Tulosta sivuCheckpoint Taava 1-08

Taavapalkki-top



Muodit taiteessa – taide muodissa?


taavakasvotErityisesti uuden vuoden koittaessa tulee miettineeksi kuvataiteen trendejä. Taidemaailman mainingeissa on aina pintavaahtoa, ja tyypillistä sellaista on tiettyjen tekemisen tapojen julistaminen joko kuolleiksi tai uudesti syntyneiksi.


Tämän vuosituhannen alkupuoliskolla video ja valokuva elivät kovaa nousukautta. Haastatellessani tuolloin New Yorkin johtavia galleristeja – muun muassa Susan Dunnea PaceWildensteinista ja Helene Wineria Metro Picturesta – kävi ilmi, että erityisesti valokuvan markkinat olivat ylikuumentuneet ja liikkeellä oli myös ostajia, joita galleristit eivät pitäneet luotettavina keräilijöinä. Tällä Winer tarkoitti valokuvan jälkimyyntibuumia: tuntemattomia ostajia, jotka pyrkivät heti myymään valokuvataidetta huutokauppoihin taloudellisen voiton toivossa.


Winer linjasi haluavansa tallinsa taiteilijoiden, kuten Cindy Shermanin teosten päätyvän hyviin kokoelmiin. Epäluotettavan tuntuisille keräilijäehdokkaille ei yksinkertaisesti myyty.


Tällä hetkellä näyttää siltä, että mikään väline ei ole erityisen ylivoimainen. Päivän ismi on ilmeisesti individualismi – kansainvälinen taidelehdistö puhuu ennemminkin nimistä kuin suuntauksista. Tämä ei tietysti estä ketään toimimasta kuvataidemuodin asiantuntijana. Suomikin on saanut sellaisen: taidesijoittamisen ekspertin Pauliina Laitinen-Laihon.


Laitinen-Laihon käsitys taiteen keräilystä on ilmeisesti täysin sijoituslähtöinen, missä ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Ihmettelen kuitenkin, onko tavoiteltu sijoittajakohderyhmä aivan uusi – mahdollisesti lapset?


”Taide tuo ihmisissä esille hyvin erilaisia tunteita, mutta kun taidetta harkitaan sijoituskohteena on lähtökohtana taiteen rationalistinen puoli ja silloin kaikenlaiset intohimoiset tai ahdistusta poistavat, muistorikkaat tai mieltä härnäävät tunteet on jätettävä syrjään ja puhtaasti pohdittava taiteilijan tuotannon tulevaisuuden hintaodotuksia”, Laitinen-Laiho kirjoittaa nettisivuillaan.


Tuntemani keräilijät ovat henkilöitä, jotka ajattelevat ajatuksia ja tuntevat tunteita aivan omalähtöisesti. Taloudellinen hyöty ei useinkaan ole taidehankinnan ensisijainen motiivi.


Laitinen-Laiho esittää myös, että ”laatutaide” on hyvä omaisuusvakuus taloudellisissa kriisitilanteissa tai sotatilassa. Suomessa puhutaan tänä vuonna paljon vuoden 1918 sisällissodasta 90 vuoden jälkeen. Laitinen-Laihon taideteoria sotatiloista ei sovi ainakaan omaan sukuhistoriaani (eikä oikein muuhunkaan historiaan).


Punaiset tulivat ja yöpyivät ison tilan ja talon salissa, ja lähtiessä yksi miehistä iski kiväärinperällä kauniin jugend-kaakeliuunin osittain säpäleiksi. Liimausjäljet näkyvät edelleen. Euroopan avantgardistisen taiteen kaupassa oli myös havaittavissa erilaisia hankalia häiriöitä toisen maailmansodan aikana.


Mutta takaisin taiteen trendeihin ja myyntiin. Frieze-lehden vuoden ensimmäisessä numerossa kerrotaan, että kasvokarvoitus on in, joten lukijan pitäisi pystyä arvaamaan, onko vuoden 2008 trendi a) Gustave Courbet b) John Baldessari c) Guerrilla Girl tai d) Anwar Sadat. Ehkä Laitinen-Laiho antaa kosmeettiset vinkit tulevaisuuden nykytaiteilijoille?

Taava Koskinen


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä