Tulosta sivuKritiikit

19.2.2010 9.00

Havainnointia ihmisyydestä

Kuparinen Kari työn allaPiirtäminen on näyttelyn yhdelletoista taiteilijalle samanarvoinen tekniikka muiden tekniikkojen kanssa, jolla saa otteen vaikkapa pönäkästä muotokuvatraditiosta ilman, että lopputulos pönöttää.

Kuparinen Kari työn alla
Katri Kuparinen: Kari työn alla, 2009. Rasvakynä paperille.

Havainnointia ihmisyydestä


Ihminen piirtää ihmistä
Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta, 13.12.2009–14.2.2010

Krister Gråhnin ja Hannamari Matikaisen Etelä-Karjalan taidemuseoon ideoima ja kuratoima näyttely pureutui kahteen taiteen peruskivijalkaan: muotokuvaan ja piirtämiseen. Piirtäminen on näyttelyn yhdelletoista taiteilijalle samanarvoinen tekniikka muiden tekniikkojen kanssa, jolla saa otteen vaikkapa pönäkästä muotokuvatraditiosta ilman, että lopputulos pönöttää.

Ihminen piirtää ihmistä on näyttely, joka kertoo piirtämisen kaikista niistä muodoista, joita se on itseensä modernismin pirstaloitumisen jälkeen imenyt. Tekijöitä yhdistävää piirrettä kuvaa hyvin näyttelyryhmän tekstistä poimittu ote: “kaikilla on käsitys omasta piirtämisestään: siitä mitä piirtäminen on ja mitä sen tulisi olla.”  Keskiössä on piirtämiseen liittyvä havainnointi. Muotokuvaankin näyttely kiinnittyy nimenomaan havainnoinnin kautta. Taiteilijat ovat havainnoinneet ihmistä ja ihmisyyttä, jonka yhtenä osana tekijät näkevät taiteen ja käsillä tekemisen taidon. 

Regan elli
Tomas Regan: Elli, 2009. Viivasyövytys.
Tyylistä puhuminen on yhtä vanhanaikaista kuin tehdä piirtämisen yhteydessä jako wölffliniläisittäin lineaariseen ja maalaukselliseen. Silti mietin kuinka paljon piirtämisessä korostuva taiteilijan kädenjälki vaikuttaa siihen, miltä itse muotokuva ja muotokuvan kohde näyttävät suhteessa toisiinsa? Yhden vastauksen kysymykseeni antaa Tuomo Rosenlund. Hänen teoksensa ovat sikäli perinteistä muotokuvaa, että ne on nimetty erisnimin, mutta taiteilijan kädenjälki on tuonut teoksiin ja muotokuvattaviin yhdennäköisyyttä.

Piirtäminen on vain yksi osa Aura Hakurin pienoisteatteria Kun äiti näki kolibrin. Silti teosta voisi pitää muotokuvana havainnosta, muistikuvasta sekä äidin ja lapsen välisestä suhteesta. Kaksi ensin mainittua ovat olennainen osa piirtämisprosessia, jälkimmäinen yhtä muotokuvan ilmiötä: yksilön kuvaamisen kautta kerrotaan ryhmästä tai kokonaisesta aikakaudesta.

Piilola tamara 1 siemen
Tamara Piilola: Siementyttö, 2009. Muste paperille.
Näköismuotokuva on jo ajatuksellisesti absurdi, muotokuva tallentaa yhden hetken ja yhden ilmeen. Tätä video- ja valokuvataide ovat kommentoineet kiivaasti koko olemassaolojensa ajan. Tietoisuus muotokuvan rakennettavuudesta läpäisee myös piirtäjien työskentelyn. Gråhnin Kuolleet-piirustussarja hahmottaa tätä dilemmaa. Teoksissa kuvataan pääasiassa vastasyntyneitä. Vauvojen kuvista kasvaa viattomuuden symboli. Meillä ei ole paluuta lapsuuden viattomuuteen, kuten ei siihen hetkeenkään, kun piirustus valmistui eikä siihen, millainen ihminen on ollut juuri piirtämisen hetkellä.

Martola apina2 small
Janne Martola: Apina (osa sarjaa), 2009. Hiili, muste, lyijykynä.
Eikä paluuta ole siihenkään, millaisia valintoja ja vallankäyttöä taiteilija muotokuvan piirtämisen hetkellä on tehnyt. Janne Martolan teokset Ihminen piirtää ihmistä -näyttelyssä ovat muotokuvia apinoista.

Eeva-Mari Haikala

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä