Tulosta sivuKritiikit 1-12

16.2.2012 23.26

Vivahteikasta kannanottoa maailman tilaan - Nuoret 2011

NiskanenJussi  UtopiaKuinka järjestää todellisuutta kuvan keinoin nykymaailman haasteiden vakavuuden keskellä?

NiskanenJussi  Utopia
Jussi Niskanen, Utopia, 2011, öljy kankaalle.

Vivahteikasta kannanottoa maailman tilaan


Nuoret 2011, Taidehalli, Helsinki

3.12.2011-8.1.2012 


Kuinka järjestää todellisuutta kuvan keinoin nykymaailman haasteiden vakavuuden keskellä? Nuorten näyttely 2011 antaa äänen sukupolvelle, joka on kasvanut tietoisena ympäristöuhkista ja globaalin talousjärjestelmän vaikutuksista.70-luvun lopulla ja 80-luvulla syntyneitä voisi nimittää suuriksi taiteilijaikäluokiksemme.


Paitsi muodollisen taidekoulutuksen saaneita, myös ammatissa toimivia nuoria kuvataiteilijoita lienee maassamme tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Menestystarinoiden kääntöpuolena on yksilöiden kamppailu yhä niukemmista resursseista. Lamasta taantumaan varttuneita nuorten ikäluokkia yhdistävä sukupolvikokemus voi kiteytyä kysymyksessä oman toiminnan etiikasta ja vastuusta maapallon tulevaisuudesta. Taiteilijaidentiteetin muokkautuminen haastaa uskomaan omiin kykyihin, mutta pakottaa aiempaa vahvempaan itsekriittisyyteen. 


KurjenluomaMinna musta jaavuori
Minna Kurjenluoma, Musta jäävuori, 2010. Pigmenttivedos.

Kyynisimmillään länsimaalaisen nuoren taiteilijan omakuva piirtyy globaalissa mittakaavassa rakenteellisena riistäjänä ja haaskaajana, taiteen kentällä sisällöntuotantokarjana ja yhteiskunnassa ylijäämäosana. Tilausta taiteelle kuitenkin on edelleen yksilöiden tajunnan ja maailman ilmiöiden silloittajana.


Näyttelyn yleistunnelmaa luonnehtii analyyttisyys ja hienoeleisyys. Kati Lehtosen systemaattinen Kantama koostuu ruudukoksi seinälle asetetusta sarjasta neliönmuotoisia alumiinilevyjä, joiden pinta puolestaan on kauttaaltaan väritetty lyijykynällä pienin pikselimäisin ruuduin. Levyjen keskinäinen järjestys ja niiden pintojen tilanjako on monotoninen, mutta levyjen pinnan kuviointi vaihtelee. Etäämmältä katsottuna levyjen kokonaisuus luo illuusion harmaasta, aaltoilevasta veden pinnasta. Kontrollin ja orgaanisen dialektiikka tuntuu kysyvän, voiko veden vangita.


Sirpa Kinnunen tarkastelee geometrisia paradokseja pigmenttivedostriptyykissä Kolme sivua ei yhtään suoraa kulmaa I-III. Epäsymmetriset monikulmiot paperilla tuntuvat kamppailevan kaksiulotteisen toteutuksen ja kolmiulotteisuuden illuusionsa kesken kuin matkalla neljänteen ulottuvuuteen. Kulmiot ovat ensivilkaisulta kliinisiä, mutta esittävätkin rosoisia, kuin pahvista liimailtuja, käsin väritettyjä malleja. Geometrinen nonfiguratiivisuus nuorten teoksissa palautetaan usein tietotekniikkaan. Geometriset muodot kytkeytyvät silti laajemminkin näköhavaintoon ja inhimillisen kognitiivisen toimintoihin. Paitsi keinoäly, myös tieteellinen tutkimus saattavat tarjota ratkaisuja nykymaailman haasteisiin.


HeinoAaron Tenant
Aaron Heino, Tenant, 2009. Polyesteri, maalattu lasikuitu.

Jussi Niskanen rakentaa öljymaalauksessaan Utopia lasimaalausmaisesti kuvatilaa luoden pinnan, joka avartuu mustan ja punaisen sävyjen geometriseksi syvyydeksi. Aaron Heinon varmaotteisen pelkistetty polystyreeni- ja lasikuituveistos Tenant taas hallitsee ympäröivää tilaa kiertymällä formaaliksi punaisen ja valkoisen muodostelmaksi.


Suora kannanotto puree. Tiina-Liisa Kaalamon kolmiulotteiset Pussipiru ja Peto heijastavat ihmislajin esineellistävää suhdetta luontokappaleisiin. Eläimet voidaan alistaa ihmislajin hallintaan rekonstruoimalla niistä karkeita jäljitelmiä alkuperäisistä kohteistaan. Hyödynnettävimmät ja haavoittavimmat ruumiinosat: turkis ja kynnet on toteutettu silmiinpistävästi. Rekonstruktioeläimet poseeraavat kuitenkin aggressiivisuutta ilmentävissä asennoissa kuin valmiina vastaiskuun. Pääsemmekö koskaan eroon eläimille kärsimystä aiheuttavasta tuotannosta?


KuorinkiMikko UNION
Mikko Kuorinki, Unioni, 2010. EU:n jäsenvaltioiden lipuista käsinkudottu matto.

Sara Bjarlandin kimalaispallo Ball of Queens koostuu aidoista eläinten ruumiista. Ravinnontuotantoon, mutta jälleen myös kipukokemukseen assosioituvat eri kimalaislajien yksilöt herättävät kysymyksen biodiversiteetin köyhtymisestä seurauksineen. Mikko Kuoringin Unioni on 27 EU:n jäsenvaltion kansallislipusta käsinkudottu matto, joka on jätetty näyttelytilan seinää vasten avaamattomalle rullalle. Heidi Hännisen pienoismallimainen The Circle of Past, Present and Power peilaa logistiikkaa näyttämällä ympyränmuotoista rataa kiertävän pienoisrautatien ympäristöineen. Pyhimysmäiset pienoispatsaat hymyilevät muovipuiden reunustaessa rataa ja tukkimaisia pienoishyödykkeitä kuljettavan junan kiertäessä sähkön voimin päättymätöntä ympyräänsä.


Megatrendit muuttuvat, mutta tilan ja tajunnan vuorovaikutus pysyy taiteen ytimessä, kuten Anne Yli-Ikkelän pigmenttivedoksissa Aamiainen ja Torni. Absurdiuden estetiikka yhdistyy näennäiseen realismiin, lopputulos muistuttaa surrealismia. Kuvattujen esineiden paikat ovat yllättävyydessään vapauttavia, kuten kaakeliuunin ympärille rakennetut viitteelliset linnalavasteet.


Pelkistettyä maisemallisuutta rakentaa Iiris Kaarlehto tunnelmaltaan mystisessä öljymaalauksessaan Helisevä kulkija, joka on kuin näkymättömän läsnäoloa vaitonaisella lakeudella. Timo Takalan Pieniä voittoja koostuu tyynyn päällä kiveä kannattelevista nuppineuloista. Kalle Mustonen taas luottaa innostavan esimerkin laajenevaan voittoon kierrättämällä puutavaraa ja kuusilautaa jättimäisen legoukkelin Trojanin rakennusmateriaalina.


Videoteoksissa säväyttää niiden toteutuksellinen raikkaus ja teemojen moninaisuus. Anssi Pulkkisen videoinstallaatio Ääret (alkuja ja loppuja) koostuu kahdesta vierekkäisestä tv-monitorista, jotka räpsähtelevät rytmissä vuorotellen kuin avattaessa tai suljettaessa. Kun konemusiikki yhdistyy teknisesti muokatun kuvan rytmiin, tuloksena on mukaansatempaavia maailmoja, kuten Panu Johanssonin found footagessa Men at Work, joka kuvaa tehtaan tai voimalaitoksen työmiesten arkipäivää. Nopearytminen negatiivifilmivideo luo kiehtovasti vieraannutetun kertomuksen teollisuusympäristöstä. 


Santeri Lehdon äkkiä katsottuna huomaamaton mediainstallaatio/animaatio Näkymätön rakkaus yllättää. Vanerilevyistä nurkkaan kasattu, alhaalta avoin pyramidi kätkee kannettavan tietokoneen, jonka näytöllä esitetään animaatiota avaruuteen leijailevasta kolmiohahmosta. Toteutus avautuu monitasoisiksi tulkinnoiksi, joita tasokas ja taidokkaasti jurytetty näyttelykokonaisuus yleisemminkin onnistuu herättämään. 


Jonna Hyry

Kirjoittaja on HuK, kuvataiteilija

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä