Tulosta sivuArtikkelit

Nazareth,-Paulo Untitled-(1)-pieni
Paolo Nazareth, Untitled, 2011, valokuva. © Astrup Fearnley Samlingen. Astrup Fearnleyn Imagine Brazil -näyttely jatkuu maaliskuuhun.

Oslo on pian kuvataiteen huippukohde
– julkinen ja yksityinen raha rakentavat omat paikkansa


Kuvataide on Oslossa hurjassa nousussa. Muutaman vuoden kuluttua kaupungissa on neljä merkittävää modernin ja nykytaiteen museota. Kansainvälistä nykykuvanveistoa kootaan suureen patsaspuistoon. Galleria- ja muu näyttelytoiminta on vilkasta. Berliinistä Hampurin kautta Osloon siirtynyt Nykytaiteen museon johtaja Sabrina van der Ley on innostunut: ”Kuvataide on Oslossa niin vilkasta, että se muistuttaa Berliiniä, pienemmässä mittakaavassa tosin.” 


Edvard Munch (1863–1944) on kuitenkin yhä edelleen suurin nimi. Kansallisgallerian ja Munch-museon yhteinen Munch 150 -juhlanäyttely viime vuonna oli kaikkien aikojen suurin näyttely taitelijasta. Se oli myös Norjan kaikkien aikojen suosituin taidenäyttely, kävijoitä lähes puoli miljoonaa. Kansallisgallerian merkittävä Munch-kokoelma, muun muassa Huudon ensimmäinen versio vuodelta 1893, tekee siitä normaalivuosinakin yhden Pohjoismaiden suosituimmista museoista. 


Uusi suuri Kansallismuseo


Oslossa toteutettiin vuonna 2003 suuri museouudistus. Valtiolliset Kansallisgalleria (Nasjonalgalleriet), Nykytaiteen museo (Museet for samtidskunst), Designmuseo ja Arkkitehtuurimuseo yhdistettiin Kansallismuseoksi (Nasjonalmuseet). Toistaiseksi museot ovat hajallaan ympäri Osloa. Uusi yhteinen museorakennus valmistuu vuonna 2019. Sabrina van der Ley on hyvin tyytyväinen saksalaisen Kleihues + Schuwerk -toimiston suunnitelmaan: ”Se on hyvin elegantti, klassisen yksinkertainen museorakennus, joka ei yritä olla veistos.


Museon ylin kerros on vaihtuvien näyttelyjen 130 metriä pitkä tila, ”alabasterihalli”, jonka uloin seinä on himmeän läpikuultava. ”Se on öisin valaistu, kuin taiteen signaali kaupungille”, innostuu van der Ley. 

Uudisrakennus nousee meren rannalle, Oslon kaksitornisen kaupungintalon viereen ja Nobelin rauhankeskuksen taakse, alueelle, missä nyt on parkkipaikka. Museosta tulee iso, näyttelypinta-alaa on 13 000 neliötä eli runsaat kolme kertaa Helsinkiin kaavailtua Guggenheimia enemmän. 

Nykytaiteen museon kokoelma, joka käsittää norjalaista nykytaidetta kansainvälisessä kontekstissa, pääsee uudessa museossa ensimmäistä kertaa kunnolla esille. Yhteinen museo antaa myös uusia mahdollisuuksia: ”Voimme helposti sisällyttää näyttelyihimme teoksia arkkitehtuuri- ja designkokoelmista sekä tietenkin vanhemman ja modernin taiteen kokoelmasta. Dialogi eri kokoelmien välillä on erityispiirteemme.”

Nixon-visions-3
Kjartan Slettemark, Nixon Visions, 1971, valokuva-automaatti näyttelyssä, Museet for samtidskunst.


Uusi museo myös Munchille


1960-luvulla Munch-museo hajasijoitettiin ajan hengen mukaisesti pois varsinaisesta keskustasta, Tøyenin köyhempään työläiskaupunginosaan. Ajan henki muuttuu: 2000-luvun alussa alettiin puuhata museon siirtämistä keskustaan meren rannalle. Koska Munch-museo on kunnallinen, niin  muuttoideasta syntyi Oslon valtuustossa monivuotinen ja monivaiheinen poliittinen köydenveto, ”farssi”. Museon siirtoa ja uutta museota kannatti oikeisto ja vastustivat sosialidemokraatit. 


Lopulta kaupunginvaltuusto asettui siirron kannalle. Yhtenä perusteluna oli se, että keskustassa museoon tulee enemmän kävijöitä, näin saadaan enemmän lipputuloja ja näin kaupungin avustus museolle voi olla pienempi. 

Uusi Munch-museo valmistuu vuonna 2018 meren rantaan, Oslon uuden maamerkin, valkomarmorisen oopperatalon viereen. Espanjalaisarkkitehti Juan Herrerosin suunnittelemaan museoon tulee Munch-kokoelman lisäksi myös pysyvä modernin ja nykytaiteen kokoelma Oslon kaupungin Stenersen-museosta. Tilat saadaan myös vaihtuville näyttelyille, jotka voivat olla nykytaidettakin. 


Munch-museolla on kokoelmissaan yli 26 000 Munchin teosta. Nykyään museoiden väliset teoslainat ovat tärkeä osa museotoimintaa. Koska Munchin teoksilla on kysyntää kaikkialla, niin  vastalainoina uuden museon odotetaan saavan vaihtuviin näyttelyihinsä huipputeoksia ympäri maailmaa: Picasso, Matisse ja van Gogh on jo mainittu.     


Henie Onstad – museo joka tuli takaisin 


Henie Onstad -taidekeskus (HOK) oli avautuessaan vuonna 1968 Oslon seudun ensimmäinen modernin ja nykytaiteen museo, avantgardismin lipunkantaja. Perustana oli taitoluistelulegenda Sonja Henien ja hänen miehensa, varustamomiljonääri Niels Onstadin 400 teoksen modernin taiteen kokoelma, tekijöinä muun muassa Picasso, Gris, Léger, Hartung, Dubuffet, Soulages, Appel.


Oslotalo
Oslon keskustassa kahden suuren valtion virastotalon, Høyblokkenin ja Y-blokkenin, ikkunat on edelleen peitetty levyillä yli kaksi vuotta sitten tehdyn terrori-iskun jäljiltä. Molemmissa virastotaloissa on Pablo Picasson luonnoksien pohjalta tehtyjä betonimuraaleja, jotka norjalaistaitelija Carl Nesjar hiekkapuhalsi suoraan seiniin. Muraaleista vain Y-blokkenin päädyssä oleva ”Kalastajat” on tällä hetkellä yleisön nähtävillä. Parhaillaan mietitään, mitä iskussa vaurioituneille virastotaloille tulisi tehdä: korjataanko vai puretaanko?


Vuosikymmen aikaisemmin perustettu Louisiana Kööpenhaminan ulkopuolella oli esikuvana, kun  Henie Onstad sijoitettiin Bærumin kuntaan, runsaan puolen tunnin matkan päähän Oslon keskustasta. Tietoisesti Henie Onstadia ei nimetty museoksi, vaan taidekeskukseksi. Siellä ei vain esitetty vaan myös luotiin taidetta, musiikkia, performanssia. Linja jatkuu:

”Hankimme hyvin harvoin valmiita töitä. Tilaamme teoksia, hyvin usein poikkitaiteellisia, ja sijoitamme ne sitten kokoelmiimme”, sanoo vt. pääkuraattori Milena Høgsberg. Esimerkiksi vuosiksi 2011- 2013 museo sai yli puolen miljoonan euron lahjoituksen käytettäväksi teosten tilaamiseen. 


(Lue Oslon kulttuuritarjonnasta lisää Taide-lehdestä)


Timo-Erkki Heino 



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä