Tulosta sivuPääkirjoitus 1-09

Paha taide, pahemmat taiteilijat?

Välikausipalttooseen kääriytyneenä päätoimittajana pidän sopivana katsoa päättyneeseen vuoteen 2008. Näkökulmiani on kaksi: kuvan kauhistuttavuus ja taiteilijapolitiikka.

Taidetta käsittelevät suurimmat otsikot ja raivokkaimmat keskustelut koskettelivat kuvan kirjaimellista kokemista: ammutut muumimamman ja presidentin kuvat Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa. Internetin sivuilta imuroidut lapsipornokuvat Karttusen yksityisnäyttelyssä. Helsingin kulttuuriasian keskuksen "Hyvä, paha, kauhu" -kulttuurikurssi. Kirkkopalvelut ry:n yhteisvastuukeräykselle kokoaman kiertonäytteöyn pippelikuvien sensurointi.

Paitsi kulttuuriuutisoinnin skuuppivetoisuudesta, kuva"skandaalit" kertovat taiteen maagisesta asemasta yhteiskunnassa. Nykytaide kansakunnan yhteisessä kokemuksessa ilmenee tabujen ja kuvainraaston yhdistelmänä. Anne Horto-Rossoin kehittämä pehmolelujen käyttöön perustuva työpaja synnytti likipitäen "Raivostuneet äidit pehmolelujen puolesta" ry:n. Miksi tehdään, kuka tekee ja mitä oikeasti tehdään, jää enimmälti kuvataiteen toimijoiden omiin keskusteluihin. Uutiset tuottavat otsikoita ja juttuja, jotka vain voimistavat monien ennakkoluuloja. Syntyy kuvaharha pahasta taiteesta ja vielä pahemmista taiteilijoista.

Samalla kun suuri yleisö 'nautti' taiteen vaaroista, taiteilijat kokivat työympäristössään suurimpia muutoksia vuosikausiin – hyvässä ja pahassa.

Maatalousyrittäjien eläkelakiin tehdyillä lisäyksillä apurahansaajat – taiteilijat ja tutkijat – saavat tämän vuoden alusta sosiaaliturvan apurahan ajaksi ja hiukan eläkettäkin apurahakausilta. Työministeri Cronbergin käskykirjeen ansiosta kuvataiteilija saattaa päästä työnhakijakjsi ja jopa ilman että hänen pitää luopua työhuoneestaan ja hävittää teosvarastonsa. Apurahan hakemista ei pidetä enää myöskään yritystoimintana. Edistystä, edes jonkinlaista.

Taiteen puolella on sen sijaan määrätty verolle yleishyödyllisiä kulttuuriyhdistyksiä ja säätiöitä ilman lain tai sen soveltamista koskevien ohjeiden muutosta. Taiteilijoiden hyväksi tehty työ – kuten neuvonta, näyttelymahdollisuudet, taidelainaamot taikka kohtuuhintainen ja turvallinen asuminen – on arvonlisäverollista yritystoimintaa. Siksi sen mahdollista ylijäämää verotetaan tavalliseen tapaan. Seurauksena on, että yhdistysten, säätiöiden ja taiteilijoiden tulot pienenevät ja menot kasvavat.

Taiteilijoita koskevia päätöksiä tehdään enimmäkseen virkamiestyönä ilman poliittista tai muutakaan keskustelua. Sosiaaliturva oli positiivinen poikkeus, mutta asia koskikin kasvavaa kansalaisryhmää. Pienen maan pienillä markkinoilla taiteilijuuden toteuttaminen on yhä enimmäkseen omakustanteista. Muusikkopiireissä lause: "Artisti maksaa aina" on kulunut klisee. Arvatkaapa, minkä alan artisteja lause on alunperin tarkoittanut?

Vt. päätoimittajuuteni on onneksi vain tämän numeron mittainen. Arja Elovirta teki erinomaista journalistista työtä päätoimittajakaudellaan. Kiitän Arjaa ja toivotan onnea hänelle uudessa tehtävässä Keravan taidemuseon johtajana.

Kustannus Oy Taiteen toimitusjohtajan ja Taide-lehden päätoimittajan yhdistettyyn tehtävään on valittu FM Pessi Rautio. Toimitusjohtajana viime vuoden toiminut Tuula Airas jatkaa yhtiössä myynti- ja markkinointijohtajana. Vielä kiitokset Hannulle, Viiville ja Laurille – sekä avustajille – jotka oikeasti Taiteen 1/09 ovat kasanneet.

Juha Okko


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä