Tulosta sivuKritiikit

10.4.2014 8.13

Suuret totuudet pienessä koossa - Jouna Karsi, Jenni Yppärilä

ypparila4Pienoismallithan ovat todellisuuden näköisyydellä leikkimistä ja nostavat pikkutarkan rakentajan jumalamaisen säätelijän rooliin. Karsin veistoksissa tämä jumalvirka tarkoittaa katsojan manipulointia viittaamalla elokuviin, TV-sarjoihin tai vain totuttuihin ajatusmalleihin. 

Karsivuoristorata
Jouna Karsi, Vuoristorata, 2011, sekatekniikka.

Suuret totuudet pienessä koossa

 

Jouna Karsi. Veistoksia, Galleria Sculptor, Helsinki, 12.2.-2.3.2014

Jenni Yppärilä. Was here – been there

TM-galleria, Helsinki, Kolmiulotteisia maalauksia. 19.2.-9.3.2014

 

 

Tuhotessani puurolautasen mantereita maitovaltameressä en varhaislapsuuteni viattomassa kiihkossa tajunnut toistavani arkkityyppistä rituaalia. Mittakaavan vaihtaminen ja todellisuuden katsominen tästä kuvitteellisesta näkökulmasta on paitsi Lassi ja Leevi -sarjakuvan nautittava standardi, myös uuden taiteen strategia.

 

Turkulainen Jouna Karsi (s.1980) kutistaa maailman pienoismallin tapaisiksi veistoksiksi. Yksityiskohtia myöten taitava käsityö näyttää olemisen kaikilta puoliltaan: avaruudesta, maan alta ja tapahtumien sisältä. Veistoksellinen moninaisuus on myös sisällöllistä moninaisuutta. Erilaisiin sfääreihin tunkeutuminen avaa uusia maailmoja ja jättää tilaa mielikuvitukselle.

 

Pienoismallithan ovat todellisuuden näköisyydellä leikkimistä ja nostavat pikkutarkan rakentajan jumalamaisen säätelijän rooliin. Karsin veistoksissa tämä jumalvirka tarkoittaa katsojan manipulointia viittaamalla elokuviin, TV-sarjoihin tai vain totuttuihin ajatusmalleihin. Aiemmassa tuotannossaan olen nähnyt Karsin siteeraavan Andrew Wyethin ja Akseli Gallén-Kallelan maalauksia. Galleria Sculptorin näyttelyn teoksia ei voi suoraan yhdistää mihinkään tiettyyn taideteokseen. Veistosten taiten rakennetussa maailmassa asfaltti on oikean näköistä, pensaikot eläviä ja maa oikean mullan oloista. Jo tämä pienoiskoossa esiintyvä, kolmiulotteinen oikealta näyttäminen on maagista. Sitten taiteilija lisää veistokseen ulkoisen elementin ja se alkaa tuon vihjeen kautta ilmaista vielä monisyisempiä, sanaa pakenevia asioita. Verkkoaidan yli pyyhkäisevä valokiila synnyttää välittömästi sekä elokuvaan, kirjallisuuteen että tosielämään linkittyvän miellekimpun. Naapurikateuden käsite saa tuoreen ilmaisun ja pala Pohjanmaan latoaukeamaa odottamattoman bilelisän. Vaikka Karsin veistosten symboliikan voi jäljittää ilmeisimpään populaarikuvastoon, niiden anti ei pysähdy siihen. Tarkan käsityön ja viitteiden väliin jää kuvittelun maaginen, vapaa alue. 

 

Jenni Yppärilä (s.1980) on valinnut strategiakseen tutkijan otteen, jonka puitteissa hän on vuodesta 2011 lähtien toteuttanut Was Here -projektia. Kohteena ovat olleet arkipäiväiset paikat, joissa ihmiset suorittavat kaupassa käymisiään ja muita rutiinejaan. Näiden banaliteettien taiteeksi jalostaminen on saanut aiheensa Ikaalisista, Oulaisista, Pirkkalasta, Porista ja Tampereelta.


ypparila4
Jenni Yppärilä, K-kauppa (Pirkkala), 2013, sekatekniikka.


Onneksi tutkiminen on jätetty ajoissa  tiedemiehille ja siirrytty taiteilijan tekoihin. Yppärilän TM-galleriassa esittelemä kokonaisuus on uudelleen mietittyä maalaustaidetta, jossa silmän pettämisestä on tehty ilmaisun muodollinen pääasia. Tämä lähestymistapa tuottaa pienoismallin kaltaisia, kolmiulotteisia konstruktioita, jotka käsittelevät perspektiivi-ilmiöitä hyvin vapaamielisesti. Teokset heittävät seinään varjoja ja antavat niille kelluvan, paikantamattoman ilmeen. Tämä yksittäisten teosten leijuntaominaisuus liittyy kohteiden yksityiskohtaisen tarkkaan havainnointiin. Aiheet ovat  elämäämme rakentavia jokapäiväisyyksiä iänikuisine huoltamoineen, kauppoineen ja  kuppiloineen. Yppärilän maalarinote toistaa tarkasti kaikki silmiemme ohi arkipäivässä lipuvat visuaaliset, jo näkymättömiksi muuttuneet rakenteet. Reliefit tekevät näkyväksi sen, mikä on olemisessamme kaikkein automatisoituneinta ja johtavat ajattelemaan myös muita välttämättömiä, alitajuisiksi käyneitä toimintoja.


ypparila5
Jenni Yppärilä, Tikkutehtaankatu (Tampere), 2013, sekatekniikka.


Yppärilän reliefien suuri ansio on niiden sekä muodon että sisällön pienieleinen uusiksi ajattelu. Arkipäiväähän on toistettu näin uskollisen tarkasti yhdessä jos toisessakin öljymaalauksessa. Tässä tekijä on antanut leikille vallan ja käsittelee suurta teemaa kuin nukkekodin rakentamista. Ei haittaa, jos saumat irvistävät tai maalaamaton rima on näkyvillä. Siinä, leikin kuluessa katsotaan sekä aihetta että toteutusta uudesta näkökulmasta eikä sitä salata katsojalta. Lopputulos on maalauksia, jotka etäännytetyssä hiljaisuudessaan ovat nykytodellisuuden vaikuttavia kuvia, joissa aistii sekä japanilaisen puupiirroksen tilassa kellumista, että Edward Hopperin maalausten kaupunkilaista autiutta.

 

 Jaakko Rönkkö

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä