Tulosta sivuKiertokirjoittaja 3-06

From: taide@artists.fi
Subject: Ketjukirje

Arvoisa vastaanottaja,

Laitamme liikkeelle ketjukirjeen, jossa eri alojen ihmiset pohtivat taidetta omista lähtökohdistaan. On tutkittu, että kenet tahansa kaksi ihmistä voidaan yhdistää kuuden ystävän välityksellä. Ketjukirjeemme voi siis kahden lehden päästä olla kenellä ja missä päin maailmaa tahansa.

KIERTOKIRJOITTAJA 3

Viestin kirjoitus: 17. maaliskuuta 2006 17:07:01
Otsikko: Vastaus Otso Kantokorvelle                                        
Lähettäjä: Tuula Karjalainen
Profiili:FT, Nykytaiteenmuseo Kiasman johtaja
Kopio: Keravan taidemuseon johtaja Pirkko Siitari

Näinä epävarmoina aikoina on lohduttavaa tavata ihminen, joka tietää omistavansa totuuden. Vielä erinomaisempaa on, että hän on vielä valmis meitä muitakin opastamaan ja ohjaamaan oikeille raiteille taiteen miinoitetussa maastossa.

Taide
-lehden entisellä päätoimittajalla, Otso Kantokorvella on huoli siitä, että museot pelkäävät esittää ns. oikeaa taidetta, joka hänen mielestään koostuu vain maalauksista ja kuvanveistoksista. Luulisin kuitenkin, että valokuvia, videoita, sarjakuvia ym. ei esitetä eristäytymisen, ei konformismin eikä fasistiseksi leimautumisen pelosta, vaan koska ne ovat olennainen ja voimakas osa nykytaidetta. Ovat olleet jo hyvin kauan ja kuuluvat taidemuseoiden kenttään.

Nykytaidetta on vaikea yksiselitteisesti määritellä. Se on prosessi, joka elää tässä ajassa, suhteessa sen muutoksiin. Sen ilmenemismuodot ja suuntaukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Nykytaiteen museo ei julkisena instituutiona voi eikä halua sitoutua vain johonkin näistä ilmenemismuodoista. Siksi Kiasmassa tuodaan esiin erilaisia taiteilijoita ja tekemisen tapoja. Nykytaiteen museon velvollisuutena on myös kokeilla rajoja ja ottaa riskejä.

Kantokorpi pitää Kiasmaa säälittävänä viitatessaan ilmeisesti viime vuoden Ensin valtaamme museot  -näyttelyyn ja vetää tästä johtopäätöksen, että yritämme olla hiphop-kulttuurin kehto.

On tietysti ikävä, jos olemme tuottaneet hänelle niin suuren pettymyksen, mutta Kiasman toiminnan keskeisenä tavoitteena on tehdä nykytaidetta tunnetuksi ja vahvistaa sen asemaa toimimalla elävässä yhteydessä taiteen tekijöihin ja yleisöön. Myös nuoret taiteilijat ja yleisö ovat meille tärkeitä, hiphopparit ja muut.

Kiasman toiminnan linjaus perustuu ajatukseen visuaalisen kulttuurin keskuksesta. Museo toimii kansalaisten kohtaamispaikkana. Tarkoituksena on saattaa nykytaide elävään ja jatkuvaan kosketukseen eri yleisöjen kanssa sekä tuoda oman ajan taide osaksi ihmisten elämää.

Kiasman toiminnan erityinen ulottuvuus on kontakti taiteen syntyyn, taiteilijoihin. Osa tätä on nykytaiteen kentän laaja-alaisuuden ja moninaisuuden tunnustaminen ja tukeminen. Tämä koskee tekemisen menetelmiä ja tekniikkaa sekä toimintatapoja ja -filosofioita.

Kokeilu, prosessi ja tapahtuma ovat oleellinen osa tämän päivän taiteilijoiden työskentelyä. Tähän Kiasma tarjoaa edellytykset.

Kantokorpi pelkää ”oikeasti tiettyä uusformalismia ja uussuvaitsemat-tomuutta, jonka nykytaide on tuonut mukanaan”. Mielenkiintoinen pelkotila. Voi kuitenkin kysyä, missä uussuvaitsemattomuus ja formalismi oikeasti elävät. 

Kantokorpi kritisoi taidemuseoiden ja markkinatalouden suhteita tässä kirjoituksessa ja toisaalla samassa lehdessä. Tämä on tärkeääkin tärkeämpi aihe nykyhetken taidemuseomaailmassa. Rahaa on löydettävä eri lähteistä. Jatkuvasti vähenevät taloudelliset resurssit ja toisaalta kasvava kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ovat tosiasioita.

Kiristyvä talous lisää eri tahoja yhdistäviä yhteistyöhankkeita ja projekteja niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Yhteistyökumppaneita haetaan muiden kulttuurialan toimijoiden lisäksi myös liikemaailmasta. Tämänhän Kantokorpi tietää omakohtaisestikin työskenneltyään Kustannus Oy Taiteessa.

Valtio edellyttää kulttuurilaitoksia hakemaan aktiivisesti omaa rahoitusta. Tulostavoitteet asetetaan korkealle. Tämä edellyttää kulttuurilaitoksilta, myös Kiasmalta, aktiivista ja näkyvää markkinointia. Ilman tehokasta sponsorihankintaa ja ammattitaitoista markkinointia toiminnan kehittäminen tai edes nykyisen tason säilyttäminen oikeasti jää vähäiseksi.

Ainoastaan valtion rahoittamana moni laaja taidehanke olisi jäänyt toteuttamatta. Tämä vaatii taidemuseoilta ja sen työntekijöiltä uskomattoman paljon työtä ja uutta osaamista, enkä usko, että maailmassa olisi ainuttakaan museoammattilaista, joka ei ilomielin luopuisi tästä työsarasta, jos tarvittavat varat valtiolta löytyisivät.

Silti en näkisi tätä yhteistoimintaa pelkästään pahana, vaan se on aivan selvästi ollut monien uusien ideoiden, näkemysten ja innovatiivisten kohtaamisten edellytys.

Kiasman johtajana on verraten helppoa puhua taloudesta, koska meillä asiat ovat vielä varsin hyvin. Paljon kovempaa saattaa olla pienempien museoiden elämä ja haluan haastaa tässä Keravan taidemuseon johtajan Pirkko Siitarin seuraavaksi kiertokirjeeseen.

Tuula Karjalainen

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä