Tulosta sivuKritiikit

13.2.2014 11.35

Äijä pusikossa - Jouko Turkka

Turkka kivetmedia net-1Onko tämä uhmakkaasti rahvaanomainen versio duchamplaisesta ajattelusta vai jopa surrealistinen naurunremakka hienopieruille?

Turkka kivetmedia net-1

Äijä pusikossa


Tunnistan leijonan – Jouko Turkan löytämät kiviveistokset

Kuva/Tila, Helsinki

11.1.–2.2.2014



Karua ja viileää: Valkoiseen tilaan on rahdattu rekkakuormallinen erikokoisia kiviä Jouko Turkan kotitalon ympäristöstä ja muutama muovinen vesiastia, joiden tarkoitus selviää, kun katsoo  30 minuutin videon, jossa karismaattisena ja rajoja rikkovana nerona tunnettu Jouko Turkka esittelee löytöjään, joiden hän kertoo olevan kivikauden aikaisten ihmiskäsien tekemiä – siis muinaisia veistoksia ja tarvekaluja. Katossa roikkuu postikortin kokoisia valokuvia kivenkappaleista. Onko tämä uhmakkaasti rahvaanomainen versio duchamplaisesta ajattelusta vai jopa surrealistinen naurunremakka hienopieruille?


Turkan pitkäaikaisena ihailijana istuin suurin odotuksin videohuoneessa. Naurahtelin; kylläpä vanha narsisti oli keksinyt hauskan performanssin – rönttöisenä ja kengännauhat auki hän pyöri ähisten kesäisessä luonnossa milloin minkäkinlainen kivenmurikka likaisessa kädessään. ”Hauki, upseerin koppalakki, mammutti, hai, huuli, äiti ja lapsi, täsmälleen naisprofessori, mammanpoika – hetken päästä se on professori! Kaikki afrikkalaiset olivat pirkkalaisia!” jne.  Kivenmuhkuran kuvaama aihe näkyi paremmin kun Turkka loijasi vettä sen päälle. Lopulta kamera siirtyi taloon, jossa oli kiviä lattioilla ja antiikkisella kirjoituspöydällä, kaikkialla.


140123 KT Tunnistanleijonan 08
Jouko Turkka: Tunnistan leijonan

Puhetulva oli maaninen, taukoamaton, vähän hengästynyt, mutta missä oli entinen päällehyökkäävä  karisma,  loistokas paasaus?  Aloin olla hämilläni, sitten tulin vihaiseksi. Eikö Turkka pilkannutkaan taidekeskustelua, modernistista kuvanveistoa  ja arkeologeja, vaan oli itse pilkan kohde? Oliko 80-luvun kulttuuririehunnan keskiössä viihtynyt testosteronihirmu, tietoisena ennen herättämästään palvonnasta ja vihasta, narrattu palaamaan muka sankarina estradille? ”Ei luonne johda tapahtumiin ja kohtaloihin, vaan  pakkomielteet, päähänpinttymät, himot ja kauhut”, totesi Turkka Häpeä-kirjassaan menetettyään valtansa ja alfaurosroolinsa Teatterikorkeakoulun jälkeen.


En tiennyt Turkan elämästä ennen kuin videon katsottuani otin selville. Tulin entistä vihaisemmaksi, mutta ketä syyttää suojattoman gurun  nolaamisesta? Miehen, joka on osoittanut myös verbaalisen neroutensa ja paljastanut hirmuisen itserakkautensa,  itseinhonsa, raadollisuutensa  ja tarkkanäköiset nietzscheläiset analyysinsä yhteiskunnasta ja ihmisluonteesta kirjoissaan. 


Koska näyttely on Kuvataideakatemian tiloissa, ymmärsin, että rauhallisen objektiivisesti junnaava video on oppilastyö, jota luonnehdittiin esitteessä: Katsomisen problematiikka menee taiteen peruskysymysten äärelle (!!)  Kesällä 2012 kuvatun jutun on kuvannut, ohjannut ja leikannut Jaakko Ruuska, äänityksen tehnyt Pietu Korhonen ja värimäärittelyn Petri Falkenberg.  Pläjäyksen  olivat ideoineet ja Turkkaa  haastatelleet konkarit Esa Kirkkopelto ja Pekka Kantonen, joiden eettistä ja kollegiaalista kanttia vähän ihmettelen. ”He häpäisevät itseään minulla ja minua itsellään”. Sillä: ”Eivät he käsitä mitä on olla vanha mies joka juoksee pakoon, kuulee vuodesta toiseen läähätyksen korvissaan ja tuntee veren niskassaan”.


 (Sitaatit Häpeä-teoksesta)


Ullamaria Pallasmaa

 


Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä