Tulosta sivuKissa ja Karhu

kk-web01

Kissa ja Karhu pastoraalin jäljillä

Tammikuussa 2009 Forum Boxissa oli esillä Manu Hartmanin teoksia.

Kissa ja Karhu olivat saapuneet paikalle herättämään kuihtunutta luontosuhdettaan. City-eläiminä ne tunsivat jääneensä keinotekoisten luonnonlakien jalkoihin. Oli aika seurata Rousseaun viitoittamaa tietä ja avata ovi rehdille pastoraalisuudelle.

Vilkaistuaan ympärilleen Kissa teki huomion — näyttelyssä haisi omituiselta. Kissa raapi päätään kunnes tajusi haistaneensa näyttelyn katkeran hajuttomuuden. On kuin Hartmanin hirsirakennelmista olisi puhallettu irti navetan, heinien ja lannan, ja kesän tuoksu.

kk-web05

Tämä näyttely ei toteuttanut luonnon ideaalia. Tämä oli praktikaalista. Materiaali oli luonnosta lähtöisin, mutta ihmisen alistamaa. Karhu oivalsi, ettei näyttely kerrokaan luonnosta vaan ihmisestä. Hänen mieleensä tuli kuva pohjanmaalaisesta isännästä, joka ei tee taidetta huvikseen vaan käyttöesineiksi.

Hartmanin teoksissa oli historian kuluttama tuntu. Aitan seinästä leikattu pala muistutti jalkapuuta, jolla oli otettu metsien kapinallisista luonto pois; ja hirsimökin kulma venytyspenkkiä, jolla oiotaan tahto ja usko uuteen järjestykseen.

Näillä voimin Suomi on kammettu metsästä, männyistä on tehty vihreää kultaa, ja lukuisin saapasparein on asfaltoitu tiettömät tiet.

"Missä ovat vitaali energisyys ja lohia pursuavat kosket?", kysyi Karhu.
"Tuohonkin hirren koloon voisi neuvokas västäräkki pesiä."

"Täällä pitäisi olla lehmä", sanoi Kissa ja tajusi ikävöivänsä takaisin maalle.

Yhtäkkiä Karhu näki jotakin, mikä herätti välittömästi kriitikkoeläinten huomion. Valkoisen pylvään ympärille oli jäänyt avajaisista kolme maljakkoa, joista kahdessa oli kukkia ja yhdessä pajunoksia. Vihdoin elävää solukkoa! Työstettyjen hirsien ja lankkujen keskellä oli sittenkin jotakin luonnollista, pakottamatonta. Kriitikot katsoivat haltioituneina pajunoksista työntyviä pajunkissoja, mutta kukat olivat jo lakastumassa osaksi nostalgista menneisyyttä...

kk-web04

Siitä tässä oli kyse — nostalgiasta. Ja kukapa nostalgian pöydälle nostaisi ellei Kissa itse.

"Olemme olleet hölmöjä", hän sanoi. "Tämä näyttely ei kommentoi nykyaikaa eikä sitä paluuta luontoon, jota olemme täältä etsineet."

Karhun oli yhdyttävä Kissan ajatukseen: "Hartmanin teokset ovat menneen yhteiskunnan ja kansallisen modernismin kuvia."

Astuessaan ulos Helsingin lumettomaan talveen Kissa kysyi: "Luuletko, että luontosuhde on mahdollinen ilman nostalgiaa?"

"Luonnosta me olemme tulleet, ja siellä me olemme edelleen", vastasi Karhu, ja tähän tyytyväisinä he nousivat odottavaan raitiovaunuun.

Kissa ja Karhu ovat kokeelliseen kritiikkin erikoistunut performanssieläinkaksikko. Kuvat Mauno Hartmanin näyttelystä (9.1.-1.2.2009) Forum Boxista. Kuvaaja: Niko Rakkolainen.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä