Tulosta sivuKritiikit 2–08

5.11.2008 21.40

Värin ja kerronnan juhlaa - Tuomo Saali, Marika Kaarna, Marcus Eek

Color-nettihohde-1Teemu Saukkosen teokset kieriskelevät vapautuneesti taidehistoriallisissa vaikutteissa, mutta eivät kikkaile viittauksilla päälleliimatusti.

Color-nettihohde-1
Tuomo Saali, Lähestyvä hohde, 2008. Öljy puulle, puukehys, 58 x 50cm.

Värinrakastajia ja viittausten poimijoita

Tuomo Saali: Valon ja värin nautinto, vuorelle ja rakastetulle,
Galleria Ama, Helsinki, 29.3.–22.4.2008


Marika Kaarna
Galleria Heino, Helsinki, 5.4.–27.4.2008


Marcus Eek: Minnesluckor/ Black-Outs

Gallery Kalhama & Piippo Contemporary, Helsinki, 28.3.–27.4.2008



Tuomo Saalin (1957) uusien maalausten maisemia hallitsee usein herkullisin värein maalattu vuori, joka ikään kuin leviää maisemaan. Saalin vuoret karkaavat figuratiivisesta muodostaan. Teosten alalaidasta löytyy toistuvasti myös pieni ihmishahmo.

Vuorten väriskaala on kuin kiellettyjen atsovärien kavalkadi: hattaran vaaleanpunaista, mintunvihreää, koivunvihreää, kesätaivaan sinistä ja okrankeltaista.


Ihmishahmon painoarvo maisemassa vaihtelee ruhonhentoisesta, vuorensävyisestä hahmosta itsetietoiseen ja kookkaampaan vaeltajaan. Muutenkin työt sisältävät hauskoja henkilövariaatioita. Joukosta löytyy muun muassa museokävijä, joka katselee kehystettyjä maisemia taidenäyttelyssä.


Color-saali vaeltaja
Tuomo Saali, Vaeltaja varjon puolella, 2007. Öljy puulle, puukehys,
52 x 53 cm.

Teokset kieriskelevät vapautuneesti eri taidehistoriallisissa vaikutteissa, mutta eivät kikkaile viittauksilla päälleliimatusti. Tulkinnat saavat tilaa ympärilleen. Itselleni tuli mieleen esimerkiksi Ellen Thesleffin Italian värihehkua imeneet maalaukset.


Vuorista ja muista maisemallisista elementeistä tai ihmishahmoista huolimatta figuratiivisuus ei maalauksissa ole yksioikoisen selvää. Väri tuntuu olevan muotoa tärkeämpää. Saali ei sorru pakotettuun isänmurhaan suhteessa maalaustaiteen traditioon vaan asettautuu reippaasti värimaalareiden jatkumoon. Maalaukset ovat täynnä rohkeaa värinrakkautta. Lisäksi Saali on vielä tehnyt teosten sävyihin sopivat puukehykset.


Color-Marika Kaarna KUOKKAVIERAS
Marika Kaarna, Kuokkavieras, 2008. Öljy kankaalle, 130 x 170 cm.

Marika Kaarnan (1966) maisemissa vuoret on tehty värikkäästä kermavaahdosta ja leivosten ja prinsessojen kavalkadia ryydittävät synkemmät elementit. Teosten kuvakieli on selkeän figuratiivista ja kuvitusmaistakin.


Sokerisia maailmoja pippuroivat tummemmat sävyt, kuten musta tupakoiva lammas prinsessojen pidoissa. Näyttelyyn liittyykin kehystarina, jossa valkoinen ja musta lammas elelevät samassa kaupungissa rauhallista rinnakkaiseloa, vaikka mustien lampaiden tupakointi ärsyttääkin valkoista lammasta. Yksi musta lammas sytyttää kerran tupakallaan vahingossa kirkon palamaan. Toinen menee kuokkavieraaksi prinsessojen juhliin.


Kaarnan maalaukset tuovat mieleen Liisa Ihmemaassa -sadun vinksahtaneen logiikan, tai yleensä lastensadut, joiden tummemmat sävyt viekoittelevat aikuisia. Kaarna poimii kuvastoa eklektisesti niin satumaailmasta kuin brändituotteiden kuoseistakin. Teoksessa Hyvä paimen etsii kadonneita lampaita valkoinen lammas nukkuu sikeää unta Hästens-patjalla kirkon palaessa taustalla.


Color-Marika Kaarna SAUHUA SALAATTIA
Marika Kaarna, Sauhua ja salaattia, 2007. Öljy kankaalle, 130 x 170cm.

Kaarnan maalaukset leikkivät taitavasti heleän fantasiamaailman ja huumorin varjolla maalauksiin salakuljetettujen vakavampien tasojen jännitteellä. Katsojan tehtäväksi jää pohtia, mihin leikki johtaa?


Näkeekö maalaukset ennen kaikkea herkullisina ja humoristisina eklektisten ainesten kudelmana vai löytyykö töistä yhteiskuntakriittistä terää? Sitä voisi hakea vaikkapa kahtiajakautuneen kaupunkilaiselämän kuvauksesta Sauhua ja salaattia, jossa kaupunkia lävistää jakolinja salaattia syövän valkoisen lampaan puutalo-onnelan ja sauhuttelevan pahislampaan harmaan kerrostalolähiön välillä.


Color-eekshakespeare04-1
Marcus Eek, Shakespeare, 2007. Öljy kankaalle, 190 x 210 cm.

Kaarnan maalaukset flirttailevat selkeämmin myös nykykulttuurille ja sen runsaille kuvastoille kuin Tuomo Saalin työt. Monenlaista runsautta löytyy myös ruotsalaisen, Berliinissä asuvan ja työskentelevän Marcus Eekin (1968) teoksista.


Eek ei kaihda symboleja tai niiden taide- tai kulttuurihistoriallista painolastia. Töistä löytyvät modifioituina niin Mona Lisan kuin Shakespearenkin kasvot. Taiteilija varioi myös kukka-asetelma ja maisemia. Töille ovat tyypillisiä hienostelemattomat maalinpärskeet ja karkeanoloiset siveltimenvedot, mistä syntyy jotenkin teollinen vaikutelma.


Color-eekex01
Marcus Eek, Glömd bukett, 2008. Öljy kankaalle, 190 x 210cm.

Eekin töissä runsaus on paljolti myös maalin runsautta. Maali kohoilee usein kankaan pinnasta ylös nousevana tekstuurina. Tälle vastakohtina ovat maalausten aavemaisen ohuet värikerrokset. Maalausten kukat ovat milloin arkkityyppisiä aihioita, välillä pelkkiä ääriviivoja ja toisinaan täyteläisyydessään ja värin ylenmääräisyydessä lihallisen oloisia.


Eekin maalaukset tuntuvat edustavan hyvin sellaista nykymaalausta, jossa maalauksesta tulee vaikutteiden ja viittausten huvipuisto. Pääosassa on kuitenkin ennen kaikkea se, miten väriä ja sivellintä käytetään. Maisemat ja kukkamaalaukset tyhjennetään genrejen kuluneisuudesta ja niitä käytetään maalausten pohjana kuin tyhjää kangasta. Eeek hallitsee tämän lajin kiitettävästi.


Maria Savela

Kirjoittaja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä