Tulosta sivuKritiikit 1-08

31.10.2008 15.39

Nötköttiä hämäläisten härkätieltä – Ars Häme

ars-hame-yleisjpgHitaita ja periksiantamattomia, niinhän sitä on oppinut hämäläisistä ajattelemaan. Mutta miltä heidän taiteensa sitten näyttää?
ars-hame-yleisjpg
Yleisnäkymä näyttelystä. Oik. Mikko Myöhäsen teokset From the Horizon ja Rubik, 2007, akryyli ja klitteri kankaalle. Etualalla Veijo Ulmasen veistos Tällä kertaa emme tyytyneet nötköttiin vuodelta 2008. Taustalla Kaisu Aron öljymaalaus, Polku, 2007. Kuva: Terho Aalto.

Nötköttiä hämäläisten härkätieltä

Paikallista

Ars Häme ry:n uusien jäsenten näyttely
Galleria Rantakasarmi, Helsinki 11.–10.2.2008


Hitaat ja periksiantamattomat hämäläiset, niinhän sitä on oppinut hämäläisistä ajattelemaan. Alueellisuutta korostavassa näyttelyssä stereotypioita olisi voinut kommentoida, rikkoa, ehkä härnätäkin ennakko-odotuksin ladattua katsojaa. Siksi petyin lievästi todetessani, että hämäläisyyden peräänkuulutus jäi Ars Häme ry:n uusien jäsenten näyttelyssä lähinnä lehdistötiedotteen varaan.


Paikallista-näyttely tuntui painivan ryhmänäyttelyille tyypillisen ongelman kanssa. Taiteilijat ovat tahoillaan itsenäisesti työstäneet teoksia, joista sitten on koottu yhteinen näyttely. Paikallisuuden merkitys jäi katsojalle näkymättömäksi, tekijöiden töistä esiintulemattomaksi identiteetiksi. Avoimeksi jää, antaako paikallisuus sinänsä lisäarvoa näyttelylle, ja miten lehdistötiedotteen esittämään Paikallista Häme! -kehotukseen tulisi suhtautua.


Tämän näyttelyn perusteella paikallistin hämäläisestä taiteesta neljä linjaa: värit, runolliset mielenmaisemat, graafisen ilmaisun ja huumoria hersyvät veistokset – hegemonisten aikojen mentyä ohitse aikaa sitten tuntuisi silti kovin irralliselta väittää niiden olevan nimenomaan hämäläisten taiteilijoiden erityisominaisuus.


Harkonen-main
Jouni Härkönen, DVL-666, 2005. Öljy 47 x 53 cm.

Kankaanpäästä valmistuneiden Mikko Myöhäsen (1975) ja Jouni Pajavuoren (1969) maalaukset nousivat näkyvästi esille, osin väri-ilottelun ja osin valitun tekniikan vuoksi. Myöhäsen akryylin ja glitterin yhdistelmä kankaalle ja Pajavuorella öljy ja silikoni vetivät heti mukaan teosten rytmiin. Värilinjaan liittäisin Jouni Härkösen (1962) maalausten bonkmaisen absurdit härvelit.


Lehtonen
Kati Lehtonen, Daylight, 2006. Serigrafia.

Kati Lehtosen (1979) serigrafiat ja akryylimaalaukset käsittelevät taiteen perusteemoja, väria ja valoa, kivan nokkelalla otteella. Erityisesti pidin akryylimaalauksista: pienten maalipisteiden luomasta dynamiikasta. Myrsky (Barcelona) muistutti myös paikallisuuden eduista: Hämeen taidetoimikunnalla on tarjota alueensa taiteilijoille vierashuone Katalonian pääkaupungista.


Runollinen maalaus oli toinen näyttelykokonaisuudesta esiin nousevista yhteneväisyyksistä, joka kantoi teemaksi asti. Väriä hiljaisemman luonteensa vuoksi se jäi sivuosaan, tasonsa vuoksi ei. Kaisu Aron (1949) isokokoinen maalaus Polku jäi soimaan mieleen kauan sen jälkeen, kun olin Suomenlinnan lautan Kauppatorilla jättänyt.


Kukkonen-immila
Jarmo Kukkonen, Immilä 1, 2007. Akryyli 150 x 260 cm.

Jarmo Kukkosen (1968) Immilä-maalaukset ovat näyttelyn ainoat suoraan konkreettiseen paikkaan viittavaat teokset. Koen työt enemmän mielentilan kuin paikan kuvina, joten paikallisuudesta kirjoittaminen tuntuu niiden yhteydessä miltei väkivaltaiselta teoksen tunnelman rikkomiselta.


Kanadalaislähtöisen Gary Wornellin (1952) jännästi kenttiin jaotellut hillityt väripinnat kiinnittyivät nekin mielenmaisemaan, vaikka teosten nimissä onkin viittauksia konkreettisiin paikkoihin kauas Hämeestä Nagoyaan ja Pariisiin. Eeva-Kaisa Takalan (1964) akvarellit miellyttivät, koska niissä maisema jäi runolliseksi kulissiksi, johon pystyin heijastamaan omia maisemamuistumiani.


Terhoaalto
Terho Aalto, Tähti ikkunassa. Digitaalinen pigmenttimustevedos Hahnemuhle paperille, 50 x 75 cm.

Myös Hämeen Sanomien valokuvaajana työskentelevä valokuvataiteilija Terho Aalto (1953) noudatti maalauksellisen runollista linjaa. Tähti ikkunassa -teoksessa oli kiehtovasti samanaikaisesti chiricomaista tunnelmaa, joka yhdistyi assosiaatioon kirjankuvituksesta. Marko Aaltosen (1967) valokuvasarja Monumentti sulaneista hautakynttilöistä toimi tässä ripustuksessa rajanjakajana runollisen ja graafisen ilmaisun välillä.


Verrattuna moniin muihin nykytaiteen ryhmäyttelyihin, valokuvaajia oli Paikallista-näyttelyssä yllättävän vähän. Media-ja videotaidetta ei ollenkaan. Sen sijaan grafiikka ja sellaiset maalaukset, joiden ilmaisu lähenee visuaalisesti graafista jälkeä olivat vahvasti edustettuna. Taidegrafiikka tuntuu olevan tällä hetkellä epämuodikasta isoille areenoille, mutta näyttäisi voivan hyvin periferiassa. Paikallista näyttelyssä puhdasta grafiikkaa edusti Juha Laurikainen (1955)ja Kati Lehtonen. Näkisin myös Satu Bethellin (1966) maalauksissa muistumia grafiikan visuaalisesta jäljestä.


Laila Hietala-Hämäläisen (1934) pronssiveistokset edustivat näyttelyssä perinteistä modernismia tavoittelevaa linjaa, samoin Olli Isomäen (1949) puureliefit. Niitä enemmän itsenäiseen kolmiulotteiseen muotoon pyrkivät Eero Pöyhtärin (1950), nekin reliefimäiset, teokset.


Perinteisemmän linjan rinnalla veistoksista löytyi eniten revittelyä. Veijo Ulmasen (1955)puu- ja rautaveistos. Tällä kertaa en tyytynyt nötköttiin uhoaa vaatimattomuutta vastaan, ja on ainoa näyttelyn teoksista, jossa hämäläistä asennetta ei tarvitse hakemalla hakea. Anssi Taulun (1969) Ampiaistehdas ja kapselinmuodon ottanut katosta roikkunut No Direction Home II napisevat kiireistä elämänmenoa kohtaan.


ErkkiKannosto
Erkki Kannoston teräsveistos En kai herättänyt, 2007.

Erkki Kannoston (1954) teräveistosten huumori ja ironia osuivat nappiin. Sellaista asennetta lisäämällä, jos ei nyt hämäläisyydelle, niin ainakin ryhmänäyttelyiden ongelmalliselle dynamikalle, olisi voinut antaa tuoreita sävyjä. Nyt on vain pakko todeta Kannoston veistoksen esittämään kysymykseen En kai herättänyt, että ”etpä oikeastaan”.


Eeva-Mari Haikala

Kirjoittaja on helsinkiläistynyt eteläkarjalainen taiteilija


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä