Kaksi tapaa piirtää olemassaoloa – Kuutti Lavonen, Mika Karhu
Kuutti Lavosen kuvaamat kasvot muistuttavat meitä siitä onnellisesta olotilasta, jonka ehkä olemme kadottaneet, mutta haluaisimme jälleen löytää. Mika Karhun tummanpuhuvat hiilipiirrokset viittaavat ihmisen vähenevään kykyyn tuntea myötätuntoa toisten kärsimyksiä kohtaan.
Hengen ja ruumiin nimeen – kaksi tapaa piirtää olemassaoloa
Kuutti Lavonen
Galleria Krista Mikkola 8.2.–4.3.
Galleria Duetto, 7.2.–4.3.
Mika Karhu
Galleria Heino, 3.2.–25.2.2007
Kuutti Lavosen näyttelyt Galleria Krista Mikkolassa ja Galleria Duetossa täydentävät toisiaan.Galleria Krista Mikkolassa näyttely koostuu suurikokoisista
mustaliitupiirroksista, jotka esittävät ihmiskasvoja. Kasvojen
klassiset piirteet juontavat alkunsa italialaisista freskoista ja
öljymaalauksista. Kasvot ovat eteerisiä ja kauniita. Ne esittävät
iättömiä ihmisiä, joita elämä ei ole kolhinut eikä työ rasittanut.
Kasvot muistuttavat meitä siitä onnellisesta olotilasta, jonka ehkä
olemme kadottaneet, mutta haluaisimme jälleen löytää. Teoksissa on
kuitenkin aistittavissa myös melankoliaa, jonka taustalla voisi olla
myötätunto elämän turhamaisuutta kohtaan.
Mietin, mikä erottaa kuvat toisistaan. Mustaliidun ja pastellin jäljet
okume-vanerille tai kankaalle näyttävät syntyneen pitkän kokemuksen
ansiosta virtuoosimaisen kevyesti. Jäljet ovat valoa ja varjoa sekä
niukalti punaista, sinistä tai okraa. Toinen suuntaa katseensa hieman
vasemmalle toinen oikealle.
Vähäeleisyys ottaa katsojan haltuunsa
kuljettaen häntä historian polkuja pitkin kuvien alkulähteille
Italiaan, Andrea del Sarton ja Sebastiano del Piombon 1400-1500 luvulle sekä Guercinon 1600-luvulle, mutta ennen kaikkea katsoja seuraa omaa historiallista polkuaan. Tässä haasteellinen itsensä kohtaaminen.
Galleria Duetossa grafiikan menetelmin syntyneet kasvot ovat
luonteeltaan hieman erilaiset. Kasvoilta voimme lukea inhimillisiä
tunnetiloja, kuten väsymystä teoksessa Ibn, ylimielisyyttä ja ivaa Ahasveruksessa. Fioraian ilme on viettelevä ja Presenzassa on jotakin julmaa. Nämä kuvat ilmentävät elämässämme kohtaamia arkisia tunteita.
Vastakohtana Kuutti Lavosen
henkisyyttä ja rauhaa ilmentäville teoksille ovat Mika Karhun vahvasti
fyysiset hiilipiirustukset Galleria Heinossa. Ensi silmäyksellä katseen
vangitsee kuvan yläreunasta ikään kuin ristillä riippuvat suurikokoiset
naisvartalot.
Nämä kolme teosta nimeltään Female Christ dominoivat gallerian ensimmäistä tilaa ja pakottavat katsojan pohtimaan niille annettuja merkityksiä. Vartalot ovat typistetyt ja arpiset, elämästä raskaat. Kuvat viittaavat ihmisen vähenevään kykyyn tuntea myötätuntoa toisten kärsimyksiä kohtaan. Näyttelyn lähtökohtana on selvästi kiinnostus voimakkaisiin tunnekokemuksiin, sellaisiin jotka ylittävät mielen kyvyn käsitellä niitä.
Pelko on voimakas tunnekokemus. Kuvassa His Fears
näkyy verhoutunut ihminen, joka tähtää kivääriä muistuttavalla
esineellä kohti menneisyyttä. Henkilö ei näe mihin hän tähtää. Me emme
myöskään aina tunne pelkojemme syitä.
Teoksessa Rangaistus
näkyy kuvan keskiöstä miehen ruumiin yläosan puun oksiin ja korpin
kynsiin nivoutuneena. Me olemme niin kuin linnut ja puut osa suurempaa
kokonaisuutta: elämäämme ohjaavat geneettinen ja historiallinen
perimämme sekä ympäristömme.
Kulttuuri muokkaa emootioiden
ilmentymispiirteitä ja vaikuttaa kykyymme tuottaa tunteisiin
sopivia reaktioita. Vahvat tunnetapahtumat jättävät kuitenkin meihin
lähtemättömät jälkensä, eräänlaisen muistiornamentin.
Kuten Lavosella, Karhulla on omat ikonografiset innoittajansa kuten Gerhard Richter ja Francis Bacon, sekä mielestäni 1500-luvun mestarit Mattias Grünewald ja Hieronymus Bosch.
Näyttely on systemaattisesti ja mielenkiintoisesti rakennettu. Aiheet
ovat taitavasti piirrettyjä mustalla hiilellä valkoiselle paperille.
Vaikkakin Kuutti Lavosen ja Mika Karhun teosten lähtökohdat ovat
erilaiset, on niissä eksistentiaalisesta näkökulmasta katsottuna
hyvinkin samansuuntaisia piirteitä. Onhan mieli myös osa ruumista. Vai
onko?
Carita Mayry
Kirjoittaja on kuvataiteilija

