Tulosta sivuKritiikit 1-07

Kaksi tapaa piirtää olemassaoloa – Kuutti Lavonen, Mika Karhu

Kuutti Lavosen kuvaamat kasvot muistuttavat meitä siitä onnellisesta olotilasta, jonka ehkä olemme kadottaneet, mutta haluaisimme jälleen löytää. Mika Karhun tummanpuhuvat hiilipiirrokset viittaavat ihmisen vähenevään kykyyn tuntea myötätuntoa toisten kärsimyksiä kohtaan.

Lavonen fioraia-netti Lavonen2-netti

Kuutti Lavonen: Fioraia, 2006. Etsaus ja akvatinta. Oik. yksityiskohta teoksesta Paritas, 2006. Mustaliitu, pastelli, tempera, öljy.

Hengen ja ruumiin nimeen – kaksi tapaa piirtää olemassaoloa

Kuutti Lavonen
Galleria Krista Mikkola 8.2.–4.3.
Galleria Duetto, 7.2.–4.3.

Mika Karhu
Galleria Heino, 3.2.–25.2.2007


Kuutti Lavosen näyttelyt Galleria Krista Mikkolassa ja Galleria Duetossa täydentävät toisiaan.Galleria Krista Mikkolassa näyttely koostuu suurikokoisista mustaliitupiirroksista, jotka esittävät ihmiskasvoja. Kasvojen klassiset piirteet juontavat alkunsa italialaisista freskoista ja öljymaalauksista. Kasvot ovat eteerisiä ja kauniita. Ne esittävät iättömiä ihmisiä, joita elämä ei ole kolhinut eikä työ rasittanut.


Kasvot muistuttavat meitä siitä onnellisesta olotilasta, jonka ehkä olemme kadottaneet, mutta haluaisimme jälleen löytää. Teoksissa on kuitenkin aistittavissa myös melankoliaa, jonka taustalla voisi olla myötätunto elämän turhamaisuutta kohtaan.

Mietin, mikä erottaa kuvat toisistaan. Mustaliidun ja pastellin jäljet okume-vanerille tai kankaalle näyttävät syntyneen pitkän kokemuksen ansiosta virtuoosimaisen kevyesti. Jäljet ovat valoa ja varjoa sekä niukalti punaista, sinistä tai okraa. Toinen suuntaa katseensa hieman vasemmalle toinen oikealle.


Vähäeleisyys ottaa katsojan haltuunsa kuljettaen häntä historian polkuja pitkin kuvien alkulähteille Italiaan, Andrea del Sarton ja Sebastiano del Piombon 1400-1500 luvulle sekä Guercinon 1600-luvulle, mutta ennen kaikkea katsoja seuraa omaa historiallista polkuaan. Tässä haasteellinen itsensä kohtaaminen.

Galleria Duetossa grafiikan menetelmin syntyneet kasvot ovat luonteeltaan hieman erilaiset. Kasvoilta voimme lukea inhimillisiä tunnetiloja, kuten väsymystä teoksessa Ibn, ylimielisyyttä ja ivaa Ahasveruksessa. Fioraian ilme on viettelevä ja Presenzassa on jotakin julmaa. Nämä kuvat ilmentävät elämässämme kohtaamia arkisia tunteita.

Vastakohtana Kuutti Lavosen henkisyyttä ja rauhaa ilmentäville teoksille ovat Mika Karhun vahvasti fyysiset hiilipiirustukset Galleria Heinossa. Ensi silmäyksellä katseen vangitsee kuvan yläreunasta ikään kuin ristillä riippuvat suurikokoiset naisvartalot.


Nämä kolme teosta nimeltään Female Christ dominoivat gallerian ensimmäistä tilaa ja pakottavat katsojan pohtimaan niille annettuja merkityksiä. Vartalot ovat typistetyt ja arpiset, elämästä raskaat. Kuvat viittaavat ihmisen vähenevään kykyyn tuntea myötätuntoa toisten kärsimyksiä kohtaan. Näyttelyn lähtökohtana on selvästi kiinnostus voimakkaisiin tunnekokemuksiin, sellaisiin jotka ylittävät mielen kyvyn käsitellä niitä.


karhu-FEMALE-CHRIST-2007-netti karhu-RANGAISTUS-2007-netti
Mika Karhu: Female Christ 1, 2007. hiili paperille 230 x 160 cm. Oik. Rangaistus, 2007. Hiili paperille 230 x 160 cm.

Pelko on voimakas tunnekokemus. Kuvassa His Fears näkyy verhoutunut ihminen, joka tähtää kivääriä muistuttavalla esineellä kohti menneisyyttä. Henkilö ei näe mihin hän tähtää. Me emme myöskään aina tunne pelkojemme syitä.


Teoksessa Rangaistus näkyy kuvan keskiöstä miehen ruumiin yläosan puun oksiin ja korpin kynsiin nivoutuneena. Me olemme niin kuin linnut ja puut osa suurempaa kokonaisuutta: elämäämme ohjaavat geneettinen ja historiallinen perimämme sekä ympäristömme.


Kulttuuri muokkaa emootioiden ilmentymispiirteitä ja vaikuttaa kykyymme tuottaa tunteisiin sopivia reaktioita. Vahvat tunnetapahtumat jättävät kuitenkin meihin lähtemättömät jälkensä, eräänlaisen muistiornamentin.

Kuten Lavosella, Karhulla on omat ikonografiset innoittajansa kuten Gerhard Richter ja Francis Bacon, sekä mielestäni 1500-luvun mestarit Mattias Grünewald ja Hieronymus Bosch. Näyttely on systemaattisesti ja mielenkiintoisesti rakennettu. Aiheet ovat taitavasti piirrettyjä mustalla hiilellä valkoiselle paperille.

Vaikkakin Kuutti Lavosen ja Mika Karhun teosten lähtökohdat ovat erilaiset, on niissä eksistentiaalisesta näkökulmasta katsottuna hyvinkin samansuuntaisia piirteitä. Onhan mieli myös osa ruumista. Vai onko?


Carita Mayry
Kirjoittaja on kuvataiteilija


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä