Tulosta sivuKiinassako taiteen tulevaisuus

Miss-Mao-No
Gao Brothers, Miss Mao No.2.

Kiinassako taiteen tulevaisuus

Kolme keskustelua Pekingissä


Amsterdamissa asuva ja Lontoossa kuvataiteen tohtoritutkimusta tekevä Kristiina Koskentola on työskennellyt vuodesta 2007 alkaen myös Kiinassa. Hänen keskustelutuokionsa pekingiläisten taiteilijoiden kanssa kuvaavat Kiinan nykytaidemaailman ja yksittäisten taiteilijoiden monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta.

Kiinalla on tärkeä asema nykyisessä ja tulevaisuuden globaalitaloudessa, mutta sisäisesti se vielä kehittää tämän uuden kapitalismin sääntöjä. Kiinan nykytaiteen estradit ovat pääsiallisesti yksityissektorilla, ja esimerkiksi maan ensimmäinen valtion omistama nykytaiteen museo Power Station of Art Shanghaissa avautui vuoden lopulla majoittamalla yhdeksännen Shanghain Biennaalin (1.10.2012 – 31.3.2013).

Kiinassa taide on keskittynyt suurkaupunkeihin, ja niiden ns. Art Districteihin, joista kuuluisin on Pekingin 798 Art Zone. Taitelijat asuvat ja työskentelevät kaupunkien laidoilla olevissa urbaanikylissä, joissa työhuonekompleksit, galleriat ja siirtotyöläisten asumukset ovat limittyneet yhteen.  Muutos ja vauhti ovat sanoja jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni Kiinaa kuvailleissa ja näin myös uusia gallerioita ja museoita avataan (ja suljetaan)  käsittämättömällä nopeudella tai valtavat näyttelyt nousevat maantasosta parissa päivässä.

Kehitys tosin keskittyy pääasiasta urbaaniin ympäristöön ja näin ollen maaseutu on jäänyt pahasti siitä jälkeen, Hurjat sosiaaliset ja ekonomiset kuilut sekä siirtotyöläisten elinolosuhteet kaupunkiympäristössä luovat usein tilanteita, jossa parikin vuosisataa ja Kiinan monikulttuurisuus törmäävät.
Kiinan taidemaailma on valtava, perinteisestä mustemaalauksesta erittäin käsitteelliseen taiteeseen. 2000 luvun buumin jälkeen varsinkin taidemaailman kaupallinen puoli on korostunut kansainvälisillä taidemarkkinoilla ja huutokaupoissa. Mutta vaikka varsinaisen – ja etenkin kokeellisen tai käsitteellisen – nykytaiteen yleisö on aika pieni, täällä on erittäin korkeatasoisia tekijöitä. Kiinalaisten taiteilijoiden teokset ovat tuttu näky maailman biennaaleissa, triennaaleissa sekä merkittävissä näyttelyissä.

chen-shaoxiong
Chen Shaoxiong
Chen Shaoxiong
(1962) Shantou, Guangdongin maakunta
Työskentelee sekä itsenäisesti että Aasialaisen The Yijing Men ja Kiinalaisen Project without Space kollektiivien jäsenenä. Chen oli perustajajäsen kuuluisassa Big Tail Elephant Groupissa Guangzhoussa 1990-luvulla.
Teoksia on ollut esillä mm. Venetsian, Shanghain ja. Gwanjun Biennaaleissa, Guangzhoun Triennaalissa, PS1-museossa New Yorkissa, Hamburger Bahnhofissa Berliinissä, Mori Art Museumissa Tokiossa ja Tate Liverpoolissa. Chen on vuoden 2013 Rockefeller Foundationin Bellagio Creative Arts Fellow.

Seeing-is-Believing,2009,installation
Chen Shaoxiong, Seeing is Believing, 2009, installaatio.
Kristiina Koskentola: Mitä käsittelet teoksissasi ja voisitko mainita joitakin vaikutteitasi?

Chen Shaoxiong: Varhaisissa teoksissani käsittelin  kaupungistumista ja  jokapäiväistä elämää. Vuoden 2000 jälkeen olen enemmän kiinnostunut geopolitiikasta, ja  viime vuosina toivon että taiteellani voisi olla interventiomaisempi rooli tällä saralla, puuttuen ajankohtaisiin poliittisiin ongelmiin. On vaikea mainita vaikutteitani, mutta olen vähitellen siirtynyt henkilökohtaisten muutosten ja yhteiskunnallisten tapahtumien kautta ‘todellisuuteen’.
Käsittelen nykyään enemmän taiteen roolia yhteiskunnassa ja taidejärjestelmän ongelmia globaalissa kapitalismissa sekä itsenäisen ajattelun mahdollisuutta valtavirran voimien alla.

KK: Kuvailisitko asemaasi kotimaassa ja ulkomailla?
CS: Pohdiskelen tästä usein, mutta mielestäni asemassani ei ole mitään eroa kotimaassa tai kansainvälisesti, koska en oikeastaan seuraa Kiinan taidemaailmaa. Mielestäni Kiinan nykytaide itsessään on täysin epäonnistunut kaupallistumisprosessien myötä. Tämä kaupallisuuden ja valtavirran arvojen yhdistelmä on liian voimakas. Meidän taiteilijoiden tulee tietoisesti pitää etäisyyttä ja pysyä marginaaliasemassa.

Liu-Ding
Liu Ding
Liu Ding
(1976) Changzhou, Jiangsun maakunta

Taiteilija ja kuraattori. Kuratointi on olennainen osa hänen taiteellista työskentelyään, esimerkkinä monimuotoinen, kiertävä näyttely Little Movements: Self-Practices in Contemporary Art.
Liu Ding’s Store -projekti on ollut esillä ympäri maailmaa mm. Frye Art Museumissa, Seattlessa, Global Contemporary: Art Worlds after 1989  ZKMssa, Saksassa, Kiinan Paviljongissa 52. Venetsian Biennaalissa ja Far West -näyttelyssä Arnolfinissa, Bristolissa.

Liu-Ding,-näkymä-Liu-Ding’s-Storesta,-The-Utopian-Future-of-Art,-Our-Reality--The-Weight-of-An-Art-History-Book-+-antiques-2009–2010
Liu Ding, näkymä Liu Ding’s Storesta, The Utopian Future of Art, Our Reality: The Weight of An Art History Book + antiques 2009–2010.
Kristiina Koskentola: Kerro hieman jostain viimeaikaisesta ​​teoksestasi?

Liu Ding: Vuonna 2008 aloitin jatkuvasti kasvavan projektin Liu Ding’s Store, jossa tilitän henkilökohtaista suhdettani ​​ja lukemattomia kohtaamisiani taidejärjestelmän kanssa, kohdellen sitä kuin se olisi ihminen. Käytännössä eri muotoisena ja suuntaisena se pohdiskelee kriittisesti taidejärjestelmää. Se sivuaa taiteen, taiteilijoiden roolin ja taideteoksien määritelmää, sekä henkisiä ja taloudellisia arvoja taidemaailman verkostoissa.

Liu Ding’s Store on verkkokauppa (www.liudingstore.com) ja tähän mennessä olen sen puitteissa aloittanut neljä tutkimus- ja keskusteluprojektia, tai kuten kutsun niitä: tuotelinjaa. Esimerkiksi Conversations on sekä sarja keskusteluja, joita käyn muiden taiteen ja kulttuurin ammattilaisten kanssa, että myös tuotelinja. Tuotteena se koostuu valokuvadokumentoinneista ja äänitallenteista. Keskustelut tapahtuvat ilman yleisöä joten performanssin tai didaktisen puheen välttämättömyys on eliminoitu. Kyseessä ei siis ole haastattelu tai väittely vaan jokainen keskustelu on kulttuurituotannon itsenäinen muoto ja vapaa tunteiden ja ajatustenvaihto. Conversations ei ole neuvottelu, jossa on saavutettava sopimus tai tavoite, vaan tilaisuus olla yhdessä ja kommunikoida, kasvotusten. Arvokasta tässä sarjassa on todellinen kokemus älyllisestä vaihdosta, yhteinen inspiraatio ja ajatusten kahakka, ja siksi väitän näiden kokemusten olevan rahanarvoisia ja määrittelen niille hinnat.

KK: Miten kuvailisit Kiinan taideyhteisöä?
LD: Kiinan taideyhteisö on edelleen pohjimmiltaan yhteiskuntamme pragmaattisen ja funktionaalisen yhteisen arvojärjestelmän kidnappaama. Täten taideyhteisön synty, kehittyminen ja ammatillinen näkemys on lähes vuosikymmenen jäljessä yksittäisten kiinalaistaiteilijoiden tietoisuudesta ja toiminnasta. Sekä kansainvälinen että kiinalainen taidemaailma näkevät edelleen kiinalaisen taiteen kokonaisuutena taiteen alan ja taideyhteisön näkökulmasta. Harvoin yritetään pohtia yksittäisten taiteilijoiden toimintaa.


Gao-Brothers
Gao Brothers
Gao Brothers
(Zhen, 1956, ja Qiang, 1962),
Jinan, Shandongin maakunta

Taiteilijaduo, kaksi veljestä. Heidän monipuolinen taiteellinen tuotantonsa käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä ja vastustaa Kiinan autoritaarisuutta.
Heidän teoksiaan on ollut esillä mm. China National Museumissa, Centre Georges Pompidoussa, The San Francisco Museum of Modern Artissa, Kemper Museum of Contemporary Artissa, Princeton University Art Museumissa.

Mao's-Guilt(life-size)-bronze-sculpture-2009
Gao Brothers, Mao's Guilt, 2009, pronssi.
Kristiina Koskentola: Onko merkittävä ero siinä miten kiinalainen ja länsimainen  – tai ei-kiinalainen – yleisö ymmärtää teoksianne?

Gao Brothers: Ero on suuri. Länsimaissa teoksia lähestytään enemmän suhteessa Maoon ja heidän yleiseen ymmärrykseensä Kiinan nyky-yhteiskunnasta. Kiinalaisyleisöllä  on luonnollisesti paljon henkilökohtaisempi suhde ja kokemustausta aihepiiriin. Olemme halukkaampia näyttämään näitä teoksia täällä Kiinassa, koska mielestämme sillä olisi suorempi vaikutus, mutta poliittisen tilanteen vuoksi emme voi esittää tällaisia teoksia täällä. Virkamiehet ovat sulkeneet näyttelyjämme useita kertoja. Siksi mahdollisuutemme ovat todellakin ulkomailla.

Silti voimme käydä vuoropuhelua, keskustella sosiaalisista ongelmista ja jakaa Mao-teosten kuvia paikallisen yhteisön kanssa Internetissä ja sosiaalisten verkostojen, kuten Weibon (kiinalainen Twitter) kautta. Mutta, esimerkiksi meidän Weibo-tilimme on suljettu yli 50 kertaa, joista vähintään kymmenen hallituksen vaihdon jälkeen – josta ei ole kahta kuukautta kauempaa. Kuvia töistämme, joita meitä seuraavat faniklubilaisemme laittavat Internettiin – ja joista Maon palvojat sitten raportoivat  – sensuroidaan jatkuvasti. Mutta ne laitetaan aina uudelleen.

KK: Vaikuttaako tämä sensuuri myös toimintaanne ulkomailla?

GB: Kansainvälisen huomion alusta vuonna 1989 vuoteen 2003 asti hallitus toistuvasti kieltäytyi myöntämästä meille passeja ja siten emme voineet osallistua kansainvälisiin näyttelyihin, kuten esimerkiksi Venetsian biennaaliin 2001. Vaikka olemme onnistunut löytämään menetelmiä ja kanavia lähettää teoksia ulos Kiinasta, emme ehkä koskaan voi saada niitä takaisin. Esimerkiksi, veistokset ja valokuvat, jotka olivat esillä Veronassa 2007 ovat edelleen Kiinan tullin hallussa. Näyttää siltä, ​​että teokset jotka ovat tällä hetkellä näytteillä Yhdysvalloissa ja Euroopassa eivät myöskään  koskaan palaa Kiinaan.

(lue kiinalaisten taiteilijoiden haastattelut kokonaisuudessaan Taide-lehdestä)

Kristiina Koskentola

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä