Tulosta sivuKritiikit 3-11

10.6.2011 9.00

Pohjoisen valtiaat ─ Mukka, Särestöniemi ja Palsa

SIUKONEN[1]

Taiteen monitoimimiehen Jyrki Siukosen toimittama Kuvia pohjoisen tasavallasta kertoo Lapin kolmen suuren taiteilijan Timo K. Mukan, Reidar Särestöniemen ja Kalervo Palsan elämästä ja taiteesta. 

SIUKONEN[1]

Pohjoisen valtiaat

Kuvia pohjoisen tasavallasta. Mukka, Särestöniemi ja Palsa, toimittanut Jyrki Siukonen, Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi 2011, 129 s.


Taiteen monitoimimiehen Jyrki Siukosen toimittama Kuvia pohjoisen tasavallasta kertoo Lapin kolmen suuren taiteilijan Timo K. Mukan, Reidar Särestöniemen ja Kalervo Palsan elämästä ja taiteesta. Palsa-tutkijana Siukonen itse päättää kirjan Palsa-artikkeliin, kun taas kirjan aloittaa Elina Arminen kirjoittaen Mukasta ja keskellä Tuija Hautala-Hirvioja kirjoittaa Särestöniemestä.


Nämä kolme taiteilijaa tunsivat toisensa. Särestöniemi (1925─1981) vanhimpana edusti etenkin Palsalle (1947─1987) isähahmoa, kun taas Mukka (1944─1973) ja Palsa sekä Mukka ja Särestöniemi muodostivat tasasuhtaisemmat parit. Ongelmana Palsan ja Särestöniemen suhteessa oli se, että Palsa rakastui taiteilijatoveriinsa. Artikkelissaan ’Lapin faarao’. Reidar Särestöniemi ja julkisuuden monet roolit Hautala-Hirvioja tuo esiin, ettei Särestöniemi olisi voinut lopultakaan kiinnostua Palsasta, koska tämä ei ollut Stalinin tapaan partainen mies, joista Särestöniemi piti.


Hautala-Hirvioja kuvaa artikkelissaan, jälleen kerran, Särestöniemen melko vastenmielisenä ylempien mielistelijänä. Hymy-lehdestä vuodelta 1975 otetussa kuvassa taiteilija on saunan pukuhuoneessa Kekkosen kanssa, vaikka pari vuotta aiemmin Hymy-lehti oli osaltaan auttamassa Särestöniemen ystävää Timo K. Mukkaa kuolemaan. Hautala-Hirvioja päättää artikkelinsa: ”Edes läheisen ystävän häpäisy ja sitä seurannut kuolema ei saanut häntä kieltäytymään Hymyn julkisuudesta. Se voidaan lukea menestyksen hinnaksi.” Oli siinä muutakin, yhteiskunnallisesti ylöspäin pyrkivää elämänasennetta. Mutta ehkä Reidarin oli niin kovin hankala sanoa ei.


Kuvia pohjoisen tasavallasta koskettelee ajanjaksoa, 1960- ja 70-lukua, jolloin julkisuus muuttui. Johdannossaan Arki, julkisuus ja jokapäiväinen uhma Siukonen kirjoittaa: ”Kaiken taustana ovat viimeiset hetket ennen televisiota ja sen yhtenäiskulttuuria.” Tuo yhtenäiskulttuuri nujersi Mukan, muttei se helppoa ollut muillekaan. Särestöstä tuli turistirysä ja Palsan kuvien edessä julkisuus hämmentyi.


Artikkelissaan ’Murskaamosta matkahuoltoon’. Arkinen Lappi Timo K. Mukan novellikokoelmassa Koiran kuolema Elina Arminen näkee Mukan kuvaamat hahmot orpoina rakentamansa tien ohessa. Tie yhdistää, mutta lähinnä keskuksesta periferiaan, eikä periferiasta keskukseen. Pohjoisissa kirkonkylissä ei tapahdu mitään, mutta kirkonkylien vieressä oleville tuntureille matkustaa keskuksen asukas viettämään vapaa-aikaa. Mukka näki jo 60-luvulla, että hiihtokeskukset pelaavat näennäisalkuperäisyyksillä, kun aito alkuperäisyys on niin lohdutonta ettei sitä viitsi kellekään näyttää.


Jyrki Siukosen artikkeli Kalervo Palsan Kittilät. Kolme tulkintaa kuvaa aidon alkuperäisyyden yhtä piirrettä. Palsan Lapissa juodaan alkoholia ja korvikealkoholia sekä päälle vedetään runkki, eikä toiminta ole hyväää mainosta paikkakunnalle. Ei Palsasta vieläkään mielellään Kittilässä puhuta, enemmän osoitellaan Särestön suuntaan.


Siukosen mukaan Palsa oli erittäin kiinnittynyt paikkaansa, Kittilän kirkonkylään, vaikka tahtoikin sieltä pois. Pois pohjoisesta tahtoivat myös Särestöniemi ja Mukka, mutta aina heidän oli sinne takaisin palattava. Tätä liikettä Kuvia pohjoisen tasavallasta kuvaa kolmen taiteilijan kautta. He pakenivat kaamosta ja yleensä pohjoista etelään ja kun he palasivat, heitä katsottiin kuin vierasta, toista, niin kuin ihmistieteissä yhä näyttää olevan tapana sanoa.


Teoksen nimi on saatu Mukan artikkelista Pitäisikö perustaa pohjoinen tasavalta?. Tasavalta olisi mentaalinen, siellä saisi ihminen olla oma raaka itsensä, hänen ei tarvitsisi olla ”hyvien ihmisten nykyisessä todellisuudessa.” Mukan kuvaama tasavalta on kiehtova. Niin on tämä kirjakin. Tosin ei valtio olisi ollut tasa-, vaan harvainvalta, hyvin kumpuinen.


Sami Liuhto


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä