Tulosta sivuKritiikit

19.2.2015 10.56

Kasvot

-4Myssyt ja koreat kaulukset näyttävät olevan hienoa kangasta. Oikeasti hatut ovat tavallisia marketin muovikasseja. Muovi on kaunista, kun sen kauniisti maalaa.

-4
Tero Nurminen, Ridi Pagliaccio, 2013, öljy kankaalle, 240 × 150 cm.

Kasvot

 

Tero Nurminen, Shadow of the Father, Galleria Bronda  7.1.–1.2.2015

Mika Karhu, Muistin jälkeen ja Anne Tompuri, Kasvot, Galleria Heino  3.1.–1.2.2015

 

Ridi Pagliaccio, naura klovni, on nimeltään Tero Nurmisen näyttävällä suorituksella maalattu isokokoinen muotokuva lapsesta. Poika on puettu korkeaan hassun näköiseen myssyyn ja haitarikaulukseen. Poika ei naura, katselee vain jonnekin sivulle niin kuin on muotokuvaa varten valokuvattavana neuvottu tekemään. Toisessa maalauksessa tyttö on puettu prinsessaksi. Nurmisen maalauksissa taiteilijan lapset katsovat luottavaisina tulevaisuuteen, ilman sen kummempia klovnin ja prinsessan elkeitä. Myssyt ja koreat kaulukset näyttävät olevan hienoa kangasta. Oikeasti hatut ovat tavallisia marketin muovikasseja. Muovi on kaunista, kun sen kauniisti maalaa. Tero Nurmisen maalauksissa kauneus on tarkkuutta ja huolellisuutta, teknillistä virheettömyyttä, ilmaisun eleettömyyttä, tunteen viileyttä. Näiden maalausten kauneus ei synny taiteilijan kädenjäljestä, vaan silmän herkku luodaan taidokkaalla kädenjäljen häivyttämisellä. Mieleen tulee, täysin väärässä yhteydessä, käsite Mandylion, käsittä tehty. Nurmisen maalaukset eivät kuitenkaan pyri sisältämään muuta kuin teknisen suorituksensa.

Mika Karhun näyttelyssä ollaan myrskyn silmässä. Näissä intensiivisissä töissä on kyse tunteista.  Sellaisista ahdistavista tunteista, joita niiden kokija ei voi käsittää eikä käsitellä. Teosten henkilöille kuuluisi sanoa, että liikunta ja ulkoilu voisi virkistää, mutta ystävällinen neuvonantaja tietää, että ohje jää noudattamatta. Teosten myrsky ei ole taiteilijan omaa sieluntyrskyä, vaan maailmassa vellovaa ikiaikaista mielenhässäkkää, jonka Karhu vieraannuttaa moneen kertaan. Mika Karhu ei ole ekspressionisti vaan tarkkailija. Taiteilija on valinnut häiritsevien ja painajaismaisten mustavalkoisten teostensa lähtökohdaksi provosoivia, suttuisia ja tärähtäneitä tuntemattomien kuvaajien valokuvia ja maalannut pigmenttivedosten päälle tussilla. Teosten nimet, kuten Emotionaalinen spekulaatio ja Persoonallisuus ovat sisäistettyä sosiaalista draamaa, kiristävät tunteen teoriaruuvin täydelliseen vieraantumiseen saakka. Mika Karhun Runoilija ei emootioitaan spekuloi. Runoilijan silmissä näkyy silkkaa kauhua. Runoilijalla ei ole tulevaisuudenuskoa.  


-12
Anne Tompuri, Sarjasta Kasvot, 2014, guassi ja pigmentti kankaalle, 115 × 115 cm.

Anne Tompurin näyttelyssä siirrytään tyveneen, eikä ensivaikutelma ole Karhun näyttelyä viihtyisämpi. Tompuri näyttää kolmannen tavan esittää kasvot. Tompurin valinta on vetäytyminen.  Kahdeksantoista samankokoista mustavalkoista maalausta, joissa kaikissa on samalla tavalla naamion taakse kätketyt kasvot. Vain tuijottavat silmät näkyvät. Tunnelma on epämukava. Tuijottaminen on rumaa, vaikka maalaukset ovatkin kauniita. Tompurin maalausten kasvot näyttävät auringonpimennyksiltä. Ne näyttävät palaneilta ja hiiltyneiltä. Ehkä korvennus on tehnyt ne mykiksi. Ne ovat identiteetin menettämisen viimeinen vaihe. Niiden äärimmäinen pidättyvyys on hermostuttavaa. Tekee mieli esittää temppu tai möläyttää jotain älytöntä. 


-2
Mika Karhu, Runoilija, 2014, pigmenttivedos, 52 × 42 cm.


(Koko kritiikki löytyy Taide-lehdestä 1-2015)


Markku Arantila

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä