Tulosta sivuArtikkelit 2-11

Tuulen viemää

Taidekoulutus tuuliajolla

 

Matilda Sandelin maalaa, opettajana Harri Monni Ruotsista.
Matilda Sandelin maalaa, opettajana Harri Monni Ruotsista.

Taidekoulutus on ollut rankan muutoksen kourissa yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta lähtien, ja meno jatkuu täyttä häkää. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä luotiin ammattikorkeakoulut, lähinnä muiden alojen tarpeisiin, mutta ne tulivat merkitsemään suurta muutosta myös taideopetukseen. Perinteinen opistotasoinen taidekoulutus nostettiin korkeakoulutasolle. Samalla perustettiin taiteen yliopistot, joissa taiteilija ensi kertaa saattoi opiskella tohtoriksi asti, ja vieläkin pidemmälle.


Taiteilijat ja keskustelu opettajanhuoneissa jakautuivat kahtia niihin jotka epäilivät tai täysin kieltäytyivät uskomasta uudistukseen, ja niihin jotka näkivät siinä mahdollisuuksia. Taide nousi opistotasolta korkeakoulutasolle muiden akateemisten oppiaineiden rinnalle, ja soi mahdollisuuden sitä haluaville suuntautua myös tutkimukseen ja edetä ties kuinka pitkälle tällä polulla. Itse lukeuduin jälkimmäisen vaihtoehdon kannattajiin, ja osallistuin aktiivisesti Lahden taideinstituutin muuttamiseen ammattikorkeakouluksi, sekä seurasin läheltä tapahtumia Taideteollisessa korkeakoulussa.


Muutosprosessia leimasi alusta lähtien tietyt piirteet, jotka erityisesti herättivät epäilyjä ja keskustelua taiteilijoiden piirissä. Uudistus tuotiin kouluihin ulkoapäin. Se ei lähtenyt opetuksen tarpeista, eikä sen ilmeisenä pontimena ollut opetuksen resurssien ja mahdollisuuksien lisääminen, mitkä ovat ne pahiten taideopetusta, ja kaikkea muutakin opetusta, vaivaavat kysymykset. Opettajanhuoneissa on vuosikausia, ellei kymmeniä, tiedetty taideopetuksen perusongelmat. Niitä on jauhettu sadoissa opettajankokouksissa ja pohdittu tutkimuksissa, mutta ne eivät olleet uudistusten pontimena.  Uudistukset tulivat opettajanhuoneisiin yllättäen.


Tässä rytäkässä tehtiin samalla suuria muutoksia koko koululaitoksen rahoitusrakenteeseen. Jotkut harvat taiteilijat silloin ymmärsivät ja varoittivat tulevista muutoksista ja niiden kauaskantoisuudesta. Tärkein oli koulujen muuttaminen omiksi taloudellisiksi yksiköikseen. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä että koulut pakotettiin vuokralaisiksi usein omissa rakennuksissaan. Aikaisemmin kunta tai valtio vastasi omistamiensa rakennusten kuluista ja koulu vain opetuksesta.


Linnéa Malmbo Ruotsista, väkevää  fyysistä piirustusta
Linnéa Malmbo Ruotsista, väkevää fyysistä piirustusta.

Uskoisin että taustalla on näkemys, jonka kaikkia tavoitteita ei ole lausuttu ääneen. Ennen kaikkea uudistus mahdollistaa tulevaisuudessa koulujen myymisen yksityisille, kun koulu on erotettu kunnasta tai valtiosta omaksi yksikökseen. Tämä liittynee laajempaan yhteiskunnan perusteiden muutokseen, josta EU-sopimus ja sen tuomat jyrkät yhteisöllisyyden vastaiset vaatimukset ovat yksi osa. Yksityistäminen on viety eteenpäin kovalla kädellä, ja se varmasti tulee jatkumaan. Ruotsissa hallitus myy jo peruskouluja, ja se tulee meillekin eteen. Aivan lähitulevaisuudessa koulumme saattavat olla kansainvälisen koulubisneksen omistuksessa, ja siis myös johdettavina.


Toinen yhtä merkittävä vaikutus uudistuksella on ollut opetuksen jatkuva kurjistuminen. Rakenneuudistusta tehtäessä kyllä hoettiin että vuokrat korvataan budjettiin täysimääräisinä. Ehkä näin tehtiinkin aluksi, mutta seuraavina vuosina, samalla kun ilmoitettiin vuokrankorotuksesta, ilmoitettiin myös pakkosäästöistä. Kouluilla ei ole mitään muuta paikkaa mistä vähentää, kuin opetuksen määrästä. Tätä on nyt jatkunut viitisentoista vuotta. On ihme että kouluissamme vielä annetaan opetusta. Hyvin tuntemassani ammattikorkeakoulussa on laskettu että oppilas, joka 'opiskelee' neljä vuotta, saa opetusta vuoden. Kolme vuotta hän haahuilee käytävissä ja 'itseopiskelee'. Kuulostaa petokselta sekä oppilasta että hänen perhettään kohtaan. 


Seinämaalausta lattialle - Jukka Korkeilan kurssi.
Seinämaalausta lattialle - Jukka Korkeilan kurssi.

Entisessä Taideteollisessa korkeakoulussa noin viisitoistavuotisen opetushistoriani aikana kursseja kehitettiin niin että oppilas sai saman pistemäärän, kurssi oli yhtä pitkä, mutta siihen sisältyi vain puolet aiemmasta opetuksesta. Opettajan tuntipalkka pysyi myös kutakuinkin samana markka- ja euromääräisesti eli sekin puolittui ajan mittaan. Banaalisuuden huippu opetuksen kehittelyssä oli järjestelmä, jossa oppilas saattoi tulla kertomaan että luin eilen sen ja sen kirjan, ja sai siitä opintopisteitä. Sen halvemmalla tuskin voi enää 'opettaa'.


Nämä dramaattiset uudistukset ovat herättäneet keskustelua, joka on myös näkynyt tiedotusvälineissä. Keskustelun vaikutus päätöksiin on ollut olematon. Sitä voisi verrata Sipoon anastukseen – kaikki vastustivat mutta huonosti kävi. Henki yhteiskunnassa on nyt selkeästi semmoinen, että vuosikymmenten 'mukavasemmistolaiset' liian demokraattiset laitokset hävitetään ja korvataan yksityisten johtamilla ja omistamilla tulosyksiköillä, joiden ulkopuolelle jäävät saavat painua juuri sinne.


Perinteinen vasemmisto on ollut niin hiljaa kuin sen nykyinen poliittinen painoarvo edellyttääkin. Myönteistä keskustelussa on ollut koulutuksen ammattilaisten puheenvuorot, jotka kertovat että meillä on väkeä, jolla on laaja näkemys siitä, että suomalainen koululaitos kaikille avoimena on parhaiten pystynyt tarjoamaan kaiken tasoisille oppilaille tien niin pitkälle kuin lahjat ovat riittäneet.


Taiteilijoita ääniä näiden ammattilaisten joukosta ei kuitenkaan ole kuulunut. Meillä taiteilijoilla on kuitenkin esimerkkejä taidekouluista, joiden vaikutus on ollut muidenkin alojen koulutukseen valtava – ja jotka ovat kulkeneet juuri päinvastaiseen suuntaan kuin nyt on tapahtumassa.

 

Lue lisää Taide-lehden numerosta 2/2011!


Jukka Vikberg

 

Jukka Vikberg on kuvataiteilija, ja on toiminut tuntiopettajana Lahden taideinstituutissa (Lamk), ja Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) 1990-luvun alusta viime vuosiin, sekä rehtorina Pohjoismaisessa taidekoulussa 2009–2010.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä