Tulosta sivuYksi teos, yleisiä kysymyksiä

Yksi teos, yleisiä kysymyksiä

 

Muotokuva

 

Muotokuva, tuo visuaalisen kieliopin klassikko, raameihin jäsennelty hahmotelma, jossa kohteena on tietty henkilö ja tuloksena tulkinta tästä hahmosta. Muotokuva, kankaalle maalattu kuva, jolla on historian lasti ja mieliyhtymien laastit sen verran vahvasti mukana ylämäessä, että eteneminen tuntuu kovin kovin vaivalloiselta. Lisäksi: miksi maalata muotokuvia, jos ja kun digitaalinen välineistö antaa meille loppumattomat mahdollisuudet todellisuuden toistossa ja haltuunotossa?


Camilla Vuorenmaan muotokuvalla on nimi. Se nimi ei ole kuvassa olevan henkilön nimi. Nimi viittaa henkilön esittämään rooliin. Hahmo on klovni – yksi näistä rajattomasti levinneistä yleisistä kosketuspinnoista, joista on tullut lähtökohtaisesti lähestulkoon tyhjä symboli. Tämän kerran Klovnin matkaan on lähdetty maalamalla teos guassilla ja akryylillä kankaalle. Teos on varsin kookas, numeroina 130 x 120. Kasvot valtavat, värikkään elämän jäljet valtoiminaan rönsyillen. Ja surulliset, niin surulliset silmät, jotka olisivat täydellisesti sopineet siihen valitettavasti tekemättä jääneeseen mainokseen elokuvaan, jossa enkelit kävivät kauppaa kuka saa ja kuka ei saa jäädä arkipäivän viettoon tietyn kaupungin taivaan alla.


Mutta mitä me katsomme kun me katsomme muotokuvaa, maalausta? Viitetodistusta aitoudesta? Empiiristä faktaa työhistoriasta? Syvällistä kuvaa hetkestä, hetkellisyydestä?


Vastakkainasettelu ei ole välttämätöntä, mutta se auttaa asiaa. Vastakkain asettuvat valokuvan väite tietystä uniikista hetkestä, tiukkaakin tiukemmasta otteesta todellisesta. Sen vastavoimaksi taipuu maalauksen hitaus ja tietty harmittavakin harmittomuus. Väline, joka on auttamattoman analoginen.

Vastakkain ovat siten hetken vangitseminen, sen ainutlaatuisen erinomaisuuden nostaminen kaiken yläpuolelle. Ja toisaalta kompuroiva mutta sisukas jatkumo siinä ja siitä, mitä ristiriitainen, rasittava ja raskassoutuinen ajan ja paikan aktualisointi tarkoittaa. Siis: onko kuva tärähtänyt vai elämä itsessään?


(Lue koko artikkeli Taide-lehdestä 1/17)

 

Camilla Vuorenmaa, Areena, Forum Box, 6.1.–29.1.2017

 

 Teksti: Mika Hannula


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä