Tulosta sivuKritiikit

19.2.2010 9.00

Liioiteltu prinsessaleikki – Stiina Saaristo

55 1498Stiina Saariston liioitellut naishahmot ovat niin tunnistettavia, että niitä tekisi mieli tervehtiä aina kohdatessa. Amos Andersonin taidemuseossa on esillä monta vanhaa tuttua ja uutta tuttavuutta kahdeksan viime vuoden ajalta.

55 1499
Stiina Saaristo työhuoneella marraskuussa 2009. Kuva: Kari Siltala.

Liioiteltu prinsessaleikki


Stiina Saaristo, Ein kleines Monster
Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki, 15.1.– 8.3.2010

Stiina Saariston (1976) liioitellut naishahmot ovat niin tunnistettavia, että niitä tekisi mieli tervehtiä aina kohdatessa. Amos Andersonin taidemuseossa on esillä monta vanhaa tuttua ja uutta tuttavuutta kahdeksan viime vuoden ajalta. Suurin osa näyttelyn teoksista on lyijy- tai puuväreillä työstettyjä piirroksia, joissa yksityiskohtien runsaus ja taiteilijan kynänjälki ovat huikaisevia.  En voi myöskään olla ihailematta Saariston kykyä hahmottaa teos kokonaisuutena ja rakentaa se silti hitaasti piirtäen, pala palalta.

Saaristo kuvaa nykyihanteen vastaista naista käyttäen itseään hahmon mallina. Nainen teoksissa ei kuitenkaan ole taiteilija itse, vaan liioiteltu ja venytetty näkemys lapsiaikuisesta. Henkilö on paisutellun yksityiskohtaisesti kypsä nainen, joka esitetään muovisen lelumaailman, kärsivien eläinten ja prinsessaleikkien keskipisteenä. Prinsessa vaikuttaa tyytymättömältä omaan leikkimaailmaansa, jonka reunoja hän yrittää laajentaa ja hallita. Kuriton lapsi ylittää leikeissään kaikkia niitä rajoja, joita kuvista poissaoleva auktoriteetti on asettanut: hän nyrhii barbien tukan, maalaa sen naaman, irrottaa nukeista jäseniä ja lyö niihin nauloja. Lapsi on niin iso tai pieni kuin hän itse päättää olla.

55 1495
The Last Man Standing, 2007-2008. Lyijykynä paperille. Kuva: Hannu Aaltonen.
Saariston luomaa maailmaa kuvaamaan käytetään usein sanaa groteski. Se ilmaiseekin hyvin kaikille näyttelyn teoksille ominaista liioittelevuutta, joka samalla tekee katseen tarkaksi. Teoksissa näkyvä outous ja luonnottomuus ovat yhtä lailla groteskia kuin myös kasvi- ja eläinaiheiden käyttö tarvikkeistona.

Kitsch on toinen sana, jonka helposti liittää Saariston töihin. Ei niinkään sisällön kuin tavaramaailman aiheuttaman puistatuksen kuvaamiseen: taiteilija itsekin käytti tätä sanaa perustelemaan sitä valintaa, joka teoksissa esiintyvän rekvisiitan suhteen oli tehty: kirppikseltä haalittuja satiinimekkoja, vanhaa pitsiä, kettustoola ja värikkäät muovilelut. Etenkin viimeksi mainittujen muovinen söpöys on kuin kitschin peruskuvastoa. Kukkia nokassaan kantavat linnut tuovat banaaliudessaan mieleen Disneyn Tuhkimo-elokuvan.

55 1496
Leikin eläintä, 2001. Yksityiskohta, 30 0saa. Hiili. Kuva: Yehia Eweis.
Näyttelyn töihin on kuvattu huikean paljon eläimiä. Niiden kuvaus on armotonta nykymaailman kritiikkiä. Eläimet ovat aina alisteisessa asemassa ihmiseen, joka on joko lannistanut ne yksiulotteiseksi, söpöiksi objekteiksi, viettiensä varassa paritteleviksi kuolaaviksi vähä-älyisiksi tai eläimellisen arvaamattomiksi villeiksi. Rotat lapsiaikuinen on kesyttänyt tappamalla ne omin käsin veitsellä. Ehkä siksi, että ne eivät sovi söpöyskategoriaan ja pilaavat muuten täydelliseksi viritetyn kitschnäyttämön. Hahmo ei tosin tunnu tietävän, että myös hän itse rikkoo omalla ihmismäisellä olemuksellaan Harmonian. Kuvien nainen on eläimellinen ja ruumiillinen, mitä alleviivaa teoskollaasi Leikin eläintä.

55 1498
Kohtauksia eräästä avioliitosta, 2005. Öljy kankaalle. Kuva: Sade Kahra.
Näyttelyn hulvattomimpia teoksia on Kohtauksia eräästä avioliitosta, jossa suuri Kuningatar aikoo iskeä haarukkansa hot dogiin. Rupisammakoksi alennettu, tylsä aviomies työntää pitkän kielensä kohti lautasta juuri kriittisellä hetkellä. Naisen ilme on sanoinkuvaamattoman paljastava. Avioliiton dynamiikasta kertoo myös ympärillä parittelevat heinäsirkat ja jänikset, joiden elämä vaikuttaa paljon yksiviivaisemmalta ja helpolta verrattuna kuningasparin arkeen. Samaa sarjaa tuntuu jatkavan teos, jossa pyntätty ahmattinainen sirottaa sammakon päälle suolaa ja aikoo haukata. Kyltymättömyys paistaa naisen silmistä, eikä sen kuvaamiseen tarvita tässä työssä kulutuskulttuurin tavarapaljoutta.

Vaikka Saariston tunnistettava hahmo on kaiken aikaa mukautuva ja merkityksiä muuttava, ehtii silti näyttelyssä myös miettiä: mitä seuraavaksi? Näemmekö hahmon vanhenevan edelleen, mutta leikkien jatkuvan iäisesti? Saaristo on niin taidokas tekijä, että hänen puolestaan toivoisi ettei stenvallilaista jämähtämistä tapahtuisi. En uskokaan näin käyvän, koska nykyisessä aihemaailmassa on edelleen ammennettavaa ja myös näyttelyssä nähdyt teeman varioinnit ovat onnistuneita.

Viivi Koljonen

Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi

8.4.2010 11.56
Manjusri
Taksikuski etiikalla, jonka vankumattomiin kannattajiin 'kritiikin' kirjoittaja selvästikin kuuluu prinsessa pipertely yhdistettynä kivoihin väreihin todellakin on hienoa taidetta. Tekijä kun on kovin taidokkaasti ja ennen kaikkea vaivojaan säästelemättä tehnyt isoja kuvia. Vaivannäkö tulee palkita.

Toisesta näkökulmasta teokset näyttäytyvät käsityöläisen tuotoksina, joissa idean puuttuminen on korvattu visuaalisen trivian kakofonialla. Tyylillisesti teosten jäädessä kuvitus-kuvaston edustajiksi ja käsityöläistaidonnäytteiksi, joissa uudennetaan keskiaikaisen ja renesanssiajan kuvataiteen groteskikuvastoa.

Kun edellämainittu otetaan huomioon, niin ei tarvitse olla yllättynyt siitä, että teoksien kompositio ja värimaailma pysyy kasassa. Olemme katselleet Stiinan teoksia jo ainakin 500-vuotta ja havainneet komposition olevan toimiva.

Se mikä on kuitenkin hivenen hämmästyttävää on tekijän keskiaikainen maailmankuvan ja sen prinsessa legendoihin takertuminen. Tämä luo jokseenkin tiedostamattoman vaikutelman. Mitä on omiaan vahvistamaan teoksien yleinen ruikuttavuus joka tuo niihin vasten mielisen kuvataideterapian löyhkän.

Stiinan teokset narratiivisessa iltasatuilu genressään ovat toki myyviä. Ja tekijän nerokkuutena onkin toteuttaa suomen-ruotsalaista naiseuttaan jossa ei ole mitään omia visioita rasitteena ja myynnin esteenä.
28.9.2011 23.36
Akjusti
Haiskahtaapa kateudelta


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä