Tulosta sivuCheckpoint Taava 2-08

Taavapalkki-top



Rakentaisiko taiteilija sairaalan Afrikkaan?


taavakasvotYksi alkuvuoden 2008 erilaisuudessaan inspiroivimpia näkemiäni gallerianäyttelyitä oli Leea Pienimäen ja afrikkalaisen Victor Amoussoun Maalauksia ja valon kankaita helsinkiläisessä Galleria BE’19:ssa.


Pienimäki tutustui Amoussouhun työskennellessään Villa Karossa, Beninissä, Grand-Popon kylässä sijaitsevassa suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa. Kahdeksan vuotta toiminut kulttuurivaihtokeskus perustettiin kirjailija Juha Vakkurin aloitteesta, ja se on tarkoitettu residenssiksi suomalaisille eri alojen taiteilijoille ja tutkijoille.


Pienimäen ja Amoussoun yhteistyö käynnistyi, kun  Amoussou ryhtyi opettamaan Pienimäelle hallitsemaansa vahabatiikkitekniikkaa. BE’19:n näyttelyä dominoivat suurikokoiset vahabatiikkiteokset, joiden intensiivisistä väreistä ja rikkaasta muotokielestä välittyi vapautunut tekemisen ilo.

Sekä kankaisiin että sekatekniikkateoksiin liittyi myös yhteiskunnallista kantaaottavuutta suojeltavista merikilpikonnista afrikkalaiseen korruptioon.


Entinen Ranskan siirtomaa, nykyinen Beninin tasavalta kuuluu mantereen demokraattisimpiin maihin, ja paikallinen kulttuuri on säilynyt siellä hyvin. Villa Karossa siihen on tutustunut jo viitisenkymmentä kuvataiteilijaa, heidän joukossaan äskettäin haastattelemani Teemu Mäki, Päivikki Kallio ja Ilona Valkonen.


Alkuhämmennystä esiintyi puolin jos toisinkin. Beniniläinen tuttavuus ei esimerkiksi voinut käsittää, miksi eräällä stipendiaatilla ei ollut lapsia, jotka tarkoittavat paikallisille samaa kuin sosiaaliturva.


Postkoloniaalisessa arjessa ilmeni lisäksi monia asioita, jotka kertoivat hyvin konkreettisella tavalla kolonialismin jälkeensä jättämistä ongelmista. Erilainen käsitys rahasta – josta beniniläisillä on pulaa kuten lääkkeistäkin – aiheutti yllätyksiä.


Ilona Valkoselta kysyttiin, voisiko hän rakentaa Beniniin sairaalan. Jovoiksi nimitetyiltä, rikkaiksi oletetuilta valkoisilta muukalaisvierailijoilta rahaa pyydettiin pienimmistäkin palveluksista.


Matkan varrella löytyi silti myös pyyteettömiä ystäviä sekä yksi pikimusta mitään pukahtamaton tuttavuus. Tämä oli usein tervehtimään pistäytynyt kämmenen kokoinen karvainen hämähäkki Pertti.


Afrikan voimakas valo – ja pimeys – sekä summittainen aikakäsitys koettiin elämää vahvasti säätelevinä. Amoussou kysyi Pienimäeltä kerran, onko nyt vuosi 2010. Pienimäki haluaa tähdentää, että afrikkalaiset eivät vain länsimaisesti katsoen harmillisesti sekoita aikoja, he myös antavat aikaa muille epälänsimaisen pyyteettömästi.


Elämäntapaan kokonaisvaltaisesti liittyvä ritualistinen ja monin tavoin performatiivinen voodoo-uskonto teki vaikutuksen kaikkiin, erityisesti Teemu Mäkeen. Ateistina Mäkeä kiehtoo monijumalaisen voodoon kaiken suhteellisuutta korostava luonne.


Paikalliset eivät tosin millään tahtoneet uskoa voodoofaninsa ateismiväitteitä. Lopulta he päätyivät määrittelemään Mäen voodootaiteilijaksi(!).


Afrikkalaisen ajattelutavan kokonaisvaltaisuus näyttää inspiroineen kaikkia taiteilijoita länsimaisten käsitysten, erityisesti taidekäsityksen kriittiseen uudelleenarviointiin. Päivikki Kallio aprikoikin, antoivatko afrikkalaiset lopulta suomalaisille paljon enemmän kuin jovot heille?


Taava Koskinen


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä