Tulosta sivuEläin on vertaus ja lihaa

Abandoned-Emma
Per Maning: Hylätyt, 2012. Osa 18-osaisesta valokuvasarjasta, 163 × 112 cm kukin.

Eläin on vertaus ja lihaa


Eläimiä tuntuu näkyvän kuvataiteessa nykyään. Vaikka kysymyksessä olisi trendi, on syytä kysyä mitä trendi ilmaisee.


Nykyään on syytä olla narratiivi, kertomus siitä miten tähän on tultu. Per Maning on entinen huippumainosmies Norjasta, joka hankki keski-iässä koiranpennun, Leon, joka osoittautui sairaaksi, Maning hyppäsi ”oravanpyörästä” ehtiäkseen olla koiransa kanssa mahdollisimman paljon. Hän rupesi kuvaamaan tätä, ja myöhemmin myös muita eläimiä, joihin hän pystyi mielestään saaman yhteyden. Tämä kertomus taiteilijaksi tulemisesta on tavattoman tehokas ja tämänhetkinen. Koulutetut ihmiset kautta länsimaiden alkavat kovinkin syvällisesti pohtia suhdettaan eläimeen, jotkut tosiaan jopa ammattinsa hyläten.


Cow
Per Maning: Lehmä, 1989-93, pigmenttivedos puuvillapaperille, 150 × 150cm.

Kertomuksen myötä pääsee sisään erääseen tämän hetken tärkeimmältä tuntuvaan näyttelyyn Emma-museossa. Näyttelystä tekee erityisen hienon, sen temaattisen ajankohtaisuuden lisäksi sittenkin se, että Maningin kuvissa on kuitenkin tuntu, että niissä päästään jonnekin kokonaisymmärtävän katsomisen alkutilanteeseen: siihen hetkeen missä eläin ja ihminen ovat samassa tilassa ja kumpikin tahollaan rekisteröivät toisen olemassaolon. Syntyy jonkinlainen tietoisuus, jota ei käy sanallistaminen. En saata olla varma, onko toisen ymmärrys sama kuin minun, en varmasti pääse puheella peittämään epätietoisuuttani tietoisuuksien olemisesta, mutta silti, parhaimmillaan tämän ristiriidan takana on pyyteettömän yhteisen olemisen mahdollisuus.


Näyttelyssä on siis muotokuvia ihmisistä ja eläimistä, eikä niillä juuri ole ulkoista eroa. Minkälaista siis onkaan siis se yksilöllisyys, jota juuri muotokuvan oletetaan korostavan ja juhlistavan? Eläimet eivät kai kerro narratiiveja, eivät kai elä historiaa, ne etupäässä ovat. Siksi eläin on poikkeuksellisen merkittävä kumppani kuvataiteelle, joka kuitenkin taiteista eniten vain on. Kuvataide ei ole lineaarista, kuten musiikki, kirjoittaminen tai tanssi.


Hienoa on se, että Maningin kuvaamat ihmiset, niin lapset kuin vanhuksetkin ovat samalla tavalla kuin kuvatut eläimet etupäässä ihoaan, materiaansa ja siksi viime kädessä jotenkin vieraita, fyysisiä, ihonsa takana piilossa olevia. Ihmisen kuvia alkaa katsoa ja hahmottaa eläimen kuvien kautta, eläinten katsomisen tapaan. Ihmisetkin ovat samanlaisia kuolevaisia kuin rakastamamme ja ihmettelemämme eläimet.


(Lue kuvataiteen eläinkuvista laajemmin Taide-lehdestä)


Pessi Rautio


Per Maning, A Man Does Things, valokuvia ja videoteoksia, 6.3.–9.6.2013. sekä Väiski Vemmelsääri ja kumppanit / Warner Bros –studion animaatiopiirroksia 1930-1960, 6.3.–19.5.2013 Emma, Espoo.


Kootut teokset, kokoelmanäyttely, Turun taidemuseo. 15.2.2013 lähtien


Marjatta Tapiola, Helsingin taidemuseo,  15.2. – 26.5.2013. ja Galleria Sculptor, Helsinki, 13.2.–3.3.2013.


Onko koira kotona, Kuopion taidemuseo, 14.9.2012–10.3.2013.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä