Tulosta sivuKritiikit 3-08

28.10.2008 14.04

Helsingin valokuvakesä – Corbijn, Minkkinen, Saanio...

Saanio-installointi-isoTänä kesänä Helsingissä on esillä hieno kattaus valokuvataiteen klassikoiden teoksia.

Saanio-installointi-iso
Näkymä Matti Saanion näyttelystä Yhteinen elämä. Klikkaa kuva suuremmaksi. Kuva: Hannu Pakarinen/ Kuvataiteen keskusarkisto.

Helsingin valokuvakesä

Arno Rafael Minkkinen: Homework, Pictures from Finland

Galerie Anhava, Helsinki, 16.5.–1.8.2008


Yhteinen elämä – Matti Saanion varhaiset valokuvat Ateneum, Helsinki 11.4.–13.8.2008


Anton Corbijn: Retrospektiivi
Taidemuseo Tennispalatsi, Helsinki, 21.5.–31.8.2008


Pro Finlandia -mitalilla palkittu, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori Matti Saanio (1925–2006) on luonnehtinut valokuvaajaa dramaturgiksi. Ateneumin taidemuseossa parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä voi ihastella Saanion tapaa dramatisoida arjesta löytyvää ydinainesta; ihmisen suhdetta luontoon ja työhön, ihmisyhteisöjä ja rakennemuutosta läpikäyvää yhteiskuntaa.


Kuvissa näyttäytyy huoli muuttuvan yhteiskunnan tulevaisuudesta. Sama aihepiiri kiinnosti myös muita 1960–1970-lukujen kuvaajia. Saanion kuvissa vilahtaa vielä suo, kuokka ja Jussi -hengessä ahkeroiva työmies ja maailma, jossa ihmisen suhde työhön on yhtä kuin ihmisen suhde maahan.


Saanio oli erityisesti pohjoisen luonnon kuvaaja, jonka teoksissa poronsarvet rinnastuvat muodoltaan tunturin kasvillisuuteen. Tunturien ja meren kuvauksellisuus nivoutuu ihmisen olemiseen, ihminen elinkeinoineen loksahtaa ikään kuin omaan ekologiseen lokeroonsa. Nykypäivän katsoja voi projisoida töihin kaipuunsa köyhään, raakaan, mutta ah, niin aitoon agraariyhteiskuntaan, yksikertaisimpaan ja ekologisesti perustellumpaan elämäntapaan.


Saanio02netti
Matti Saanio, Kalastajan poika, Norja, 1965. Valokuva. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Petri Virtanen / Kuvataiteen keskusarkisto.

Saanion mustavalkoskaalassa tunnerekisterit ovat nyansoituja ja fyysisyyden tuntu vahvaa. Irvistävä pikkupoika saunan sysipimeydessä vesisuihkun alla, aikuisen käsi vastasyntyneen päälaella, juonteikas kalastaja lempeine katseineen. Fyysisyyden kuvaus liittyy Saanion kuvissa myös kiinteästi työhön: miehet lapion varressa näyttäytyvät varsin maskuliinisina ruumiillisen työn tekijöinä.


Erityisesti suurikokoisissa fotostaateissa ihmisen ja luonnon kuvaukselle tarjoutuu hulppea mittakaava. Tästä katsojaa palkitsevasta ja taidehistoriallisestikin kiinnostavasta kuvalöydöstä sekä teosten hienosta installoinnista hatunnosto kuuluu näyttelyn kuraattoreille, tutkija Kati Lintoselle ja Suomen valokuvataiteen museon vt. johtaja Elina Heikalle.


Matti Saanion perikunnan, Suomen valokuvataiteen museon ja Rovaniemen taidemuseon kanssa koottu näyttely aloittaa komeasti Ateneumin taidemuseon valokuvataiteen näyttelyiden sarjan. Se tuo uuden ja raikkaan tuulahduksen museon kunniakkaaseen näyttelyperinteeseen.


Minkkinenlaituri
Arno Rafael Minkkinen, Saimaa, Finland, 1986. Hopeagelatiini, 102 x 127 cm.

Saanion tavoin mustavalkoskaalaan luottava, Yhdysvalloissa asuva Arno Rafael Minkkinen (1945) kuuluu suomalaisen valokuvataiteen uranuurtajiin. Ympäröivän todellisuuden sijasta hän katsoo sisäänpäin, käsittelee alastoman kehonsa kautta suhdetta luontoon – suomalaiskansallisesti veden äärellä ja koivujen katveessa.


Oma alaston keho on ollut Minkkisen tuotannossa aina keskeinen lähtökohta. Sen ohella töissä ovat näkyneet milloin Yhdysvaltojen kanjonit, milloin Saimaan rantamaisemat. Nyt kootussa näyttelyssä tematisoituu nimenomaisesti suhde lapsuuden kotimaahan Suomeen. Näyttelyn yhteydessä on myös julkaistu kirja Suomen kuvat, Homework (Like, 2008 ).


Minkkisen kuvissa koreografisesti kekseliäs ihmisruumis niveltyy kesäiseen luontoon, pilkistää koivunoksien lomasta ja notkistuu laiturilla. Taiteilija-mallin kädet levittäytyvät koivunrungon taakse vaakasuorassa kuin ristin poikkipuut tai siiviksi veneen sivuille. Tunnelma on usein yhtäaikaisesti jotenkin kohotettu ja hellämielisen huumorin pehmentämä. Useissa teoksissa on vahva vaikutelma painon tai keveyden tunteesta.


Kynä piirtää järveen, jalat kävelevät veden päällä, pää lepää järven selällä raskaana kuin kuvassa siihen vertautuva kivi. Ruumis etsii ääriään, toisaalta lepoa. Kuvien mustavalkoisuus tuo esille ihmisruumiin ja kesäisen luonnon jotenkin graafisen oloisina. Digi- ja photoshop-aikakaudella Minkkinen luottaa manipuloimattomiin hopeagelatiinivedoksiin, joissa näyttäytyy valokuvan ihme.


Minkkinenvene
Arno Rafael Minkkinen, The Bird of Väisälänsaari, 2007. Hopeagelatiini, 102 x 127 cm.

Tennispalatsissa esittäytyvä hollantilainen Anton Corbijn (1955) puolestaan suorittaa kameransa kanssa dramaturgin tointa keskittymällä kuvaamaan julkisuuden henkilöitä. Hänen kuviensa mustavalkoisuus viittaa filmitähtinostalgiaan ja tähtikultiin. Rakeisuus ja jyrkät kontrastit ovat Corbijnin tyylillistä keinovarantoa.


Lähtökohtana on kuvaajan oma julkkisfiksaatio. Teinipojan faniudesta ammatiksi kasvanut ”pakkomielle” on myös yksi niistä teemoista, joita Corbijn töissään käsittelee.


Teossarjassa a. somebody hän on pukeutunut teini-iässä ihailemikseen muusikoiksi. Kuvauspaikkana on Strijenin kaupunki Hollannissa, jossa Corbijn asui syntymästään yksitoistavuotiaaksi saakka. Idoleiksi asettautuessaan kuvaaja näyttäytyy kullekin muusikolle tyypillisten tunnusmerkkien kera, kuten Bob Marleyna rastoineen ja myssyineen.


Corbijin2
Anton Corbijn, A.Marley, Strijen, Hollanti, 2001. Valokuva. Copyright: Anton Corbijn.

Kuvasarja on omalla tavallaan sympaattinen, mutta teini-iän faniuteen ei kuitenkaan avaudu sen enempää visuaalisesti kuin sisällöllisestikään erityisen omaperäistä näkökulmaa, vaikkakin ihan samastuttava sellainen.


Fanittamisen ja visuaalisten imagojen ja ikoneiden rakentamisen lisäksi Corbijn pyrkii lähestymään julkisuuskulttia kriittisestikin. Monesti se kuitenkin jää pelkän pyrkimyksen tasolle.


Yhden ja samankin kuvan kohdalla tulee pohdittua ristiriitaisesti näkemäänsä: kauneutta kaupallisiin tarkoituksiin vai julkkiskulttia kriittisesti tarkasteleva muotokuva? Esimerkiksi kuva australialaisesta poplaulaja Kylie Minoguesta läpinäkyvissä alusvaatteissa ei varsinaisesti paljasta mitään ennennäkemätöntä tai tunnu suhtautuvan kovinkaan kriittisesti julkkiskulttiin tai -kulttuuriin.


Corbijin1
Anton Corbijn, Cameron Diaz & Ewan McGregor, Lontoo, 1997. Valokuva. Copyright: Anton Corbijn.

Sen sijaan 33 Still Lives -sarjaan kuuluva kuva kahdesta näyttelijästä, Ewan McGregorista ja Cameron Diazista taksin takapenkillä on kuin otos yksittäisestä elokuvakohtauksesta. Se jää kiinnostavalla tavalla irralliseksi ja kysymyksiä herättäväksi. Tästä huolimatta Corbijn jää kuvaajana kuitenkin jotenkin itsestäänselvän oloisen dekadentin glamourin ja enigmaattisuuden jalkoihin.


Spektaakkelimainen yhteiskunta voidaan nähdä julkkiskuvien kuorruttamana. Kysymykseksi jää, kuinka paljon Corbijn haluaa tätä kuorrutusta raaputtaa, millaisen suhteen tai kriittisen etäisyyden hän tarkastelemaansa ilmiöön ottaa? Kysymykset kulkevat kiinnostavaan suuntaan, mutta käsittely tuntuu jäävän jotenkin puolitiehen.


Jokela.Markus.biafra 2
Markus Jokela, Biafra 2, 2001.

Kesäisen Helsingin runsasta valokuvatarjontaa edustaa myös Sanna Kanniston näyttely Strange Fascination, joka on esillä Korjaamon galleriassa 3.8. saakka. Suomen valokuvataiteen museo tarjoaa puolestaan uutta kuvajournalismia kahdenkin kattauksen verran: temaattisen New Generation – kuvajournalismin nuoret näkijät teemanäyttelyn ja Markus Jokelan Jotain on tapahtunut yksityisnäyttelyn. Ne molemmat ovat esillä 24.8. saakka.


Ullalindstrom
Ulla-Mari Lindström, Panoraama 1, 2006. Alumiinille pohjustettu Lambda-tuloste, 36 x 135 cm.

Galleria Hippolytessä heinäkuussa avautuvan kesänäyttelyn kuraattorina on toiminut Heta Kuchka, joka on valinnut mukaan joukon joustavasti yli taiteen rajojen kulkevaa nuoren polven taiteilijaa. Sitä ennen galleriassa voi tutustua hollannissa valokuvaoppinsa saaneen Ulla-Mari Lindströmin absurdiin arkeen, jonka outoja tunnelmia pitkä valotusaika alleviivaa.


Maria Savela

Kirjoittaja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä