Tulosta sivuSIC ja Nix

Nix nÑkymÑ4 b
SIC

SIC ja Nix  

Nuorten taiteilijoiden vaihtoehtogallerioissa mietitään nyt myös abstraktin taiteen mahdollisuuksia.

"Taiteilija on taiteen olemassaololle elintärkeä väline, mutta hänen tavoitteensa on ja tuleeolemaan tuoda taide esiin ja jättää itsensä kätköön”, argumentoi Oscar Wilde, ja lisää, ettei moraalin tehtävää taiteessa voi määritellä muutoin kuin epätäydellisen välineen epätäydellisenä käyttönä. Moraali voi muodostaa osan tematiikasta, mutta moraalia voi soveltaa taiteen yhteydessä ainoastaan taiteen esillepanon laadun arviointiin. Adjektiiveja moraalinen ja sen vastakohtaa ei voida soveltaa taideteokseen. ”Maalaus ei voi olla moraalinen tai epämoraalinen, vain hyvin tai huonosti maalattu." (Oscar Wilde)

On tyydyttävää todeta, että kuvataiteen näyttelykenttä Helsingissä on viime aikoina laajentunut ja monipuolistunut. Kuvataiteesta kiinnostunut löytää halutessaan hyvinkin eri lailla painottuneita näyttelypaikkoja, kuin myös näyttelykonsepteja. Myös eri periaattein johdettuja näyttelypaikkoja on syntynyt. Taiteilijajärjestöjen ja taidekoulujen perinteisten näyttelypaikkojen ohella on olemassa taiteilijaosuuskuntien ohjaamia näyttelytiloja sekä yksityisiä gallerioita, jotka eivät toimi kaupallisten periaatteiden mukaan. Tämä kehitys on ollut välttämätön, koska Helsingin perinteiset galleriat eivät kykene täyttämään koko sitä tarvetta, jota kuvataidekentällä tänä päivänä vallitsee Helsingissä.

Jätkäsaaren yhdessä rantamakasiinissa sijaitseva SIC on pari vuotta vanha näyttelytila, jota johtaa yhdeksän Kuvataideakatemiasta valmistunutta nuorta taiteilijaa.

robinlindqvist hiawatha 300dpi
Robin Lindqvist, The Hiawatha, 2013, 22 × 18 cm, öljy kankaalle.

Näyttelytilan imago vaikuttaa myös siihen, miltä SIC:in näyttelyt näyttävät. Näyttelytila mahdollistaa ennakkoluulottomamman ripustusohjelman sekä kokeellisemman ja poikkipuolisemman taiteen esille asettamisen.

Sic Nix 1.matti rantanen nimeton akryyli mdf levylle 100cmx100cm 2012
Matti Rantanen, nimeton, 2012, akryyli mdf levylle, 100 × 100 cm.

SIC:in äskeisessä näyttelyssä nimeltä Nix esiteltiin nuorta suomalaista ja ruotsalaista "abstraktia" taidetta – miltä se näyttää tällä hetkellä, miten s e suhtautuu uuteen maalaustaiteen historiaan, onko uusi suomalainen abstrakti maalaustaide luonteeltaan käsitteellisempää kun edeltäjänsä ja millä lailla se sijoittuu lajityyppinsä perinteeseen? Näyttelyn päämäärä oli problematisoida "abstraktin" maalaustaiteen perinnettä ja samalla osoittaa se tosiasia, että maalaustaide moninaisuudessaan yhä elää omaa elämänsä huolimatta siitä, että "abstraktin" taiteen julkinen status ei tällä hetkellä ole trendikäs. Näyttelyn kuraattorit kirjoittivat myös manifestin, jossa he luonnehtivat näyttelyn sisältöä ja sen rakennetta.

Helminauharipustus

Mielestäni kyseinen näyttely poikkesi monella tavalla tavanomaisista yhteisnäyttelyistä, mutta lähinnä siksi, että näyttelyripustus ei seurannut yleistä taiteilijakohtaista ripustuskaavaa, jossa ryhmitellään jokaisen taiteilijan työt omiksi ryhmikseen, jotta jokaisen oma taiteellinen identiteetti tulisi selvästi näkyviin. Nyt ripustus oli toteutettu yhtenä jatkuvana nauhana ympäri näyttelytilaa niin, että katsojien on vaikeaa erottaa taiteilijoita toisistaan (paitsi niiden, jotka entuudestaan tunsivat taiteilijoitten työskentelyä.) Myös töitten numerointi oli jätetty tahallaan pois, jotta estettäisiin taiteen kokeminen taiteilijanimen kautta.

Wesamaa Laura z2
Laura Vesamaa, , z, 2012, öljy kankaalle, 55 × 95 cm.

Tämä oli tarkoituksenmukaista, koska haluttiin korostaa näyttelyyn liittyvää anonyymia ilmettä. Ripustus pyrki toteuttamaan eräänlaista helminauhailmettä, missä erikokoiset taideteokset oli asetettu peräkkäin nauhamaisesti simuloiden helminauhaa, joka muodostuu erikokoisista ja värisistä helmistä. Samalla kun peräkkäisyys muodostaa yhtenäisen muodon, jokaista helmeä voi tarkastella erikseen. Sekä ripustus että numeroimattomuus liittyivät toisiinsa tässä näyttelyssä ja toteuttivat vertauskuvallisesti "erilaisuuden anonymiteettia", joka korostaa oikeutta alleviivata teoksen itsenäisyyttä ilman tekijän näkyvää läsnäoloa taideteoksessa. Tämä ripustuskeino oli asenteeltaan ajatellen tärkeä, koska se korosti näyttelyn sisällöllisen tarkoituksen – halun alleviivata maalausten itseisarvoa.

Oliko näyttely avaus uudelle keskustelulle? Onko "abstraktin" taiteen alkuperäinen pyrkimys ollut sisimmiltään korostaa taiteilijasubjektia juuri taideteoksen itseisarvon ja sen muotomaailmojen kautta?

(Lue lisää abstraktin taiteen nykytilanteesta Taide-lehdestä 2-2014)

Carolus Enckell


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä