Tulosta sivuCheckpoint Taava 1-07

Taavapalkki-top



Tittmannilainen katse nykytaiteeseen?


taavakasvot Paras oppi, jonka sain Helsingin Rudolf Steiner -koulusta on perustava kriittinen asenne: ei pidä luulla, että mikään olisi sitä, miltä se näyttää. Sovelsin tätä mottoa ehkä tehokkaammin kuin opettajani olisivat toivoneet, sillä seitsemäntoistavuotiaana en lainkaan pitänyt kaikesta koulussa näkemästäni. 

Kirjoitin kirjeen Stuttgartiin, Freie Waldorfschule am Kräherwaldiin. Minkäänlaisia vaihto-oppilasorganisaatioita Suomen ja Saksan välillä ei siihen aikaan (1983) ollut, mutta Stuttgartin koulun johtokunta luki kirjeeni ja hyväksyi minut vapaaoppilaaksi. 

Elämäni olisi varmaankin muodostunut erilaiseksi ellei olisi ollut Herr Tittmannia

Herr Tittmann piti kurssia Moderne Malerei. Koulun käytännön mukaan me teitittelimme häntä ja hän teititteli meitä, mutta kun Herr Tittmann astui luokkaan, hänen varpusmainen olemuksensa sai äkkiä kotkansiivet. Hän maalaili meille Sturm und Drang -tyyppisiä visioita modernista taiteesta ja unohti kaikki tarpeettomat muodollisuudet. 

Herr Tittmannin tärkein opetus oli, että pitää osata ajatella ja argumentoida itse. ”Teistä ei tule mitään, jos te vain ajattelette kuin minä – taiteesta tai Butterbräzeleistä (eteläsaksalainen voirinkeli). Teidän on oivallettava, miten te itse ajattelette.”  

Herr Tittmann ei ainoastaan ohjastanut minua omalle kuvataiteen tutkimisen polulleni. Hän nyrjäytti minut pysyvästi myöhemmin kauniisti teoretisoituun ”kolmanteen tilaan”, liikkuvaan identiteettiin ja näkökulmaan, joka on aina jostain muualta kuin mistä tulemme tai minne olemme menossa. Siksi katson nyt nykytaidettakin hieman erikoisesta kulmasta, tittmannilaisittain: Karibialta, Barbadoksen kodistamme, jonka naapurustossa olemme ainoat valkoihoiset. 

Kansainvälinen nykytaide on polarisoitunutta. Yhtäällä ollaan kantaaottavia ja monikulttuurisia – hyvänä esimerkkinä alas ajetun Nifcan projekti Rethinking Nordic Colonialism. Siinä Kuratorisk Aktion (Frederikke Hansen & Tone Olaf Nielsen) teki ristiretken pohjoismaisen kolonialismin historiaan. He loivat ”glokaalin” näkökulman aiheeseen vetämällä mukaan kulttuurivaikuttajia periaatteessa kaikkialta maailmasta ja tarkastelemalla ennakkoluulottomasti moninaisia etnisiä ja seksuaalisia identiteettejä. 

Toisaalla tämäntyyppinen toiminta ei kiinnosta, siitä ei edes tiedetä. Nifca voi saada julki parintuhatta kirjaa ja DVD:n, kun monikansallisen Vanity Fair -lehden levikki on yli miljoona. Lehden vuodenvaihteen teemanumero oli The Art Issue, erikoisartikkelin otsikko Money on the Wall. Ja siitähän New Yorkin taidevaikuttajat puhuvat. 

”Tällä hetkellä upea asunto New Yorkissa maksaa noin 30 miljoonaa dollaria. - - Upea Rothko on myös 30 miljoonaa dollaria”, huutokauppakamari Sotheby’sin johtava nykytaideasiantuntija Tobias Meyer sanoo. Hänestä menestyvällä liikemiehellä täytyy nykyaikana olla jotain, mitä ripustaa olohuoneeseensa, ei eteiseen.

Meyerille taiteenharrastaja/keräilijä on luonnollisesti (valkoinen) liikemies. ”Face valuen” tilalla on ”market value”.  Meyer ei pääse eroon tästä yksisilmäisyydestä ainakaan tittmannilaisittain, mutta kimmelmannilaisittain hän voisi onnistua. 

Michael Kimmelmann on The New York Timesin johtava kuvataidekriitikko, ja hänen kirjansa The Accidental Masterpiece (2005) erinomainen johdatus siihen, miten taiteesta voi löytää merkityksiä ja persoonia, jotka eivät kuulu yleiseen kaanoniin. 

Niinkin voi nykytaidetta katsoa.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä