Tulosta sivuPääkirjoitus

Taide hyvällä tuulella

 

Taide-lehti on jo kolistellut postiluukkuja ja -laatikoita 55 vuotta. Ylpeänä on ajateltava, että on se kulttuurilehdelle ihan komea ikä ja taival.


Lehden aloittaessa vuonna 1960, maata pyyhki informalismin lyhytaikainen, mutta voimakas virtaus. Tässä lehdessä kirjoitetaan kuinka vahvasti se pöllytti provinsiaaliseksi itsensä vielä tuntenutta taidemaailmaamme. Informalismi oli melkeinpä ensimmäisiä kansainvälisiä ilmiöitä, johon Suomessakin ehdittiin reaaliaikaisesti mukaan. Hieman sen jälkeen virinneestä Pop-taiteesta tehtiin jo Suomessakin niin tomeria pastisseja kuin aivan omanlaisia tulkintoja.


Myös 70-luvulla hahmoteltiin taiteen uusia tuulia, vaikka aina ei siltä tuntunut. Tuulia vain tuntui olevan yhä enemmän. Galerie Anhavalla näyttelyn juuri pitänyt J. O. Mallander ymmärsi muutamien hengenheimolaistensa kanssa käsitteellisiä taiteilijoita. 70-luvulla seurattiin muutenkin ainakin abstraktin taiteen virtauksia, ja Taide-lehtiä katsoessa huomaa, että yritettiin mm. matkareportaasien avulla tajuta muutakin parhaillaan tapahtuvaa, Amerikkaakin. Eräs ajankohtainen kansainvälinen vaikute ja erikoisuus itärealismin nimeenkin vannominen tavallaan toki oli.


80-lukulaiset hurmaantuivat postmodernista, tunne kaiken mukana olemisesta vahvistui, ”possua” vain kukin tulkitsi tavallaan. Toisten mielestä se oli lupa leikkisyyteen, toisten mielestä vakavaan filosofiseen viisasteluun. Designmuseon näyttelyssä muistellaan parhaillaan tuota aikakautta.


Nostalgiseksi voi 90-luvunkin jo tuntea, silloin kokonaiseen taiteilijakuvaan vaikutti suoraan nuoren brittiläisen taiteen YBA-ilmiö, jossa mukana olleen Gregor Muirin muistelmateos arvioidaan tässä lehdessä. Vaikka taiteen kansallisia tähtiä, ja niitä jotka korostivat kansainvälistä uraansa, oli ollut jo pitkään, niin pikku hiljaa Suomessakin alettiin osata pelata median reaktioilla.


Nyt tiedetään, että nuoremmat taiteilijasukupolvet residensseineen ovat jo täysin kansainvälisiä, että vaikutteet kulkevat koko ajan reaaliajassa läpi maailman. Taidehan on siitä jännittävä juttu, että se ilmaisee samaan aikaan aikakauden suuria virtauksia, isoja kysymyksiä ja toki esteettisiä tyylejäkin, mutta myös äärimmäisen yksilöllisiä tulkintoja niistä. Paikallisuuskin voi olla eräs elementti näiden ääripäiden välillä.


Nyt taiteen tuulet tuntuvat olevan melkoisia kansainvälisiä pasaatituulia, ”trade windsejä”, joiden ansiosta suomalainen taiteilija voidaan noteerata kansainvälisessä taidepörssissä siinä kuin britti tai amerikkalainen.

Kansainvälisyyden olemuksella nyt jopa vähän nokitellaan. Guggenheimin arkkitehtuurikilpailun työhypoteesina on nimenomaan yleisen, kansainvälisen taiteen esittelyyn sopiva tila. Reaktiona Guggenheimiin syntynyt Checkpoint Helsinki taas esitteli juuri kuraattorijoukkonsa kansainvälisiä tilausteoksia tänne tuomaan. Sen taustat ovat varsin globaaliset: Joanna Warza on kuratoinut poliittisen taiteen suurnäyttelyitä Berliinistä Pietariin, Clark House Initiative on Bombayssa toimiva kuratointikollektiivi ja Ahmed Al-Nawas on mukana tässä lehdessä esiteltävässä monikulttuurisessa Third Space -kollektiivissa, joka osallistuu nyt myös Mäntän kuvataideviikkojen kuratointiin.


Globaalistumisella on varmasti joskus taipumus yhdenmukaistaa, jopa kaventaa tulkintoja elämästä. Mutta parhaimmillaan tuulten puhaltaessa mannerten välillä syntyy rikastavaa vuorovaikutusta. Siinä Taide-lehtikin haluaa olla edelleen mukana, tuoden näkyviin maailman menoa ja siihen kytkeytyviä paikallisia tulkintoja, olla Voice of Finland, formaattien omintakeinen tulkinta. Onhan kansainvälisen kolikon kääntöpuolena kai täkäläinenkin aivan kansainvälistä.

 

 Pessi Rautio


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä