Tulosta sivuKritiikit 2–08

30.10.2008 13.32

Huopatossuja ja raitapaitoja – Mitkat Suomessa

NettiMitka2Mitkojen pääideologia on harmiton hyväntuulisuus, pienimuotoinen vetelehtiminen ja venäläinen surumielisyyden traditio.

NettiMitka2
Dmitri Shagin, Mitjok Pohjoisnavalla, 2002. Öljy kankaalle, 80 x 60 cm. Kuva: Andrei Kuznetsov.

Huopatossuja ja raitapaitoja

Mitkat Suomessa

Jyväskylän taidemuseo, 22.2.–4.5.2008
Hyvinkään taidemuseo, 16.5.–31.8.2008
Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 14.9.–16.11.2008


Harmiton hyväntuulisuus ei tule ensimmäisenä mieleen venäläisestä taiteesta. Tammikuussa Turun Aboa Vetus & Ars Novasta Suomen kierroksensa aloittaneen Mitkat-ryhmän näyttelyn esitteessä sanotaan, että sen pääideologia on harmiton hyväntuulisuus, pienimuotoinen vetelehtiminen ja venäläinen surumielisyyden traditio.


Neuvostoliiton virallisesta taidelinjasta poikkeava Mitkat-ryhmä syntyi Leningradissa 1980-luvun alussa. Mukana on kuvataiteilijoita, kirjailijoita, muusikoita, näyttelijöitä, animaationtekijöitä. Ryhmän nimi tulee sen perustajajäsen ja keskushahmon, Dimitri Shaginin lempinimestä.


Alkuvuosina taiteilijat ansaitsivat leipänsä lämmittämällä kerrostaloja ja tekemällä hanttihommia. Taiteen tekemistä ryyditti runsas alkoholin käyttö.


Nyt taiteilijat ovat raitistuneet, perustaneet AA-kerhon kohtalotovereilleen ja saaneet laajan hyväksynnän taiteelleen. Pari vuotta sitten Pietarin kaupungin kuvernööri Valentina Matvijenko vieraili heidän uuden ateljeensa avajaisissa Mitkojen tunnusasuun, sinivalkoraitaiseen merimiespaitaan pukeutuneena. Mitkoille se on vapauden symboli.


Mitkojen esikuvana on 1800–1900-luvulla toiminut Vaeltajat-ryhmä, joka halusi viedä taiteensa kansan pariin, myös maalle. Mitkojen aiheet ovat kansanomaisia – tai arkkityyppisiä, ihmisten kollektiivisesta alitajunnasta kumpuavia.


Mitkojen mukaan heidän taiteensa peruselementti on ”yksinkertaisen venäläisen sielun eeppinen mielentila”. Taiteilijoita yhdistää valoisa, mutkaton elämäntapa. Aggressiviset manööverit eivät kuulu heidän toimintatapoihinsa. ”Emme pyri voittoon ja näin voitamme koko maailman”, julistavat Mitkat.


NettiMitka3
Dimitri Shagin, Muusikkomerimiehet, 1996. Sekatekniikka 192 x 192 cm. Kuva: Andrei Kuznetsov.

Teosten aiheet on poimittu arjesta ja pohjautuvat venäläisen maalaustaiteen perinteeseen. Mukana on nykypäivään siirrettyjä taidehistoriallisia viitteitä, kuten Repinin tunnettuun teokseen (Zaporizˇzˇjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttani Mohammmed IV:lle) viittaava Mitkat kirjoittavat oligarkeille.


Jyväskylän taidemuseon tilat sopivat hyvin monenkirjavalle Mitkat-näyttelylle. Näyttely sisältää maalauksia, esinekoosteita, kollaaseja, sarjakuvia ja videotallenteen.


Maalaukset kuvaavat kaupunkia, maisemia, juhlivia ja työskenteleviä ihmisiä. Katumaisemia tyyliteltyine puiston puineen, telakankuvauksia, ratapihaa. Omakuvia. Kansan arkkityyppejä: naama kuin juuri paistetulla korvapuustilla, huulet venyneet korvasta korvaan, tuuhea parta ja muhkeat viikset, kädet levällään valmiina karhumaiseen syleilyotteeseen. Kasvoilla kaksi tunnetta: joko idiotismia lähentelevä hellyys tai sentimentaalinen alakuloisuus.


Taiteilijat kokevat nostalgisia tuntoja neuvostoajan elokuvia ja elämää, kuten olutkuppiloita, kodittomia kissoja, julisteiden täyttämiä portinpieliä kohtaan.


Neuvostoaikana taiteilijat maalasivat liikkeiden kylttejä, suunnittelivat viinipullojen etikettejä, tekivät käyttötaidetta. Tähän viitataan Mitkojenkin näyttelyssä: mukana on maalaamalla  ikuistettuja viinapullojen etikettejä. Näyttelyn venäläisyyttä ja asennetta kuvaavat tyhjentävästi Dimitri Shaginin sarjakuvat.


NettiMitka1
Andrei Kuznetsov, Vahva Vermuntti, 2006. Öljy kankalle, 50 x 60 cm. Kuva: Andrei Kuznetsov.

Mitkojen taiteessa yhdistyvät karnevalismi, katutaide ja neuvostonostalgia. Näyttelyä kiertäessä muistuu mieleen näky omalta

Leningradin ajaltani. Eletään Gorbatsˇovin kuivaa kautta. Viinaa säännöstellään ja myydään vain parin tunnin ajan valtion kaupasta. Sen edessä kilometrin pituinen jono värjöttelee viimassa ja tuiskuaassa. Äkkiä joku oksentaa neljännestä kerroksesta koko surkeana tutisevan jonon päälle.


Yhteisöllisyys taiteilijoiden kesken on Venäjällä luonnollista. Sosialistisessa Neuvostoliitossa ei yksinkertaisesti itsekseen pärjännyt – yksi jonotti lihaa, toinen wc-paperia. Kukaan ei ehtinyt ajoissa kaikkialle.


Näyttelyn maalausten, esinekoosteiden ja kollaasien taso vaihtelee, mutta ryhmän päämäärä ei ole estetiikka vaan elämäntavan kuvaus. Näyttelyä kiertäessä alkaa kaivata ääniä Venäjältä. Venäläisessä kulttuurissa kieli ja laulu kun ovat olennaisia.

NettiMitka4
Andrei Kuznetsov, sarjasta Terveiset Mozartille, 1996–1999. Esinekooste. Kuva: Andrei Kuznetsov.

Näyttelyn ovat koonneet Aboa Vetus & Ars Nova -museon amanuenssi Silja Lehtonen ja Suomi-Venäjä-Seuran kulttuurisihteeri Merja Jokela. He olisivat voineet soveltaa venäläisten  museoden hienoa perinnettä joka kerroksessa istuvine, raskaasti meikattuine mummoinneen ja rahisevine taustanauhoineen, joilla kerrotaan Anna Ahmatovan tai Dostojevskin elämänvaiheista.


Mitkat ovat saaneet mahdollisuuden testata hyvän mielen -ideologiaansa kahdessa eri äärijärjestelmässä. Mahtaako riittää harmiton, laveasieluinen, elämäniloinen taide evääksi nyky-Venäjällä, missä demokratia on kutistunut olemattomiin kovan markkinatalouden alla?


Marja Kolu

Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva taiteilija


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä