Tulosta sivuTämä asia ei jää tähän!

P1030659copy
Linda Arola, Kerron jumalalle mitä teitte, öljy kankaalle, 2015. Kuva: Tuulia Susiaho.

Tämä asia ei jää tähän!

Onko maalaus luksusesine, vai vastalause sellaisia rakentavaa yhteiskuntaa vastaan?

 

Taiteilijat, jotka näkevät taiteen tärkeimpänä tehtävänä olevan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, eivät usein tartu maalausvälineisiin. Kantaaottava kuvataide syntyy valo- ja videokuvalla, kirjoittamalla, ehkäpä kollaasimaisia installaatiomaisia veistoksia rakentamalla, piirroksin havainnollistamalla. Ja oleellinen osa yhteiskunnallisista taideteoksista oikeastaan syntyy ja sijaitsee suurimmalta osalta sosiaalisessa sfäärissä, miltei aineettomana ihmisten välisenä toimintana.


Maalaustaiteella on tässä katsannossa taakkanaan olla se kohtalaisen kalliilla hinnalla ostettavissa oleva sivistyneen maun osoittaja, jopa luksustuote, pahimmillaan keinottelun kohde, jonka käsittelemien kysymysten on syytä olla esteettistä luokkaa, vailla maailman vääryyksien osoittelemista, sellaista kun ei yksityisihminen haluaisi seinällään jatkuvasti katsoa. 


1.-Laitetaan-Seija-Liisa-nätiksi-66x64-cm-öljy-mdf-levylle-2015-Susanna-Vuorio
Susanna Vuorio, Laitetaan Seija-Liisa nätiksi 66 × 64 cm öljy mdf-levylle, 2015.


Kuitenkin maalausta välineenään käyttävilläkin taiteilijoilla voi olla halu ja suorastaan pakko tuoda esiin maailman vikoja, näyttää elämän karumpiakin puolia. Onhan sellaiseen taiteen historiassakin esimerkkejä, ei tosin ehkä sen kauempaa kuin Saksan yhteiskunnallisten ekspressionistien, kuten Otto Dixin tai Max Beckmannin ajoilta. Maalaamalla voitiin tehdä kuvaa myös siitä todellisuudesta, mitä ”porvari”, siis maalaustaidetta ostava väestönosa, ei halunnut katsoa. Ehkä tiedostettu tai tiedostamaton tarkoitus olikin vaikuttaa juuri maalaustaidetta harrastavaan väkeen, siihen, jolla saattoi myös olla asemassaan mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Mutta riski tässä on aina tietysti ollut, maalari voittaa ehkä arvostuksessa olemalla vakava, mutta helposti saattaa hävitä myyntituloissa.


Kevättalvella oli samoihin aikoihin useita maalausnäyttelyitä, joiden teemat pyörivät epäkohtien ympärillä. Lähestyvät vaalitkin kai tarkentavat huomaamaan katsomaan tällaisia teemoja. Kenties raivoisimmin ja väkivaltaisimmin, ja tarkimmin juuri yllä mainitussa ekspressiivisessä traditiossa toimi Linda Arola

Selkeämmin arjessa näkyviä epäkohtia katsoi Ama-gallerian Susanna Vuorio, joka huomaa ja maalaa esiin asioita suomalaisten vanhusten, syrjäytyvien, köyhäliston ja köyhistyvien työntekijöiden vähäisestä ja usein vähän häpeään verhoutuvasta näkymisen ja olemisen tavasta, joka tapaa peittyä vallitsevan menestyksen ja terveyden kuvaston alle.

RSAK 086
Riiko Sakkinen, Transilvania Syndrome, 2015, akryyli, vesiväri, emalimaali, lyijykynä, värikynä ja huopakynä paperille, 117 × 128 cm.


Yhteiskunnallisessa taiteessa eräänä strategiana on myös erittelevä, lajitteleva, jopa kasaava ja luetteloiva tapa tehdä asioita tiettäväksi. Maalauksessakin sellaista voi yrittää. Riiko Sakkinen on mielenkiintoinen tapaus.

Bo Maisema2
Bo Haglund, Landscape #2, 190 × 256 cm, tussi ja guassi paperille, 2014. Kuva: Yehia Eweis.

Kasaavan, kirjoittavan ja kartoittavan strategian aivan toisenlainen sovellus nähtiin samaan aikaan Galleria Jangvassa, jossa Bo Haglundin (Sakkisen teoksia halvemmat, vaikkakin suuremmat) piirrosmaiset maalaukset rakensivat kuin kokonaiskuvaa yhteiskunnasta, jonka karttapinta täyttyy erilaisista netistä poimituista teksteistä.


(Lue koko teksti Taide-lehdestä)

 

Pessi Rautio

 


Linda Arola, Taidesalonki, Helsinki, 31.1.–18.2.2015

Susanna Vuorio, Galleria Å, Turku, 27.2.–22.3.2015

Riiko Sakkinen, Galerie Forsblom, Helsinki, 13.2.–8.3.2015

Bo Haglund, Heaven is a Place on Earth, Galleria Jangva, Helsinki, 6.2.–1.3.2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä