Tulosta sivuArtikkelit 3-12

BB7 JoannaRajkowska 002 300dpi
Joanna Rajkowska, stillkuva­­ elokuvasta: Born in Berlin, 2012 © Joanna Rajkowska ja Andrew Dixon.

Taide nykypolitiikan välineenä



Poliittista nykytaidetta voidaan karkeasti ottaen tehdä kahdella tavalla: Taiteilemalla teoskynnyksen ylittävä teos, joka kriittisyydessään ottaa kantaa yhteiskunnassa vallitseviin epäsuhtiin. Silloin teoksen sisältö itsessään on riittävä poliittinen lausuma. Toinen poliittisen nykytaiteen vaihtoehto esimerkiksi on, että taiteilija lainaa aktivisteilta suoran toiminnan käytännön ja moderoi yhteiskunnallisesti kantaaottavan toiminnan joko yksilönä tai ryhmittymänä. Tällä toiminnalla on selkeä poliittinen päämäärä.

7. Berliinin biennaalin kuraattorit, puolalaiset Artur Żmijewski ja Joanna Warsza sekä venäläinen Voina-ryhmä, haluavat että taide on aktiivinen nykypolitiikan väline. Taiteilijan tulee valjastaa luova kapasiteettinsa yhteiskunnalliseen toimintaan ja taideinstituutio on paikka poliittiselle kokoontumiselle. Biennaalin osallistuu tällä kertaa sekä taiteilijoita että aktivisteja. Forget Fear – 7th Berlin Biennale for Contemporary Politics on näyttelykonsepti, jonka kunnianhimoinen agitaatioyritys on herättää nukkuva taiteen katsoja näkemään globaalit valtasuhteet ja saada hänet osoittamaan solidaarisuutensa.

Aktivistit taiteen tilassa


Näyttelyn pääpaikka, Auguststrassella sijaitseva Kunstwerk (KW), on aikoinaan ollut vallattu tila. Heitteille jätetty margariinitehdas valjastettiin ateljeekäyttöön 1990-luvun alussa ja sen jälkeen siitä on tullut tärkeä kriittisen nykytaiteen näyttelytila neljässä kerroksessa.

Nyt KW:n alimman kerroksen täyttävät Occupy-liikehdinnän edustajat ja aktivistiryhmät. Katsojalle avautuva tilanäkymä on täynnä banderolleja, seinäkirjoituksia, katumaalareita ja kojuissaan hengailevia ihmisiä. Sinne tänne pystytetyt teltat ovat kokoontumista ja yöpymistä varten. Bob Marleyn Get up, stand up, stand up for your rights soi satunnaisesti tilan ääniraitana. Kyltti portailla kannustaa katsojaa: Älä jää seisomaan portaille, tule alas, osallistu!
Aktivistien hallinnoima tila on kokoontumisen ja muutoksen tila.

Toinenkin nykytaidenäyttelyiden linjasta poikkeava ja biennaalin ajan muuttuva näkymä tervehtii katsojaa. Se on puolalaisen kuvanveistäjän Mirosław Pateckin styroksista veistämä valtava Jeesuksen pää. Pateck kokee olevansa kuvanveistäjä Jumalan asialla ja hän tekee näyttelyn ajan 1:1 kopiota alkuperäisestä Christ the King (2010) -veistoksestaan. Tuosta yli 50 metriä korkeasta, Świebodzinissa, Berliinin ja Varsovan yhdistävän maantien varrella sijaitsevasta Jeesus-patsaasta on tullut merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Keskeneräisen veistoksen yhteyteen on installoitu kaksi videota, joista toinen dokumentoi patsaan pystytystä ja toinen pyhiinvaeltajia. Sijoittamalla veistoksen nykytaiteen yhteyteen kuraattorit haluavat muistuttaa uskonnollisen taiteen ja katolisen kirkon mahdista Puolassa sekä Vatikaanin ilmoituksesta osallistua Venetsian biennaaliin omalla paviljongillaan.

Jeesuspatsaan vieressä Ramallahista kotoisin oleva Khaled Jarrar esittelee tuottamaansa State of Palestine -projektiaan. Siihen kuuluvat virallinen Palestiinan valtion leima ja Palestiinan postimerkki, jonka nyt myös Die Deutsche Post on julkaissut. Ensimmäisen hankkimisessa piilee oma ennalta arvattu riskinsä: jos passileiman kantaja haluaa matkata Israeliin, pääsy maahan voidaan evätä tai passi voidaan ottaa talteen.

BB7 Khaled Jarrar 001 300dpi
Khaled Jarrar, Palestiinan valtion passileima. Kuva: Khaled Jarrar.
KW:n kolmannen kerroksen täyttävät yhdeksän videoprojisointia. Ne dokumentoivat viime syksyn ja kevään eri puolilla maailmaa tapahtuneita mielenosoituksia, esimerkiksi  kapitalismia tai muukalaisvihaa vastaan. Protestin ääni kumuloituu, kun videoita voi katsoa yhdeltä istumalta. Mukana koosteissa on myös kaksi nuorten naisten ryhmittymää: venäläinen Pussy Riot ja ukrainalainen Femen.

Koivun taimet virkoavat hitaasti kelmeiden lamppujen alla KW:n ylimmässä kerroksessa. Installaatio on osa puolalaisen Łukasz Surowiecin projektia nimeltä Berlin-Birkenau. Taiteilija toi entisen keskitysleirin alueelta Auschwitz-Birkenausta satoja koivuntaimia ja istutti ne Berliinin kaupungin puistoihin tai holokaustin tapahtumapaikkoihin.

BB7 Lukasz Surowiec 004 300dpi
Łukasz Surowiec, stillkuva elokuvasta Berlin-Birkenau, 2012 © Łukasz Surowiec.
Koivujen kanssa samaan kerrokseen sijoitettu Artur Żmijewskin oma videoteos, Berek on vuodelta 1999. Siinä joukko eri-ikäisiä puolalaisia miehiä ja naisia leikkivät lasten hippaleikkiä keskitysleirin kaasukammiossa. Alastomat miehet ja naiset läpsäyttelevät toisiaan iholle ja ajavat toisiaan takaa ahtaassa, kylmää ja kosteutta tihkuvassa betonikellarissa. Tämä teos on mukana kommentoimassa taiteen sensuuria, sillä se hyllytettiin Martin-Gropius-Baun ryhmänäyttelystä viime vuoden marraskuussa, kun sen katsottiin pilkkaavan kansanmurhan uhrien muistoa.

Berliinin biennaalia teoksia ja projekteja ei voi katsoa ilman, että tulee tietoiseksi kaupungin monimuotoisesta historiasta ja sen alati muuttuvasta olemuksesta. Näyttelyn toinen pääpaikoista, Deutschland Haus, pursuu poliittista historiaa ja on jo itsessään Gesamtkunstwerk. Muutoksen symboli on puolalaisen Joanna Rajkowskan video Born in Berlin (2012), joka kuvaa hänen raskausaikaansa ja lapsensa Rosan synnyttämistä Berliinissä.

Taiteen seuraamukset


Biennaalista jää vahva taiteen esteettiseen ulottuvuuteen kyllästymisen tuoksu. Näyttelykonsepti, taideteoksen korvaaminen elävillä ja osallistuvilla ryhmittymillä tai projekteilla, näyttäytyy reaktiona siihen turhaumaan, että taide on osa riistoon ja epäoikeudenmukaisuuteen perustuvaa talousjärjestelmäämme. Tätä mieltä taiteesta on ainakin belgialainen Renzo Martens, joka osallistui biennaaliin vuonna 2010. Kun häneltä kysytään, millaista taidetta taiteilijan tulisi tehdä, hänellä on vastaus valmiina: Taide on merkittävää vain, jos sillä on seuraamuksia. Muutoin taide menettää todellisuutta kommentoivan ulottuvuutensa ja luo ainoastaan illuusion kritiikistä.

(Lue lisää Taide-lehdestä)

Jaana Kokko

Kirjoittaja on kuva- ja mediataiteilija, ja tekee taiteellista tohtorintutkintoa poliittisesta ja yhteiskunnallisesta taiteesta Aalto-yliopistossa.

Forget Fear – 7th Berlin Biennale for Contemporary Politics, 27.4. – 1.7. 2012

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä