Tulosta sivuKritiikit 2-07

Mahtava matka maailmanmatkaajan taiteeseen – ja matkalaiselämyksiin – Mari Rantanen, Maija Blåfield

Näyttely nostaa esiin Rantasen taidetta noin kahdenkymmenen vuoden ajalta ja on tähän mennessä laajin hänen tuotantoaan esittelevä kokonaisuus, joka Suomessa on nähty.

Installatio
Mari Rantanen: Taking the line for a walk, Andrehn-Schiptjenko Gallery, Tukholma 2006. Kuva: Peter Hermann.

Mahtava matka maailmanmatkaajan taiteeseen – ja matkalaiselämyksiin

Mari Rantanen: Much of all at once – Paljon ja kerralla
Helsingin Taidehalli 14.4.–6.5.2007

Maija Blåfield: Nähtävyys
Helsingin Taidehalli, studio 14.4.–16.5.2007

Uskon että kaikille kriitikoille tulee joskus hetkiä, jolloin tuntuu, että näkemästään on vaikea innostua ja joutuu miettimään mielessään, mikä nykytaiteessa oikein on vikana. Tai itsessä?

Kokemukseni Mari Rantasen (1956) näyttelystä on täsmälleen päinvastainen: toisella näyttelykäynnilläni innostun ja inspiroidun aina vain lisää, enemmän kuin naismuistiin mistään suomalaisen taiteilijan maalausnäyttelystä koko 2000-luvun aikana (tietysti täytyy muistaa, että paljon hyvää suomalaistaidetta on jäänyt näkemättä ulkomailla ollessani). Näyttely on mielestäni kerrassaan loistava!

Yritän vakavasti eritellä, mistä kaikesta kokemukseni johtuu. Ujuttautuuko nostalginen sukulaissieluisuus salakavalasti tulkintoihini? Rantanenkin on syntynyt 4.3. kuvaamataidon opettajan tyttärenä, tosin tasan kymmenen vuotta allekirjoittanutta aikaisemmin. Hänkin kiinnostui omaehtoisesti feminismistä, suuntautui varhain ulkomaille, ja on tullut aina takaisin, kuten nyt tässä näyttelyssä.

Nostalgiaa tai ei, näyttely nostaa esiin Rantasen taidetta noin kahdenkymmenen vuoden ajalta ja on tähän mennessä laajin hänen tuotantoaan esittelevä kokonaisuus, joka Suomessa on nähty. On vaikea kuvitella Helsingin Taidehallia parempaa näyttelytilaa Rantasen kaltaiselle taiteilijalle, joka hallitsee struktuurit ja geometrian erinomaisesti.

Ripustus hyödyntää esimerkillisesti Hilding Ekelundin arkkitehtuuria, jopa niin että eri saleissa olevat teokset käyvät vuoropuhelua keskenään. Jos esimerkiksi hoksaa kääntyä ympäri näyttelyn alkupisteessä, Kuvanveistosalin kynnyksellä, voi nähdä liilojen elementtien ja detaljien kommentoivan toisiaan oviaukkojen läpi aina peräsaliin asti.

Rantasta on usein pidetty abstraktina koloristina. Hänen värinkäyttönsä on aina ollut epäsovinnaista, ilottelevaa, kineettisesti sykkivää ja eri kausina erilaisia skaaloja ja yhdistelmiä läpikäyvää. Katsojaa värien avulla energisoivaa.

BYS12005
Mari Rantanen: Before You Speak 1, 2005. Akryyli ja pigmentti kankaalle 140 x 100cm. Kuva: Steven Dixon.
Tällä vuosituhannella kuvaan näyttävät astuneen erilaiset oranssin ja keltaisen, liilan, pinkin, violetin ja kirkkaan vihreän sävyt. Mielestäni Rantasen teosten intensiteetti syntyy kuitenkin värin, struktuurin ja tekstuurin yhteispelistä ja pitkälle kehitetystä pienen ja suuren mittakaavan hallinnasta, suurten linjojen ja yksityiskohtien hienovaraisesta ja dramaattisesta yhteensovittamisesta. Akryyli- ja pigmenttiteosten monikerroksinen, suorastaan kolmiulotteinen tekstuuri syntyy muun muassa liimalastaa käyttäen, paksumpaa akryylimassaa kankaalle levittäen.

Pitkään New Yorkissa ja Tukholmassa asunut, paljon matkustellut Mari Rantanen on varmasti yksi sukupolvensa pioneereja niin kansainvälisyydessään kuin menestyksekkääksi osoittautuneessa tavassaan nostaa arvoonsa taidehistoriassa perinteisesti feminiinisinä ja vähempiarvoisina pidettyjä elementtejä, esimerkkinä dekoratiivisuus.

Minua kiehtoo Rantasen kyky puhua omaa tunnistettavaa kuvakieltään ja samanaikaisesti uudistaa sitä. Aiemmassa tuotannossa voi usein kokea vaikkapa New Yorkin urbaanin sykkeen, uusimmassa mukana ovat vaikutteet Intiasta ja Thaimaasta. Dekoratiivisuus on edelleen esillä, mutta kenties aiempaa enemmän ornamenttien ja arkkitehtonisten elementtien ja teosten installaatiomaisen jäsentelyn kautta.

Näyttelyn yhteydessä on ilmestynyt Rantasen taidetta ja persoonaa kiinnostavasti valottava kirja, johon taiteilijan itsensä lisäksi ovat kirjoittaneet Marja-Terttu Kivirinta ja Timo Valjakka.

Maija Blåfieldin pienimuotoinen studionäyttely, videoteos Nähtävyys ja taiteilijakirja Sight Album tuovat matkustamiseen ja näkemisen kokemiseen omaehtoisen, tuoreen näkökulman: nyt käsitelläänkin paljolti näkemisen ja kokemisen subjektiivista tapahtumaa, ei sitä mitä tosiasiassa nähdään.

Nahtavyys2
Maija Blåfield: still-kuva videoteoksesta Nähtävyys (Sevärdhet), 2006.
Taava Koskinen

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä