Tulosta sivuCheckpoint Taava 3-07

Taavapalkki-top



Huipuilta huipuille – itä ja länsi ottavat mittaa toisistaan

taavakasvotOnko eläinten hengiltä ottaminen tai kuolleiden eläinten esittäminen taiteessa jonkinlainen oikotie median tietoisuuteen, hyväksyntään tai hyljintään? Aasia-buumin myötä Damien Hirst (1965) ja Teemu Mäki (1967) ovat saaneet seuraajan: Xu Zhenin (1977) Kiinasta.

Hirst ei tosin ole kunnostautunut niinkään tappamisaktioiden dokumentoijana vaan pikemminkin eläinruumiiden esillepanijana – ja melkein yhtä hyvänä säilöjänä kuin Lounais-Suomen maaseudulla vaikuttava isotätini Aino (kuulemani mukaan Hirstin tunnettu tiikerihai on joutunut taistelemaan kuolemattomuudestaan formaldehydissä).

Mäki ja Xu Zhen ovat puolestaan molemmat tappaneet kissan ja dokumentoineet aktin videolle, mistä he ovat saaneet paljon julkisuutta sekä hyvässä että pahassa. Yhteistä kaikille kolmelle taiteilijalle on rajojen kokeileminen sekä taiteessa että mediassa.

Toukokuussa 2005 Xu Zhen johti retkikunnan Tiibetin ja Kiinan rajalla sijaitsevan Mount Everestin huipulle. Britit olivat huipulla ensimmäisinä vuonna 1856 ja virallisen tiedon mukaan vuoren korkeus on edelleen 8848 metriä.

Xu Zhen nokitti entistä länsi-imperiumia väittämällä, että vuori onkin 186 cm matalampi (tämän kerrotaan olevan myös hänen pituutensa). Tutkijat ovat samoilla linjoilla: heidän mukaansa vuori on madaltunut tektonisten laattojen siirtymien tai ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Kiinan avautuminen länteen näkyy tänä päivänä myös u-käännöksenä taidenäyttelypolitiikassa – näyttelyitä ei enää suljeta esimerkiksi Xu Zhenin provokatiivisten teosten vuoksi. Läntinen taidemaailma näyttää suorastaan ahnehtivan aasialaista ja erityisesti kiinalaista taidetta.

Xu Zhen on kastettu YCA-sukupolven (Young Chinese Artists) kansainväliseksi keulahahmoksi siinä missä Damien Hirst on 1980-luvun lopulta lähtien ollut YBA-sukupolven (Young British Artists) ykköstähti.

YBA-taiteilijoiden ensiesiintyminen Pekingissä sijoittui alkukevääseen 2007. Samaan aikaan Tate Liverpoolissa avattiin kiinalaisen nykytaiteen suurnäyttely The Real Thing. Nykytaiteen museo Kiasmassa puolestaan oli tuolloin esillä Idästä tuulee, jossa oli teoksia kahdeksalta taiteilijalta Kiinasta, Thaimaasta ja Indonesiasta.

Kiina-buumissa on nähty myös negatiivisia piirteitä. Pekingiläisen kriitikon ja kuraattorin Pi Lin mielestä undergroundista valtavirraksi muuttuneessa kiinalaisessa nykytaiteessa on ”virallisia ja harmittomia” elementtejä, ja taiteilijat ovat menestyksen myötä vaarassa menettää identiteettinsä.
 
Jos vuorikiipeilystä muodostuu institutionalisoitunut taidemuoto ja nykytaiteesta uhka Kiinan kissoille, ei varmaankaan olla menossa kohti huippua. Maskuliinisen sankaruushakuisuuden sijaan aasialaisesta taiteesta löytyy kuitenkin myös hienoviritteistä matkanteon ja kuoleman läheisyyden tutkimista, kuten esimerkiksi thaimaalainen Araya Rasdjarmrearnsook Kiasmassa osoitti.

Idästä tuulee -näyttelyssä oli monia vaikuttavia, omaa kulttuurista ja monikulttuurista identiteettiä tutkivia teoksia, joiden syntyyn tarvittavan asenteen kiinalaissyntyinen Chen Zhen on tiivistänyt lakonisen vakuuttavasti: ”Sinussa on minua ja minussa on sinua.”

Taava Koskinen


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä