Tulosta sivuKiertokirjoittaja 1-06

From: taide@artists.fi
Subject: Ketjukirje

Arvoisa vastaanottaja,

Laitamme liikkeelle ketjukirjeen, jossa eri alojen ihmiset pohtivat taidetta omista lähtökohdistaan. On tutkittu, että kenet tahansa kaksi ihmistä voidaan yhdistää kuuden ystävän välityksellä. Ketjukirjeemme voi siis kahden lehden päästä olla kenellä ja missä päin maailmaa tahansa.

Pyysimme mainosmies Jaakko Veijolaa kirjoittamaan ensimmäisen kirjeen Taide-lehden entiselle päätoimittajalle Otso Kantokorvelle. Otso Kantokorpi vastaa ja laittaa kirjeen eteenpäin seuraavalle henkilölle. Kuka seuraava henkilö on, selviää Kantokorven ärhäkästä kirjeestä.

KIERTOKIRJOITTAJA 1

From: Jaakko Veijola (Mainostoimisto Bob Helsinki)
To: Otso Kantokorpi
Cc: taide@artists.fi
Subject: Taiteen pohdinta ja luokittelu on turhaa

Arvon Otso Kantokorpi,

Vuoden 2006 ensimmäinen Nyt-liite kysyi taiteen ammattilaisilta erilaisista asioista, ovatko ne taidetta – ei siis ovatko kyseiset teokset hyvää tai huonoa taidetta. Jutussa pohdittiin taidetta institutionaalisessa mielessä, kuten Suomen taidekeskustelussa yleisesti on tapana.

Mielestäni kysymys on tyhjänpäiväinen. Asioilla on harvoin arvoa an sich. Ja tämä koskee erityisesti taidetta. Taiteen tekijäksi ja määrittelijäksi on yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti helppo päästä: sen kun ilmoittaa tekevänsä tai näkevänsä taidetta, niin sitähän se sitten on. Eri asia on, olemmeko tuolloin hyvän taiteen äärellä.

Kuten on olemassa huonoa ja tyhjänpäiväistä taidetta, maailma on pullollaan huonoa mainontaa, urheilusuorituksia, politiikkaa, taloutta ja puoskarilääkäreitä. Ja huonoinakin ne ovat sitä itseään.
 
Miksi juuri taidekenttä jää märehtimään, mitä se on ja mitä ei, kun sillä on mahdollisuus tutkia omaa ammattiaan ja sen olemassaolon tarkoitusta laajemminkin? Taiteen pohtijoiden kannattaisi pyrkiä eroon tavastaan vetää rajaa taiteen ja ei-taiteen välille. Rajaa kannattaisi pikemminkin vetää hyvän ja huonon taiteen välille, ja sitten pyrkiä sille paremmalle puolelle.

Itse olen mainonnan suunnittelija. Minulle markkinoinnin ja mainonnan tehtävä on asiakasyrityksen esilläolon ja olemassaolon maksimointi. Tämä tarkoittaa, että niiden tehtävä on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman suuren tunnettuuden ja haluttuuden lisäksi myös vaurautta.

Ensin täytyy etsiä tarkoitus yrityksen olemassaololle. Mikäli sitä ei löydy, on turha odottaa mielikuvallista ja taloudellista menestystä. Yrityksellä ei yksinkertaisesti ole eväitä menestykselliseen toimintaan, mikäli sillä ei ole olemassaolon tarkoitusta.

Tänä päivänä on turha yrittää kaupata pelkkiä lenkkareita, kun kilpailija haastaa asiakkaansa ylittämään itsensä ”Just do it”. Kuinka järkevää taiteilijan on tällaisessa maailmassa sitoa oma olemassaolonsa pelkkien teostensa esittelyyn?

Taide ei nimittäin välttämättä muutu taideteollisuudeksi tai viihteeksi, mikäli se ottaisi myös vastaanottajansa huomioon. Joseph Beuys lupasi kaikille mahdollisuuden olla taiteilija, ja se on jo aika kova lupaus.

Kuluttajat – niin maksalaatikon kuin taiteenkin – haistavat katteettomat lupaukset, eivätkä palaa huijattavaksi. Pitkäkestoisten asiakassuhteiden Suomessa on ihanaa olla mainosmies: täällä on mahdotonta ilmestyä paikalla, huijata ihmisten rahat ja häipyä.

Elintarvikeyrityksetkin maksavat itse maistiaiset, eikä kuluttuja osta pahalta maistuvaa leipää. Katteettomilla lupauksilla myynti ei toimi. Siksi mainosmies ei voi jäädä NYT-liitteen jutun tavoin pohtimaan, mikä olisi kategorisesti markkinointia vaan toimii innovatiivisesti, kategorioista viisveisaten. Ihailtavana esimerkkinä tällaisesta markkinointirohkeudesta on

Bilbaon kaupunki, joka lopetti perinteisen matkailumainontansa ja osallistui näin säästyneillä varoilla taidemuseon rakentamiseen, joka itsessään toimii kaupungin kokonaisvaltaisena mainoksena ja houkuttimena.

Jos sitä jää liiaksi pohtimaan, onko ammatti nyt sitä vai tätä, katoaa lapsi pesuveden mukana ja sen mukana koko ammatin identiteetti ja tarkoitus. Markkinoinnin kohdalla mainonnan ammattilaisen tarkoituksena on siis asiakkaan esilläolon maksimointi siten, että kaikki osapuolet – asiakas, kuluttaja ja myös mainosmies – ovat olemassaoloonsa tyytyväisiä.

Nähdäkseni ainoa ero mainonnan ja taiteen välillä onkin, että taiteen tekijät kilpailevat itseriittoisesti esilläolostaan ponnistaen oman olemassaolonsa tarkoituksesta. Ja olemassaolon tarkoitus on kaikille se henkilökohtaisin ja arvokkain asia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tässä toiminnassa tarvittaisi toista ihmistä, vaikkapa mainosmiestä.

Jaakko Veijola



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä