Kaamos kohtaa helteen Vantaan taidemuseossa
Suomalaista ja brasilialaista nykytaidetta esittelevän näyttelyn piti tutkia ilmaston aiheuttamia eroja ja niihin liitettyjä
stereotypioita. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Yleiskuva näyttelystä. Vasemmalla Päivi Björkenheimin videoinstallaatio Marja-Liisa, 2007. Kuva: Museokuva.
Kaamos kohtaa helteen
+ 40 °C - 30 °C Brasilialaista ja suomalaista nykytaidetta
Vantaan taidemuseo 18.1.–26.4.2008
Yhteisnäyttelyitä
ripustettaessa oltava tarkkana, ettei lopputulos muistuta
tilkkutäkkiä tai unen logiikkaa väärällä
tavalla. Vantaan taidemuseon + 40 °C - 30 °C
-näyttelyssä aluksi oudoksuttavilta näyttävät
loosit ratkaisevat tämän ongelman.
Näyttelyn ideana on tutkia ilmaston aiheuttamia eroja ja niihin liitettyjä stereotypioita. Sitä se ei varsinaisesti tee, mutta yksittäisistä teoksista muodostuu kuitenkin harmoninen kokonaisuus.
Mukana on kymmenen taiteilijaa, joista puolet on Suomesta ja loput Brasiliasta. Brasilialaistaiteilijat ovat kuitenkin rakentaneet teoksensa paikan päällä suomalaisista materiaaleista.
Näyttelyn yleisilme on siisti ja tyylikäs. Soveliasta särmää tähän tyylikkyyteen tuovat Timo Heinon Ohitusleikkaus-teokset, joissa heinomaiseen tapaan vallitsee elegantti ja miellyttävän psykoanalyyttinen tunnelma. Kallot kohtaavat niissä geishakuulat ja kumin, jolloin seksuaalisuus ja kuolema tuntuvat parittelevan oudolla tavalla. Heinon taide on hienoa siitä syystä, että hän on älykkäästi provokatiivinen.
Näyttelyn teokset hitsaa yhteen brasilialaisen Marcos Chavesin ääni-installaatio Laughing triangled room (2005/2008), josta kuuluva nauru ympäröi muut teokset tehokkaasti. Tehokas ja toimiva on myös Päivi Björkenheimin Marja-Liisa-videoinstallaatio, jossa hiihdetään ilman lunta erilaisissa ympäristöissä, muun muassa urbaanissa maisemassa. Björkenheim muuttaa arkipäiväisen toiminnan oudoksi ja hämmästyttäväksi.
Installaatiossaan The Psychic Factor in the Mechanisms of Erection Pedro Paulo Dominigues tarjoilee katsojille abstrahoidun erektion, joka ei ole joutunut vielä sensuurin kouriin. Teos muodostaa tehokkaan vastapainon Mikko Rantasen Kaasupiirustuksille, joita taiteilija valmistaa yksinkertaisesti spreijaamalla mustaa maalia kasvien päälle. Vaikutelma on kiinnostavasti herkkä ja rankka yhtä aikaa. Rantasta kannattaa pitää silmällä.
Eija Keskisen kaksi valokuvasarjaa – Omakuvasarja ja Apartments – ovat taattua taiteen peruskauraa. Molemmissa Keskinen luo mielenkiintoisen vaikutelman, joka syntyy siitä, että kuvien henkilöt peittävät aina kasvonsa. Hyvin toisenlainen vaikutelma syntyy Ricardo Pimentan Império do Papagaio in Vantaa -videoinstallaatiosta (2000), jossa muusikot ja tanssijat heijastuvat lattiaan serpentiinin lomaan. Ryhmänäyttelyjen eittämätön valtti on se, että niissä voi vaihtaa helposti tunnelmaa kulkemalla teoksesta toisen luo.
Kokonaisuutena näyttely paljastaa, että Vantaan taidemuseossa tehdään kiinnostavia näyttelyitä, joissa taiteellinen taso on korkealla. Tila Myyrmäki-talossa toimii. Tosin tämäkin näyttely on laajentunut tilan ulkopuolelle. Marcos Chavesin ja Carla Guagliardin teokset vievät taiteen ulos museosta ja ihmisten ilmoille. Hyvä Vantaa.
Juha-Heikki Tihinen
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja kriitikko