Tulosta sivuKritiikit 1-09

20.2.2009 12.00

Mimesiksen lumo, kuvia maailmasta maailmalle – Katarina Reuter

reuter1Reuter luottaa mimesikseen, sillä hänen töissään on tärkeää se mihin todellisuudesta tuttuun asiaan teokset viittaavat.
Unknown-1
Edelläkävijä, 1999, öljy ja tempera kovalevylle.
Katarina Reuter: Maalauksia 1992–2008
Amos Andersonin taidemuseo, 5.12.2008–2.3.2009

Katarina Reuterin (1964) yksityisnäyttely on tarkemmin katsomisen ylistystä. Reuter luottaa mimesikseen, sillä hänen töissään on tärkeää se mihin todellisuudesta tuttuun asiaan teokset viittaavat. Hänen teoksensa ovat tutkielmia näköisyydestä, näkyvästä ja niiden perusteista. Näyttelyluettelossa Lauri Anttilan tyylikäs ja taustoittava essee puhuu maisemista, pohjoisuudesta ja näiden saavuttamisesta. Esseen lähtökohtana on Kuvataideakatemian Ruijan matka vuonna 1988, jonne Reuterkin osallistui.

reuter1
Heileberget 20.10.2002–18.5.2004, 2004, öljy kovalevylle.
Näyttelyn teokset ovat suurimmaksi osaksi pienikokoisia ja Reuter liikkuukin yksityiskohtien ideologisissa maastoissa. Näitä teoksia voisi suurentaa monikertaisesti, jolloin niiden mieli paljastuisi tarkkaamattomammillekin katsojille. Suurentamisen idea on läsnä Heileberget 20.10.2002–18.5.2004 -maalauksessa, jossa katsomisen prosessi ja siitä tehty analyysi on saanut prosessin hitautta ja vaivalloisuutta kuvastavan suuren koon. Reuter toimii kuin Paul Cezanne ja tarkastelee maisemaa löytääkseen sieltä sitä hallitsevan mielen. Maailmankuululle ranskalaiselle tuo jäsentävä piirre oli kuin jumala, mutta Reuterin teoksissa maisema on jumala ja salatun järjestyksen olemus.

Unknown
Jäljittäjä, 2007–08, öljy, kuulakärkikynä ja tempera kovalevylle.
Reuterin maalaukset kertovat omien tarinoidensa ohella siitä, mitä maalauksessa on tapahtunut 20 vuoden aikana. Tapaamme pohjamateriaalien vaihtelun metallista levyyn, värit kulkevat temperan ja kuulakärkikynän välimaastossa ja teosten muoto vaihtelee moniosaisesta yksiosaisiin. Nämä variaatiot kertovat siitä miten ajatukset maalauksen käsitteellisistä piirteistä ovat vaihdelleet. Maalaukset eivät ole ainoastaan modernistisia kaksiulotteisia ja abstrakteja olioita, vaan ne voivat puhua esittävyyden perinteestä. Reuter puhuu esittävyyden ja maalaamisen lisäksi myös ajallisuudesta ja siitä verkkaisuudesta, jonka maailman tutkiminen edellyttää. Hänen teoksensa ovat esimerkkejä nykymaalauksen slow foodista.

Juha-Heikki Tihinen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kriitikko ja taidehistorioitsija

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä