Tulosta sivuViivan pitkä historia

Viro piirustus
Kuva näyttelystä: Vaikne revolutsioon, Tallinnan piirustustriennaali, 31.7. – 9.9.2012.

Viivan pitkä historia


Piirrosjälki on uutta etsivän ajatuksen ikuinen seuralainen. Viiva ei ole jäänyt kaksiulotteiselle pinnalle, vaan siirtynyt kolmiulotteiseen maailmaan.


Piirtäminen, sen tuottaminen ja vastaanottaminen on kommunikaatiota, joka alkaa vauvaiän kiisseliekspressioista ja on myöhemmin läsnä jokapäiväisessä toiminnassa lukuisina variaatioina reittiohjeessa, puolittain automaattisena eleenä nimikirjoituksessa, meikkiviivana, kokouksessa raapusteluna ja julkisen tilan seinään jätettynä merkkinä. Kun kohdataan asia, jolle ei ole valmista muotoa eivätkä sanat riitä sen ilmaisemiseen, lähin keino sen esittämiseen on piirtäminen. Jokainen jäljen jättäminen on tavalla tai toisella yhteydessä piirtämiseen. Tämä kuvailmaisun peruselementti on läsnä kaikkialla arkipäivän rutiinista korkeaan ammatilliseen hallintaan.


Kreikan sana graphe ei erota piirtämistä ja kirjoittamista. Kuvan ja kirjaimen hienovireinen läheisyys käy selväksi japanin ja kiinan kielten kalligrafiassa. Länsimaisen kirjoituksen kirjainmerkit ovat nekin tunnistettavista hahmoista yksiselitteisiksi merkeiksi pelkistettyjä sopimuksia.


2pettibon018
Raymond Pettibon, Untitled (May I see?), 1994, muste paperille, 40 × 27 cm.


Piirtäminen  luo merkityksiä ja on tiedonvälitystehtävänsä lisäksi erittäin henkilökohtaista. Piirtäminen on osa kollektiivista, fyysistä historiaa. Sen  ruumiillinen side näyttäytyy selkeimmin lapsen kehityksessä. Alle kolmivuotias lapsi ei ole eriytynyt ympäristöstään ja ensimmäisissä piirtämiseleissään hän ei niinkään tarkkaile aikaansaamaansa jälkeä kuin kätensä liikettä ja sen suhdetta omaan ruumiiseen.


Alussa piirtäminen on sokeaa; lapsen varhaiset piirrokset eivät ole tilahahmotelmia ulkoiselle pinnalle vaan oman fyysisyyden kartoittamista. Hallinnan kasvaessa myös tietoisuus välineestä ja sen mahdollisuuksista kasvaa. Seisomaan nousseen lapsen piirroksiin ilmestyy pystyviiva ja sen jälkeen vaaka viiva. Viisivuotiaana lapsella on jo käsitys tilasta ylhäällä, alhaalla ja sivussa. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana piirtäminen ei kuitenkaan ole kommunikoivaa vaan puhtaasti sisäinen kehitysprosessi. 


(Lue lisää piirtämisestä Taide-lehdestä)


Jaakko Rönkkö


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä