Tulosta sivuArtikkelit 3-08

Nettigrano1
Veli Granö ja Satuminna Suorajärvi nostavat Suorajärven teosta Minuuden vaihtuva vaateparsi (epoksihartsi, silikoni, luonnonhius, 2007). Taustalla Pauliina Järvisen maalaus Mopo. 

Ihmisyys on aitoa, mutta sen käsittely vaatii taitoa - Keskustelu Veli Granön kanssa

 

Tänä vuonna Mäntän kuvataideviikkojen kuraattorina toimii kuvataiteilija Veli Granö. Viimevuotisessa näyttelyssä mukana ollut Eemil Karila tapasi hänet kahvila Kappelissa ja keskusteli näyttelyn teemasta, kuratoimisesta ja taiteesta yleisemminkin.

Teksti: Eemil Karila

Eemil: Mäntän kuvataideviikkojen tämän vuoden otsikkona on Ihmisyyden taito. Voisitko kertoa hieman kuinka päädyit tällaiseen teemaan?

Veli: Otsikko tuli joltain osin viime vuoden Mäntän kuvataideviikoilta ja reaktioista, joita sekä näyttely että nettikeskustelu tuottivat. Mielestäni nettikeskustelu meni aivan käsittämättömäksi. Seurasitko sitä? Otitko ehkä osaa siihen, salanimellä?

Eemil: Luin sitä jonkun verran ja kirjoitinkin sinne, mutta omalla nimelläni. Onhan se hyvä, että taiteesta puhutaan, mutta kyllä minunkin mielestäni keskustelut olivat outoa nokittelua ja huomiosta kilpailua.

Veli: Mielestäni tekstiä oli aika sietämätöntä lukea ja yritin pohtia, miksi keskustelut menevät tällaisiksi? Blogeihin kirjoitetaan mitä sattuu, harkitsemattomasti ja salanimillä. Viimevuoden näyttelyn konsepti ruokki minusta tällaista käyttäytymistä, ja siinä oli uusliberalistinen sävy.

Näyttely sopi erittäin hyvin ajan henkeen, jossa kilpailu ja aika härskikin nokittaminen on sallittua ja jopa hyväksyttyä. Se mielestäni ruokki niitä pimeyden voimia, joita on jo taidemaailmaan tunkeutumassa monella muullakin tasolla.

Viattomuus, jonka tulisi sisältyä taiteen tekemiseen, on vaarassa. Ajatus ja otsikko ihmisyyden taidosta tuli siis osittain näistä teemoista mieleeni. Sinällään Mäntän viimevuotinen näyttely oli mainettaan parempi, ja monet yksittäiset teokset olivat edukseen.


 

Bohm ja Maki-Jussila
Katja Bohmin piirros ja Juha Mäki-Jussilan video-Tarzan. Kuva: Heikki Vesterinen.

Veli: Oman näyttelykonseptini taustalla on valistusajan ajattelu, jonka mukaan ihmisyys on jo sinänsä arvo. Olet syntynyt ihmiseksi ja sinulla tulisi olla tietty arvostatus pelkästään jo ihmisyytesi vuoksi. Aika jolloin pedofiilit ja siis kuka tahansa voi kirjoitella nettiin mitä tahansa herättää kysymyksen ihmisyyden arvosta ja näin päädyin tutkimaan uudelleen valistuksen ideaa ihmisyydestä.

Eemil: Puhuit viattomuudesta ja jonkinlaisesta harmonisesta ihmisyydestä, ihmisyydestä arvona sinänsä, mutta eikö kriittinen taide toimi pikemminkin negaation kuin viattomuuden kautta. Se uskoo emansipaatioon, joka voi synnyttää aluksi kielteisen tai ahdistavan tunteen, mutta tuottaa lopulta ahaa-elämyksen ja mahdollisuuden parempaan todellisuuteen. Eikö taiteilijan tulisi tiedostaa tämä?

Veli: Tiedostaminen on eri asia kuin viattomuus, mutta ne eivät ole vastakohtia. Tarkoitin enemmänkin taidemaailman viattomuutta. Ihmisyyden tavoin taidekin on arvo sinänsä, ja mielestäni sitä tulee tukea ja tuetaankin apurahoin, jolloin sen ei tarvitse kilpailla markkinavoimien ja muiden kulutustendenssien kanssa.

Eemil: Ajatus herättää varmasti paljon vastaväitteitä, koska kapitalistisessa yhteiskunnassa melkein kaikki päätökset tehdään talouden ehdoilla. Myös toisten hyväksikäyttäminen ja tavoitteiden saavuttaminen keinolla millä tahansa on sallittua. Eikö ole hieman idealistista väittää, että meillä olisi mahdollisuus pysyä täysin puhtaina? Onko edes olemassa taloudellista riippumattomuutta? Apurahojen jakorakenteet muokkaavat taiteilijuutta, ja uusliberalistiset aatteet ovat vaikuttaneet myös apurahojen jakamispäätöksiin.

Veli: Tämä on tietysti yksi utopia muiden joukossa, mutta mielestäni se on hyvä utopia. Kysymys on ideologisesta päätöksestä, ja arvostan taiteilijoita, jotka pystyvät tällaisiin päätöksiin. Heidän näkyvyytensä kentällä ehkä heikkenee, mutta antamalla omalle ajattelulle aikaa ja tilaa voidaan luoda jotain uutta ja uudet suunnat tulevat aina marginaalista, jonne kilpailusta kieltäytyminen saattaa johtaa.

Eemil: Eli taide siis kulkee todellisuuden edellä, jos sillä on aikaa ja tilaa syventyä asioihin. Taide ehkä varottaa tulevaisuuden vaaroista tai inspiroi meitä asioihin, jotka eivät muuten ihmisille ole vielä ehtineet aueta.

Veli: Juuri aika on erityinen elementti ja arvo, jota taiteessa ja taiteilijoiden tulisi varjella. Kieltäytymällä kilvoittelusta ja antamalla itselleen ja ajattelulle aikaa voi tuottaa ymmärrystä ja oivalluksia.


 

NettKaisu sienen alla
Kaisu Koivisto poseeraa sieniteostensa alla. Jalostettu laji (2008) tulee killumaan Pekilon rantavesissä.



Eemil: Olet valinnut kuvataideviikoille myös ITE-taiteilijoita, joista kaikki eivät ehkä miellä itseään nykytaiteilijoiksi. Kuka muokkaa heidän tekemisensä sisällöt, jos heidät kuitenkin nostetaan nykytaiteen maailmaan suoraan metsästä?

Veli: Näyttelyn ITE-taiteilijat ovat olleet mukana jo monissa muissa näyttelyissä ja uskon, että he ovat sinut oman taiteensa ja sen tekemisen kanssa. Uskon, että katsojat tulevatkin kysymään, missä ne ITE-taiteilijat nyt sitten ovat?

Haluan muutenkin sekoittaa taidekenttää ja rinnastaa taiteilijoita toisiinsa myös niin että nuori, vasta muutaman hienon teoksen tehnyt taiteilija esiintyykin pidemmän uran tehneen konkarin vieressä. Arvot ja sisällöt ovat teoksissa, eivät missään muussa.

Eemil: Edellisen Istanbulin biennaalin kuraattori kiinalainen Hou Hanru kaipasi ja peräänkuulutti liberalistisen markkinatalouden rinnalle uskoa edistykseen ja sosiaaliseen muutokseen modernisaation hengessä alaotsikolla Optimism in the age of global war. Tässä on ehkä samanlaisia pyrkimyksiä kuin sinulla?

Veli: Hänhän oli ottanut näyttelyyn jonkun verran paikallisia taiteilijoitakin. Olen myös ottanut mukaan mänttäläisiä taiteilijoita, joilla on henkilökohtainen suhde paikkaan ja uskon, että tätäkin kautta teoksien sisällöt avautuvat hienommin.
 

Arto Nurro mittailee
Arto Nurro ripustaa maalauksiaan.


Eemil: Sanoit, että tämän vuoden Kuvataideviikkoja leimaa optimismin ilmapiiri. Onko optimismi sitä, että peräänkuulutetaan autenttista luomisprosessia ja uskotaan hiljaiseen tekemiseen ilman, että reagoidaan joka trendiin ja liikkeeseen?

Veli: Optimismi on juuri sitä: ei yhteiskunnallinen utopia vaan ihmisyyden utopia. Utopia siitä, että ihmisen kokoiset teot, riippumattomina taidemaailman koneistoista tuottavat arvokkaita ja merkittäviä teoksia.

Eemil: Mutta voiko optimistisella tekemisellä olla tulevaisuutta, kun ajatellaan että suunnat tulevat aina suurista maista ja Suomikin joutuu menemään monien voimakkaampien tuulien mukana, myös taiteen tekemisessä?

Veli: Ainakin tämä näyttely on puheenvuoro sen puolesta. Ja se toivottavasti virittää uusia puheenvuoroja. Täytyy luottaa, että viisautta on muuallakin kuin taiteilijoilla.


 

Terhi Ekebomin takalasi-1
Mäntässä sarjakuvat on installoitu autoihin. sarjakuvataiteilija Terhi Ekebomin auton lasia täpslittävät kiitäjät ja muut yöperhoset.



Eemil: Kuinka näet taiteen popularisoitumisen ja sen popularisoimisen? ITE-taiteilijoiden lisäksi näyttelyssä on mukana sarjakuvataiteilijoita ja muita. Muokkaat ikään kuin omanlaisesi täyskäden. Kuinka paljon pyrit valinnoillasi popularisoimaan taidetta ja parantamaan sen saavutettavuutta?

Veli: Tuo on todella iso ja tärkeä kysymys. Tulevaisuudessa käsitetaiteen asema tulee marginalisoitumaan totaalisesti. Taidemuseot eivät enää kykene esittämään suuria näyttelyitä, joissa kävisi vain kourallinen ihmisiä. Tulisi pitää huoli, että myös vaikeammin tajuttavalle taiteelle säilyisi oma fooruminsa.

Eemil: Berliiniläinen keräilijä totesi televisiossa ostavansa taidetta, jota ei ymmärrä. Miksi ihminen ei voi tai kykene sietämään sitä tosiasiaa, ettei ymmärrä kaikkea? Nykytaidettahan ehkä vieroksutaan liiallisen käsitteellisyyden vuoksi...

Veli: Tuotesuunnittelussa ja muutenkin maailmassa pyritään siihen, että kaikki olisi ymmärrettävää ja käsitettävää. Myös valistusfilosofia pyrki ymmärtämään maailmaa jakamalla maailman osiin, ja ihminenkin nähtiin jonkinlaisena pneumaattisena robottina.

Tässä on tavallaan myös valistuksen virhe: ei ymmärretty, että ihmisellä on niin paljon irrationaalisia piirteitä. Taide on mielestäni tässäkin mielessä hyvin tärkeä foorumi. Voimme käsitellä näitä irrationaalisia piirteitä taiteen kautta ja pitää taidetta jonkinlaisena testilaboratoriona.

Eemil: Taiteen kautta kasvetaan myös yksilöksi ja löydetään ihmisen luonto. Mutta mitä tämä luonto loppujen lopuksi on? Esimerkiksi Jokelan tapauksessahan filosofiaan perehtynyt, itseään ajattelevana ja yhteiskunnallisesti tiedostavana pitävä nuori päätyikin joukkomurhan toteuttamiseen. Ihminen on kuitenkin ehkä fasistinen eläin?

Veli: Tapaus on... kauhea sanoa, mutta hyvin kiinnostava, koska sekin kietoutuu länsimaiseen valistusfilosofiaan, joka tavallaan unohti pahan. Kehittyminen ei etene valaistumisen kautta täydelliseen tiedostamiseen.

Kauniissa sosialidemokratiassa on vallalla kuitenkin valistuksen epärealistinen utopia, utopia hyvästä ja kehittyvästä ihmisestä, joka tiedon kautta päätyy Ihmiseksi. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Kyky pahaan on pysyvä ominaisuutemme.

Jouduin nuorena tilanteeseen, jossa ymmärsin, että voisin tappaa henkilön. Meitä tulee muistuttaa olemaan jatkuvasti varuillamme ja tietoisia myös tästä ihmisyyden puolestamme.

Eemil: Ja kuinka filosofia ja ajattelu yleensä tavoittaa ihmisiä? Sitä ei tapahdu kovin paljon tavallisessa arjessa. Play station -pelien kautta jo opitaan tuota väkivaltaista tunteen jakamista. Eikä markkinakulttuuri juuri anna mahdollisuutta kysyä, miksi teen tai tunnen näin?

Veli: Ja kaikki tuntevat näitä outoja tunteita, joita peitellään ja sublimoidaan. Meidän tulisi tunnustaa, että olemme tällaisia. Ihmiset pystyvät tällaisiin tekoihin. Kaikki pystyvät niihin.

Eemil: Onhan meillä kuitenkin irrationaalisia tunteita ja haluja, jotka eivät aina ole negatiivisia, vaan voivat ilmetä vaikka sängyssä.

Veli: ...ja taiteessa. Taide on kenttä, jossa irrationaaliset halut ja impulssit voidaan purkaa ja niitä voidaan käsitellä. On äärimmäisen tärkeää, että taide sisältää myös pahan puolen, voimme katsoa sen avulla toisiamme silmiin.

LUE KOKO HAASTATTELU TAIDE 3/2008

Kirjoittaja on Helsingissä ja Rovaniemellä asuva taiteilija.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä