Tulosta sivuPääkirjoitus 1-07

pk-vaaka
Wellfare – Fare Well, se on Pohjoismaiden paviljongin pessimistinen, mutta samalla uhmakas otsikko kesäkuun puolivälissä avautuvassa Venetsian biennaalissa. Mukaan valittujen taiteilijoiden ja heidän teostensa kautta saksalainen kuraattori, René Block luo vinon katseen murenevaan hyvinvointiyhteiskuntaan. Norjasta mukana on performanssikaksikko Toril Goksøyr ja Camilla Martens. Kuva on esityksestä Bed Piece Action näyttelystä Taidetta kansalle, Kunsternes hus, Oslo. Näyttely kiersi Norjaa 2003–2004. Kuva: Goksøyr & Martens.

Pirauta poliitikolle

Miksi taiteilijat eivät perää poliitikoilta ratkaisuja huonon sosiaalisen asemansa korjaamiseksi, kysyy Taidemaalariliiton puheenjohtaja Juha Okko liiton tammikuun jäsenkirjeessä. Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan ongelmat ovat ratkaistavissa, jos poliittista tahtoa löytyy. Sama pätee Kelan ja työvoimaviranomaisten toiminnan ohjeistukseen: mielivaltaiset ja absurdeilta tuntuvat päätökset voitaisiin estää. Kyse on arvoista ja asenteista.

”Apurahansaajien eläketurvalakiehdotusta tehdessä kävi selväksi, että STM:n virkamiehille taiteilijat edustavat sosiaalipummeja ja lakisääteisiä velvoitteitaan (sotu- ja eläkemaksut) vältteleviä lintsareita. Työministeriöllä on puolestaan omat tulostavoitteensa, joiden saavuttamisessa auttaa taiteilijoiden – ja muiden ”outojen” tapausten – putsaaminen yrittäjäkastiin. Siis, kansanedustajissa on toivomme”, Okko kirjoittaa ja patistaa taiteilijoita vaaliuurnille.

Hyvä idea, vaikka poliittista vastuuta on toki perätty ja perätään edelleen. Turhautuneisuus muutosten hitauteen nostatti henkeä äskettäin Helsingin ylioppilasteatterissa järjestetyssä TATUSOTU-tapahtumassa ja Eduskunnan taidekerhon keskustelutilaisuudessa Mistä soppa kuvataiteilijoille?

Ylioppilasteatterissa ongelmiin käytiin käsiksi esimerkkien kautta. Siellä kysyttiin, voiko taiteilija sairaana pitää näyttelyn. Kelan mielestä ei, vaikka teokset olisi tehty ennen sairastumista ja muut hoitaisivat ripustuksen. Tai saako tutkija työttömyyskorvauksen aikana hakea apurahaa? Työvoimaviranomaisten mielestä ei. Hei haloo, kiellettäisiinkö insinööriä tai lakimiestä hakemasta oman alansa töitä, jos hän jäisi työttömäksi?

Paneeliin kutsutut poliitikot tuntuivat vakuuttuneen siitä, että jotain on tehtävä, perustettava vaikka työryhmä! Ei riitä, sanoi yleisö. Se vaati tekoja.

Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto ja Vasemmistoliiton Minna Sirnö pitivät perustulomallia vastauksena kaikkien epätyypillisissä työsuhteissa elävien ongelmiin. Myös Keskustan Tatja Karvonen ja Kokoomuksen Maija Perho kannattivat sosiaaliturvan perusteellista remonttia, mutta epäilivät, että perustulo saattaisi tiputtaa senttejä väärin perustein ja vääriin taskuihin.

Hei haloo, entä se epäoikeudenmukaisuus, joka nykysysteemistä syntyy? Taiteilijoiden tuki on kuitenkin vain häviävä piste valtiontalouden suunnattomassa avaruudessa.

Perho oli mukana myös Eduskunnan kuvataidekerhon tilaisuudessa, jossa puhetta johti Arja Alho (sd.). Alhokin oli sitä mieltä, että taiteilijoille luotavia malleja voitaisiin soveltaa muihin pätkätyöläisin. Toisaalta urheilijoille räätälöity verotusmalli voisi sopia myös taiteilijoille. Verotusuudistusta kaipasi myös Taidemaalariliiton pääsihteeri Terhi Aaltonen. Hän esitteli menovarausjärjestelmän, jossa taiteilijoiden tuloja olisi mahdollista jaksottaa useammalle vuodelle.

Kulttuurihankintojen verovähennysoikeus, kotitalousvähennyksen laajentaminen teosostoihin ja jo olemassa olevan prosenttiperiaatteen noudattaminen voisivat myös tuoda soppaa taiteilijan lautaselle. Perustulon tai kansalaispalkan vaihtoehdoksi esitettiin pienten tulojen verovapautta. Mutta olisiko se riittävä ja oikeudenmukainen ratkaisu? Entä jos tuloja ei välillä kerry lainkaan?

Tässä vaiheessa aina herään ja huomaan, että kaikki taiteesta huolta kantavat poliitikot ovat naisia. Ehdokkaani sukupuoli alkaa olla aika selvä. Mutta kannattaisikohan sittenkin pirauttaa poliitikolle?

Arja Elovirta

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä