Tulosta sivuMaailman paras taiteilija onkin graafikko

18020 A rembrandt 01
Rembrandt: Omakuva pukeutuneena pehmeään hattuun ja kirjailtuun viittaan, n. 1633 – 1634.

Lyhyitä sarjoja, kovia hintoja

Maailman paras taiteilija onkin graafikko

Kutsuin taidegraafikko ja -maalari Marjatta Hanhijoen ja taidegrafiikkaan erikoistuneen taidehistorioitsijan Erkki Anttosen katsomaan Sinebrychoffin taidemuseossa Rembrandtin grafiikkaa. Olimme nykyaikaisen grafiikkakäsityksen juurilla.

Pessi Rautio: Mikä on sinun suhteesi Rembrandtiin, Marjatta?

Marjatta Hanhijoki: Pentti Kaskipuro tietysti esitteli kirjojen kautta näitä kun opiskelin. Ihailin kyllä ihan hirmuisesti, ja halusin olla yhtä hyvä kuin Rembrandt.

Rautio: Rembrandt taitaa olla aika merkittävä uudistaja grafiikassa, Eikös tähän saakka vedostaminen ollut erillisten ammattilaisten hommaa, taiteilija tai hänen avustajansa tekivät laatan, mutta Rembrandt teki vedostamisestakin taiteen lajin?

Erkki Anttonen: Rembrandtin vedoksista voi sanoa, että ne olivat uniikkeja – oli erilaisia vedostusvaiheita. Täällä olevan Kolme ristiä -teoksen eri vaiheet esimerkiksi kuvaavat oikeastaan eri kohtia Raamatun kertomuksessa.

Rautio: Grafiikka ei siis ollutkaan tässä sitä, että yritettiin tehdä monta mahdollisimman samanlaisina, niin kuin se helposti nyt käsitetään.

Anttonen: Postmodernin myötä kyllä myös taas alettiin tehdä 2-3 vedoksen sarjoja, puupiirtäjät varsinkin.

Hanhijoki: Onhan niitä, jotka yhdistävät vaikkapa maalausta ja puupiirrosta, Antti Tanttu, ja esimerkiksi tuore vuoden nuori taiteilija, Ari Pelkonen ­– Tantun oppilas muuten – jonka näyttelyn kävin juuri katsomassa. Museo oli täynnä varoituksia, että älä koske teoksiin, mutta kun niistä juuri teki niin mieli kokeilla, missä se maalaus alkaa ja vedos loppuu.

Anttonen: Rembrandtin grafiikka oli kyllä ennen kaikkea kaikkien rajojen rikkomista, niin teknisesti kuin kuvatyyppienkin osalta.

18117 CF004745
Rembrandt: Omakuva, 1630.

Rautio: Minä olen miettinyt, että yleensä grafiikassa tai piirroksessa ihan tuo viiva voi olla hyvinkin taitava, mutta siitä kyllä aina jotenkin näkee minä aikana se on tehty. Rembrandtissa, jota olen ehkä eniten kaikista taiteilijoista ihaillut, tuntuu että tuo kädenjälki on aivan ajaton, se voisi olla tehty milloin vain. Hevonen vaan piirretään noin jos se piirretään hyvin.

Anttonen: Tyypillistä on juuri tuollainen epäsystemaattisuus viivassa, jossakin on tiuhaan tehtyä järjestelmällistä taustapintaa, ja sitten jossakin hyvin kevyttä luonnosmaista viivaa. Ja usein jossakin hienosävyistä, pehmeää kuivaneulajälkeä. Itse asiassa myöhemmiten kuivaneulaa oli yhä enemmän.

Rautio: Muistuttaako kuivaneulalla tekeminen tekijälle enemmän piirtämistä kuin etsaus, viivasyövytys?

Hanhijoki: Sanoisin että toisinpäin, etsaus on lähempänä piirtämistä, siinä ei ole sitä laatan vastusta.

Anttonen: Etsaamalla tulee soljuvampi viiva. Ehkä Rembrandtia juuri viehätti kuivaneulan tuntuma, vastus. Kaskipurohan on melkein pelkästään kuivaneulalla tekijä, ja hän kyllä käsittelee valoa ja varjoa, koko tätä toonistoa, hyvin samalla tavalla kuin Rembrandt.

Kaskipurolla on myös koko se käsityöläisyyden arvostus koko prosessissa, hän tunsi tekniikan kaikki vaiheet läpikotaisin.

Rautio: Piirsikö Rembrandt näitä mallista, vai ihan päästään?

Anttonen:. Joitakin kohtauksia Rembrandt kyllä lavasti isoon ateljeehensa. Mutta kyllä nämä on hyvin pitkälle päästä piirrettyjä

Rautio: Oho, se tuntuu jo vieläkin hurjemmalta, kun ajattelee tuota piirroksen luontevuutta.

Muuten, ovatko grafiikan tekeminen ja maalaaminen aivan erilaisia hengeltään, pitääkö niitä tehdä erikseen, eri aikoina?

Hanhijoki: Minä ainakin teen eri aikoina. Jos on vaikka Petroskoin akvarellibiennaali tulossa, vaihdan pensseleihin. Nyt olen ajatellut harjoitella akvarellimaalausta ulkona. Minähän olen aina maalannut sisällä. Näidenkin tapojen ero on varmasti aika suuri, enkä ole varma opinko sitä uutta.

Rautio: Grafiikastahan on sellainen kuva, että siinä käsitellään monesti pieniä, hiljaisia ja intiimejä aiheita. Täällä on kuitenkin aika isoja aiheita, Raamatunkohtauksia, Leijonanmetsästystä ja suuria monimutkaisia ihmisjoukkoja – ihan kuin aikakauden maalauksissa.

18025 A rembrandt 06
Rembrandt: Jeesus saarnaa, (Hundertguldenblatt) n. 1649.

Anttonen: Näen näissä muutenkin hyvin paljon samaa kuin hänen maalauksissaan. Rembrandt ei juurikaan tehnyt grafiikkaa pelkällä ääriviivalla, näissä on usein hahmoja jotka tuleva pimeydestä valoon, samalla tavalla kuin maalauksissa. Juuri se maalausten kuuluisa chiaroscuro on näissäkin tärkeä asia. Tämä on venetsialaista perinnettä, Tizianin traditioon pohjaavaa kuvaa.

Hanhijoki: Tässä on Kristus Pilatuksen edessä. Onkos se piirtänyt itsensä kurkistamaan tuonne väkijoukkoon?

Anttonen: Enpä tiedä?

Hanhijoki: Mikäs toi sitten on?

Anttonen: Ai joo, kyllä se voisi olla!

Rautio: Näistä löytyy asioita ihan loputtomasti. Se on minusta myös kiehtonut Rembrandtissa, että hän sijoitti usein nämä silloin vähän pakolliset raamatunkohtaukset omaan aikaansa, ja Hollantiin. Silloin niihin tulee aivan ”nykytaidemainen” ja monta aikalaistansa intiimimpi, moniselitteisempi ja herkempi henki.

Anttonen: Tässä oli tietynlainen kilpailuasetelma. Rubensilla oli paljon avustajia, jotka työstivät paljon grafiikkaa hänen maalauksistaan, ja niitä levitettiin ja myytiin tehokkaasti ympäri Eurooppaa. Ne olivat myös tehokas maalarin maineen markkinointikanava. Tämä oli ikään kuin vastaisku Rembrandtilta, että hän ryhtyi tekemään tämänkaltaista grafiikkaa.

Oli esimerkiksi aika tyypillistä että apulaiset tekivät grafiikkalaatalle taustat: taivaat, metsät ja muut. On säilynyt esimerkiksi Dürerin keskeneräisiä laattoja, jossa on tyhjä kohta aivan tarkkaan tulevan henkilöhahmon ääriviivojen mukaan. Rembrandtilta on myös säilynyt keskeneräisiä, mutta niissä  tuo kohta on vain epämääräisempi vaalea alue. Rembrandt siis piirsi, luonnosteli ja sovelsi hyvin paljon ihan siinä levyllä.

Rautio: Tuolloin siis oli jo grafiikalla markkinat?

Anttonen: Silloin oli jo erikoistuneita keräilijöitä. Sellaisia varten Rembrandt teki esimerkiksi pergamentille ja muille harvinaisemmille papereille tehtyjä erikoisvedoksia, joita täälläkin on. Rembrandt oli myös ensimmäisiä Euroopassa, jotka saivat käsiinsä japaninpaperia.

(lue keskustelun jatko Taide-lehdestä 2-2012)

Pessi Rautio


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä