Tulosta sivuKihelmöivää konsensusta Päijänteen rantamaisemissa

-10
Kain Tapper: Surumarssi, 1962, veistos, puu, Keski-Suomen museon kokoelmat.

Kihelmöivää konsensunsta Päijänteen rantamaisemissa

Taiteen paikallisuus maaseudun ja kansainvälisyyden puristuksessa

 

Keskisuomalaisen taiteen lähihistoriaa kuvaavan Jyväskylän taidemuseon näyttelyn otsikko on napattu toimittajalta, joka vuonna 1957  teki lehtihaastattelua  Korpilahden kesäkurssilla. Saattaa olla, että toimittaja saapui paikalle niin täydellisenä kesäpäivänä, etteivät kurssilaiset halunneet ajatellakaan mitään muuta. ilmeisesti opintomatkasta Pariisiin oli kuitenkin puhuttu kurssin aikana. – Mutta ehtiihän sinne.


Jyväskylän Taiteilijaseura perustettiin pian sotien jälkeen, vuonna 1945. Taide oli mitä parhain lääke painajaisten karkottamiseen.  Pian huomattiin, että maakunnassa oli suuri tarve taideopin saamiseen. Keski-Suomessahan ei ollut silloin saati myöhemminkään taidekoulua, mikä on aika ajoin kirpaissut historiallisen koulukaupungin itsetuntoa.  Taiteilijaseuran rinnalle vuonna 1947  perustettu Jyväskylän kuvaamataiteellinen kerho  oli ratkaisu taideopetuksen organisoimiselle. Seuran vetäjäksi pyydettiin nuorta taiteilijaa Helmer Seliniä, joka oli valmistunut Viipurin piirustuskoulusta.  


-5
Raimo Paavola: Sankarin muotokuva, 1964, öljymaalaus.

Syksy- ja talvikausina opetus tapahtui kaupungissa, mutta kesällä siirryttiin Korpilahdelle. Kesäkurssit olivat valtakunnallisia, vaikka enemmistö oppilaista oli luonnollisestikin Keski-Suomesta. Tarkka katsoja huomannee, että näyttelyn maakunnallisen rajauksen rikkoo yksi Ulla Rantasen maalaama henkilökuva.  Valtakunnallisuudella haluttiin välttää alueen taiteen käpertymistä omaan itseensä. Haave opintomatkasta Pariisiin oli tietysti myös yksi resepti itseriittoisen provinsiaalisuuden ehkäisemiseen.


Kesäkursseilla pyrittiin saavuttamaan taidekoulumainen taso ja lopulta vielä jotakin enemmänkin. Helmer Selin on korostanut myöhemmin myös opetussisältöjen poikkitaiteellista ja -kulttuurista luonnetta. Hänen mielestään Suomi oli vuosikymmeniä jäljessä eurooppalaisesta kehityksestä, joten teoriaan ja filosofiaan painottuvat luennot olivat tärkeitä tavoitteellisen taideopetuksen onnistumiseksi. Selinin aikaansa edellä olevalla ajattelulla oli ainakin perhosefektin verran vaikutusta tulevan Jyväskylän kesän ohjelmasuunnitteluun. Myös taiteilijaseura esiintyi Ars Jyväskylä -näyttelyillään Jyväskylän kesässä, mutta kaupunkiin saapuneiden kriitikoiden palaute ei ollut hääppöinen.  Paikallinen jäi paikalliseksi.


-3
Veikko Mäkeläinen: Kenraali, 1966, öljymaalaus.


Kymmenen toimintavuoden jälkeen kesäkurssit päätettiin lopettaa. Ristiriitojen ja toistuvien rahoitusongelmien lisäksi vaikuttaa siltä, että kurssien päätarkoitus oli jo saavutettu. Melkoinen joukko leirillä olleista oli jo valmis jatkamaan omillaan, liittymään Jyväskylän taiteilijaseuraan tai pyrkimään vaikkapa Suomen Taideakatemian kouluun. Varsin moni Korpilahden leireillä olleista nuorista myös onnistui jatkosuunnitelmissaan.  Jo vuonna 1955 Helmer Selinin ohella kurssin oppilaista Erkki Santanen, Erkki Heikkilä ja Olavi Viherlehto pääsivät Nuorten näyttelyyn.

                                                        ***  

Keskisuomalaisen kuvataiteen vuosiin 1947-1973 keskittyvä näyttely  alkaa Korpilahden kurssimaalauksilla. Kotoperäisempää lähtökohtaa alueen sodanjälkeisen taiteen käsittelyyn ei voisi löytää.  Kurssit keskellä suomalaista maalaismaisemaa näyttäytyvät kuin kansainvälisen modernismin harjoitusleirinä. 

Kun Akseli Gallén 1800-luvun lopulla etsi suomalaista luontoa ja kansaa Keski-Suomesta, hän löysi kohteekseen myös Korpilahden tienoot. Putkilahden naapurikylissä Kärkisissä ja Heinosniemessä hän tanssitti talojen piiat ja maalasi myös muutaman Kultakautemme kaanoniin liitetyistä teoksistaan. Kihelmöivällä tavalla häiritsevä konsensuksen tunne syntyy, kun huomaa saman luontoympäristön palvelleen sekä kansallisen identiteetin että kansainvälisen tyylikielen etsintää


Jos on tarkoin lukenut Tuula Karjalaisen väitöksen Uuden kuvan rakentajat: konkretismin läpimurto Suomessa (1990), löytää kurssitöistä yhtymäkohdan siihen, kuinka maisemaa abstrahoimalla edettiin väriin ja rakenteeseen perustuvaan sommitelmaan. Seuraava askel edusti jo nonfiguratiivista, konkretistista maalausta. Keskisuomalainen taide ei kuitenkaan ottanut vielä tässä vaiheessa ratkaisevaa askelta konkretismiin, muttei se liiemmin sulautunut 50-lukulaiseen intimismiinkään. Tapahtui jotain aivan muuta!


-6
Erkki Santanen: Hämärän hetki, 1960, öljymaalaus.

Sukupolveni, joka asettui taiteen ketjuun 1970-luvun realismin aikaan, on kuullut todella paljon kyynisiä juttuja informalismin mielettömyydestä ja mitättömyydestä. Vain vähitellen aivopesty pää on uskaltanut sijoittaa kertomukset rätillä huitaistuista kankaista siihen samaan typeryyksien kokoelmaan, jonka huipulla vaanii ”postmoderni tekotaide”. E.J. Vehmas oli yksi Korpilahden luennoitsijoista, mutta tuskinpa hän aiheutti nuorissa taiteilijoissa täyskäännöstä. Ehkä se oli Ars 61, joka oli esillä myös Jyväskylässä.  Näyttelyssä on esillä dokumentti Ars –näyttelystä osoittamassa, miten maakunnan taide limittyi kansainvälisyyteen  lähes reaaliaikaisesti. Pariisin matkan jälkeen Pariisi tuli vastavierailulle.


Informalismin kriitikot olivat sitäkin mieltä, että roiski ja valuta -tyyli antoi vaarallisen helposti myös harrastajille taiteilijan statuksen. Enimmäkseen itseoppineet keskisuomalaiset taiteilijat työskentelivät siis epävarmassa välitilassa. Todennäköisesti haluttiin kritisoida myös paikallisia taiteilijoita mutta kiertoteitse, kun kaupunginhallitus vuonna 1962 hylkäsi taidelautakunnan päätöksen hankkia Ahti Lavosen Valkoisen maalauksen kaupungin kokoelmiin. Se koettiin liian valkoiseksi ja tuomittiin vielä varmuuden vuoksi ”askartelutaiteeksi”.


(Lue lisää Keskisuomalaisen kuvataiteen vaiheista Taide-lehdestä)


Ehtiihän sinne Pariisiin myöhemminkin – Kuvataidetta Keski-Suomessa 1947-1973 Jyväskylän taidemuseossa 19.12.2014-24.5.2015                              Näyttelyn kotisivut: http://ehtiihanpariisiin.keskisuomentaide.fi

 

 

Hannu Castrén


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä