Tulosta sivuTeheran - taiteen nykyhetkestä

Majid-Fathizadeh-Nasery,--Untitled,-2011,-värikynä-ja-muste-paperille,-20-×-30-cm,-
Majid Fathizadeh Nasery, Untitled, 2011, värikynä ja muste paperille, 20 × 30 cm.

Teheran – taiteen nykyhetkestä

 

Minkälaista voi olla tämän päivän taide maassa, jonka historia ja kulttuuri ulottuvat tuhansien vuosien taa? Muinaisen Persian suurvallan viimeinen monarkia luhistui islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979. Silloin shaahi Reza Pahlavi pakeni maasta Ajatollah Khomeinin palattua maanpaostaan Ranskasta palvottuna vapauttajana. Siitä lähtien Irania on hallinnut islamilainen papisto, valtiomuoto on teokratia, jota nimellisesti johtaa vaalein valittu presidentti. Islamilaisen tasavallan synty mullisti muun yhteiskunnan ohella myös taiteen maailman.


Majid-Fathizadeh-Nasery,-Imigration-
Majid Fathizadeh Nasery, Imigration #1, 2012, muste paperille, 21 × 14 cm.


Viimeisen shaahin aikainen länsimaistunut maallisuus oli mahdollistanut hänen puolisonsa, Farah Diban vahvan tuen avantgarden leimaamalle nykytaiteelle. 1970-luvulla maan pääkaupunkiin, Teheraniin, rakennettiin tämän serkun, arkkitehti Kamran Diban suunnittelema nykytaiteen museo, Tehran Museum of Contemporary Art. Siinä toistuvat modernissa muodossa monet perinteisen persialaisen arkkitehtuurin elementit.  Museoon ehdittiin asiantuntijoiden johdolla ennen vallankumousta kerätä nykymittapuun mukaan erittäin merkittävä taidekokoelma, johon iranilaisen taiteen ohella sisältyy mm. Mark Rothkon, Francis Baconin, Andy Warholin, Alberto Giacomettin, Agnes Martinin ja Ad Reinhardtin keskeisiä teoksia.


Vallankumous muutti Iranin islamilaisten säännösten hallitsemaksi yhteiskunnaksi, jota vielä synkisti naapurimaa Irakin hyökkäyksestä alkanut kahdeksanvuotinen sota 1980-luvulla…


Majid-Fathizadeh-Nasery,Untitled,-2010,-kynä-ja-muste-paperille,-19-×-14-cm
Majid Fathizadeh Nasery, Untitled, 2010, kynä ja muste paperille, 19 × 14 cm.


Teheranin nuori nykytaide


Iranin nykyistä taidekenttää leimaa sen keskittyminen nuoriin, 70-luvulla ja sen jälkeen syntyneihin tekijöihin. Teheranissa on lukuisia gallerioita, monet niistä aivan viime vuosina perustettuja ja niin ikään nuorten käsissä. Nuoret gallerianomistajat ovat hyvin koulutettuja, monesti ulkomailla syntyneitä tai siellä pitkään asuneita paluumuuttajia. He puhuvat moitteettomasti vieraita kieliä ja ovat hyvin tietoisia taiteen teorioista ja käytännöistä kansainvälisessä taidemaailmassa. Taiteilijoistakin kasvava määrä suorittaa ainakin osan opinnoistaan Iranin ulkopuolella. Iranin taideyliopistoista valmistuu yleismaailmalliseen tapaan vuosittain suuri määrä nuoria taiteilijoita. 


Iranin nykytaide on näin ollen vahvasti sidoksissa ulkomaailmaan, myös muissa maissa asuvien iranilaisten taiteilijoiden vaikutuksesta. Gallerioissa ovat tavallisia ”artist´s talkit” ja esitykset liittyen näyttelyihin. Useimmat näistä keskittyvät nuoreen taiteeseen mutta ohjelmassa annetaan sijaa myös iranilaisille modernisteille. Ulkopuoliselle gallerioiden näyttelyt ovat ensimmäinen keino hahmottaa paikallista taidetta. Antoisampaa on kuitenkin vierailla taiteilijoiden luona ja teosten lisäksi syventyä vuoropuheluun taiteilijoiden ja taiteentuntijoiden kanssa. Näin tapasin muun muassa Majid Fathizadeh Naseryn (s. 1977), joka pienissä mustavalkoisissa piirustuksissaan kuvaa tuskaa ja hätää mutta myös inhimillistä läheisyyttä. Kaaoksesta jäsentyy merkillisiä tummasävyisiä kohtaamisia, joissa todellisuus saa absurdejakin piirteitä, väliin anarkistisella otteella. Niiden näyttämöitä ovat epätodelliset autiot paikat, jotka kuitenkin kantavat tunnusmerkkejä iranilaisesta maisemasta.


Mohammad-Ghazali
Mohammad Ghazali, väri ja mustavalkovalokuva, 50 × 50 cm, Ag Gallery.


Mohammad Ghazalin ( s. 1980) valokuvissa Teheranin fyysisestä olemuksesta rakentuu puhtaan dokumentoinnin sijasta käsitteellisiä pohdintoja ihmisen identiteetistä suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Eräässä hänen Teheranin urbaania kaupunkimaisemaa kuvaavista mustavalkoisista valokuvasarjoistaan kuvapinnan lävistää leveä punainen viiva, joka jatkuu vielä kuvan ulkopuolelle. Sen lähtöpiste on jossakin monista islamilaista ideologiaa ylistävistä näkymättömiin jäävistä julkisista taideteoksista, seinämaalauksista tai muistomerkeistä.


Leena Kuumola


(Lue koko artikkeli Taide-lehdestä 1/16)


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä