynä. Wardin värien käyttö olikin hänen uransa punainen lanka, joka nousee poikkeuksetta esiin hänestä kirjoittaessa.

“Tämä Wardin taipumus muuntaa kaiken näkemänsä oman enemmän tai vähemmän abstraktin kuvakielensä mukaisesti on yksi hänen taiteensa tunnusmerkkejä” 

– Taide-lehti 83/5

Läpi uransa Wardi maalasi voimakkailla, tyypillisesti lämpimillä ja runsailla keltaisen, punaisen ja oranssin sävyillä. Taiteilijalle itselleen värit eivät kuitenkaan olleet pääroolissa, vaan tunteet, joita hän pyrki värien avulla välittämään. Taiteilija oli hyvin herkkä ja piti tunnekokemuksiaan hänen taiteilijuuttaan ohjailevana voimana. Wardi kertoi Taide-lehdelle vuonna 1981 värien käytöstään: “Joskus sen verran lapsellinen kun olen, monet asiat tuntuvat minusta kuin ihmeeltä. Ja silloin minulle on tärkeää, että maalaan ne, koska niiden lämpö on vielä lähellä, tapahtumat ovat käsin kosketeltavissa. – Minun on maalattava ne voimakkain värein, että ne tulevat tasapainoon oman aistillisuuteni kanssa.”

Maalaamisprosessi tapahtui Wardin mukaan pitkälti hyvin intuitiivisesti, aistien ohjailemana. Järjellä ja tietoisella ajattelulla ei ollut prosessissa tilaa. Maalauksissa esitetyt aiheet harvoin olivat maalauksessa keskiössä. Wardin mukaan aihe oli hänelle vain aloituspiste, joka sai väistää värin tullessa etualalle. Maalauksessa oli kyse hänen suhteestaan aiheeseen, suhteen herättämistä tunteista. ”Onhan taide nonverbaalinen kieli, jossa tunteilla on symbolinen arvo”, Wardi totesi. Wardi niin ikään maalasi tunnetta värillä ja väriä tunteella, värin ollessa hänen mediuminsa ja tunteet hänen instrumenttinsa.

C-J af Forselles "Rafael Wardi eli maalaaminen elämänmuotona", Taide-lehti 4/84

C-J af Forselles ”Rafael Wardi eli maalaaminen elämänmuotona”, Taide-lehti 4/84

Vuonna 1984 Wardi valittiin vuoden taiteilijaksi, jolloin hänen taiteensa nousi esiin myös Taide-lehdessä. Wardin valinta vuoden taiteilijaksi heijasteli maalaustaiteen nauttivan uudesta renessanssista 1980-luvun alussa, joka C-J af Forsellesin mukaan tarjosi myös uuden mahdollisuuden tarkastella Wardin taidetta uudesta näkökulmasta käsin. Artikkelissaan af Forselles pyrkii analysoimaan Wardin työntekoa, etsien yhtymäkohtia taiteilijan esikuviin, mutta tässäkin suhteessa Wardi oli kuitenkin oman tiensä kulkija, vailla vertaansa.

Keltaisen värin rinnalle tuli vuosikymmenten saatossa muita värejä, mutta Wardi ei koskaan lopettanut maalaamista. Nyt myös hänen ennennäkemättömät myöhäisvaiheen työnsä ovat nähtävillä 28.1.2024 asti Didrichsenin taidemuseossa, joka tarjoaa meille jälleen uuden mahdollisuuden tarkastella uudesta näkökulmasta Wardin taidetta. Vuonna 2021 Wardi jatkoi matkaa ajasta ikuisuuteen, mutta hänen taiteensa jatkaa yhä matkaansa tietä uusien asiakaskuntien sydämeen, väreineen kaikkineen.

“Työni on valmis kun se vastaa tätä elämisen tunnetta. Työ ei koskaan vastaa itse elettyä elämää.” 

– Rafael Wardi 81/3

Rafael Wardi, Jaakobin tikapuut II, 2021, öljy kankaalle, 61 x 49 cm. Kuva: Rauno Träskelin

Rafael Wardi, Jaakobin tikapuut II, 2021, öljy kankaalle, 61 x 49 cm. Kuva: Rauno Träskelin


Vanessa Uhlbäck, Taide-lehden arkiston digitoinnin projektityöntekijä
↖︎