Tulosta sivuKritiikit 2–08

30.10.2008 14.31

Venäläistä nykytaidetta ja Henrik Dunckerin valokuvia

Ven-c21015-mafia-bigHuhtikuun taitteessa 00130Gallery esitteli otoksen venäläistä nykytaidetta, jota ei Venäjän taiteen virallisissa näyttelyissä nähdä.

Ven-c21015-mafia-bigVen-c21015-mafia-big
Blue Noses (V. Mizin, A. Shaburov), Two against the Russian mafia DVD:n kansi 2003. Videon kesto 38 min.

Tiedostavia pikseleitä ja kamera-antropologiaa

Uunconfortable Art –
Al Fuckyr, Blue Noses, Dmitri Bulnygin, Alexandr Evangeli, Alina Gutkina, Diana Machulina, Vikenty Nilin, PG, Irina Waldron, Voina
Gallery00130, Helsinki 26.3.–6.4.2008

Henrik Duncker: Relating Latvia
Luova.fi, Helsinki, 28.3.–27.4.2008

Huhtikuun taitteessa 00130Gallery esitteli otoksen venäläistä nykytaidetta, jota ei galleristien mukaan Venäjän taiteen virallisissa näyttelyissä nähdä. Mukana on muun muassa maineikas Blue Noses -ryhmä teoksellaan Kahdestaan mafiaa vastaan, jonka provokatiiviseen kuvastoon kuuluu muun muassa pistoolin kanssa esiintyvä presidentti Putin sekä naamioituja ”taideterroristeja”.

Näyttelyn teoksista useat olivat purkauksenomaisia ja shokkiarvoa tavoittelevia, sanomisen ja näkymien tilaa etsiviä ja sellaisina varsin tehokkaita. Galleriatila täyttyi pikseleiden kuhinasta, suurimmassa osassa teoksia keskeinen väline oli video.

Teosten edustama vastarinta kohdistuu median välittämään tai luomaan todellisuuteen. Yhteiskuntakriittisyys näyttäytyykin usein pikseleiden organisoimisena vaihtoehtoiseen järjestykseen tai vaikkapa äänitehosteiden lisäämisenä valmiiseen kuvamateriaaliin kuten Vikenti Nilinin Tervehdys-teoksessa.

Nilinin teos on presidentti Vladimir Putinin nauhoitetuttu uudenvuodenpuhe, jonka taustalla kuuluu jatkuvasti voimistuvaa naisen naurua. Teos on päälausetaidetta, jonka viesti on selkeä, vaikenemisen vastavoimana purskahtava ytimekäs vastalause – tai tässä tapauksessa yhden videoteoksen mittainen naurunpyrskähdys.

Teoksen yläpuolelle on heijastettu Irina Waldronin video Agitato. Ytimekkääseen ilmaisuun puettu kriittisyys jatkuu, mutta tällä kertaa kuvasto on painajaismaista ja allegorista. Videolla avuton, mekaaninen nukke yrittää käsiään vinhasti pyörittäen kammetta päältään pois suurta hämähäkkiä.

Ven-nettimachulina
Diana Machulina, Rubber Soul. Installaatio, pyyhekumit, lyijykynät, äänestysliput.
Paljon hilpeämpää vertauskuvallisuutta oli Diana Machulinan installaatiossa Kuminen sielu. Teos on pyyhekumeista rakennettu pala Kremlin muuria, joka on pystytetty vaaliuurnan päälle. Uurnan päällä on myös äänestyslipukkeita ja lyijykyniä. Teosta taustoittaa taiteilijaa innoittanut tarina mielisairaalapotilaiden äänestyskäyttäytymisestä Ukrainassa.

Eräältä potilaalta oli kyselty viime äänestyskerrasta ja potilas vastasi: ”On menty parempaan: ennen meille annettiin lyijykyniä, mutta nyt kuulakärkikyniä”. Tiilenpunaisten pyyhekumien huokoinen rakennelma ja turvallisen äänestystuloksen takaavat äänestysvälineet ovat nokkela oivallus.

Ven-nettiPG
PG-ryhmä. Kielletty, 2007. Videoinstallaatio.
Varsinainen kitschmäisen visuaalisen kuonan runsaudensarvi oli PG-ryhmän teos Kielletty paljaine takapuolineen, koirineen ja kiinalaissotilaineen. Tietokonekäsitellylle, suurikokoiselle levylle kiinnitetyssä kuvakoosteessa aukeaa kaksoisnäkymä: kiinalaisten valtaama Kremlin kabinetti, jonka ikkunasta näkyy Punainen tori sankkana kiinalaissotilaista. Kaaoksen keskellä pyörii video, jossa muun muassa Joutsenlampi-baletti saa kiinalaistanssijoiden versiossa kaikkea muuta kuin alkuperäiskoreografialle uskollisen toteutuksen.

Räikeän mauttomuuden keinoin manifestoidessaan ja ottaessaan kiinnostavasti näkökulmaksi venäläisten suhtautumisen kiinalaisen kulttuurin ekspansioon teos näyttäytyy toimivana, karnevalistisena eleenä.

Ven-nettiDunckerOldCat
Henrik Duncker, Old Cat sarjasta Relating Latvia, 2005–2008.
Jos tästä näyttelystä jää päällimmäisenä mieleen teosten pyrkimys hakea tilaa vaihtoehtoiselle todellisuudelle, ja kenttä, jolla todellisuutta muokataan näyttäytyy median ja erityisesti liikkuva kuvan dominoimana, on valokuvaaja Henrik Dunckerin näyttelyssä Relating Latvia lähtökohtana varsin erilainen todellisuussuhde.

Dunckerin Latvia-kuvasto on syntynyt vierailijan positiostaan ja toiseuden problematiikasta tietoisen valokuvaajan työnä. Dunckerilla on latvialainen vaimo, joten hän on oleskellut Latviassa paitsi vierailijan, myös perheenjäsenen ominaisuudessa.

Johdatuksen Dunckerin näyttelyyn kirjoittanut Finn Thrane, entinen Tanskan Odensessa sijaitsevan Museet for Fotokunstin johtaja puhuu ”totuutta etsivästä kamera-antropologista”. Ilmaus on osuva. Diskreetti ja empaattinen, mutta realismia rakastava kamera-antropologi on tallentanut Länsi-Latvian maaseudulla otoksia, joissa vuorottelevat karhea fotorealismi ja hellämielinen estetisointi.

Ven-nettiDunckerLatvia04
Henrick Duncker, Sarjasta Relating Latvia, 2005–2008.
Latviassa Duncker on kuvannut vuodesta 2002. Kuvissa on autenttisen oloisia tekokukka- ja pyykkipoika-asetelmia, mummoja nailonsukissa, rustiikkisia tapettikuvioita ja räikeitä, mummolamuistot mieleen palauttavia tekstiilejä. Paljon esineiden ja tilojen kertomaa. Ihmiset on kuvattu usein hienovaraisesti kasvoja paljastamatta.

Entisen neuvostomaan ja nykyisen uuden EU-jäsenmaan maaseutukuvauksena näyttelyn kuvat ovat jotenkin tutunoloisia, mutta omalla tavallaan kiehtovia. Jotenkin haluaisin käyttää kuvien yhteydessä sana tenho vaikka siitä tuleekin mieleen slaavilaistyyppinen iskelmä.

Kuvien tulkitsijana runttaan itseni siis lopuksi iloisen tiedostamattomana Volgan mutkaan (tiedän, alkuperääni koskeva koulukirjatieto kaivannee päivitystä) ja tarraan kiinni jonkin epämääräisen, kulttuurillisia rajoja ja poliittista korrektiutta kunnioittamattoman slaavilaisen melankolian nurkasta.

Maria Savela
Kirjoittaja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä