Tulosta sivuMedioista maalaukseen

kalhama-nettipieniOtFaHWG still01 kalhama-nettipieniOtFaHWG still02 kalhama-nettipieniOtFaHWG still03
Kuvat Timo Vaittisen videoteoksesta Over the Fence and Here We Go, 2005. Videolooppin kesto 48 s.

Medioista maalaukseen

Nykyään maalaus voi tarkoittaa teknisesti hyvinkin erilaisia teoksia. Mutta miten maalaus käsitteenä ja ajattelutapana pitää pintansa muuttuneessa mediatodellisuudessa?

Teksti: Pilvi Kalhama

Vuodesta 1998 alkaen joka toinen vuosi järjestetyt Carnegie Art Award -näyttelyt ovat olleet yksi foorumi, jolla (pohjoismaisen) maalaustaiteen rajoja on määritelty. Niiden yhteydessä on pohdittu esimerkiksi, voiko valokuvan mieltää maalaukseksi tai katoaako maalauksen merkitys media-ajassa.

Näissä keskusteluissa keskeiskäsitteeksi on noussut ’maalauksellisuus’, vaikka tuskin kukaan on onnistunut pitävästi kiteyttämään, mitä se tarkoittaa. Tulkitsen, että se on merkinnyt maalauksen idean siirtymistä toisiin medioihin. Tällöin maalausta on hyödynnetty eräänlaisena metaforana ja traditionaalisten aiheiden ”pankkina”, kuten esimerkiksi Elina Brotheruksen valokuva- ja videoteoksissa.

Asian voi esittää myös toisin päin: nykymaalaus on sulauttanut itseensä erilaisia tekemisen tapoja ja mukautunut aikaansa menettämättä silti välineen erityisyyttä.

Filosofi Jacques Derrida (1930–2004) pohti viimeisissä kirjoituksissaan kirjan roolia nykyajassa. Paper Machine -teosta lukiessa tulee hämmentynyt olo, sillä lähes joka kohdassa, jossa ’kirja’ mainitaan, voisi yhtä hyvin lukea ’maalaus’. Derrida huomauttaa itse aikanaan kirjoittaneensa kirjan hajaannuksesta (tai kuolemasta), mutta olevansa nyt keskustelemassa sen uudelleentulemisesta.

Analogia maalaukseen on jo tässä suhteessa pitävä. Derridan mukaan kirjan historia on tosiasiassa ollut jatkuvaa sopeutumista uusiin teknologioihin ja toimintamalleihin. Sama pätee maalaukseen. Maalaukselle ajan turbulenssi ei siis sittenkään merkitse vain selviytymispakkoa vaan menetelmien muuntautumista. Formaalien kaanoneiden murtumisesta ei seuraa maalauksen katastrofitilaa, vaan se synnyttää media-ajan maalauksen: maalaukselle avautuu paradigmaattisesti uudenlainen tila.

Maalaus media-ajassa

Jokainen uusi teknologia luo uuden inhimillisen ympäristön, kuten mediatutkija Marshall McLuhan kirjoitti jo vuonna 1969 klassikkokirjoituksessaan Ihmisen uudet ulottuvuudet. Mediat puhuvat, näyttävät ja tarjoavat itseilmaisun mahdollisuuksia. Ne luovat uusia keskusteluympäristöjä ja sosiaalisen kanssakäymisen paikkoja.

Nykyinen maalarisukupolvi tuntuu oivaltavan, ettei kyseessä ole mikään virtuaalitodellisuus, joksi medioiden maailmaa ja immateriaalisia ympäristöjä usein kutsutaan. Tämä näkyy esimerkiksi vastikään kuvataiteilijaksi valmistuneen Timo Vaittisen ”animaatiomaalauksissa”, joiden materiaalina on usein hylättyyn urbaaniin tilaan tehty, videolle tallennettu ja editoitu maalaus tai piirustus. Vaittisen teosten äärellä olemme kuin osa arkipäiväistä mediatulvaa – silloinkin, kun mediaa mukaileva visuaalinen ”sekamelska” saa muotonsa näyttelytilaan rakennettuina installaatioina.


MAALAUSTAITEESTA TUKEVA KUVA- JA LUKUPAKETTI TAIDE-LEHDESSÄ 1/2007


Kirjoittaja on nykytaiteen tutkija ja Kuvataideakatemian taideteorian lehtori.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä