Tulosta sivuKritiikit 3-12

8.6.2012 9.30

Kaikki haluu feimii tai respektii – mutta missä kontekstissa?

Jussi TwoSeven-pressphoto2Muuttuuko katutaiteen katsomiskokemus, kun taide siirtyy kadulta museoihin, taidemaailman legitimaation piiriin? Muuttuvatko myös sen tekemisen tavat?

DOLK fluesopp-lofoten2008
Dolk: Fluesopp, Lofootit, 2008.

Kaikki haluu feimii tai respektii – mutta missä kontekstissa?


Street Art – The New Generation
Porin taidemuseo 10.2. – 27.5.2012

Muuttuuko katutaiteen katsomiskokemus, kun taide siirtyy kadulta museoihin, taidemaailman legitimaation piiriin? Muuttuvatko myös sen tekemisen tavat?

Katutaiteeseen on usein tapana suhtautua siten, kuin sillä olisi jokin vaikeasti ymmärrettävä koodistonsa, joka vaatii vihkiytymättömältä katsojalta aivan erityistä paneutumista ja opiskelua. Mutta eikö näin ole kaiken taiteen laita – oli sitten kyse jostain tyylistä tunnusmerkkeineen tai yksittäiselle taiteilijalle ominaisesta idiosynkraattisesta – kunkin satunnaisen henkilöhistorian tuottamaan ominaislaatuun liittyvästä – ilmaisusta? Ei graffitissa tai muussa katutaiteessa ponnistavasta ilmaisussa ole mitään tämän kummallisempaa. Ei mene pitkää aikaa, ennen kuin graffitia tutkaileva katsoja alkaa erottaa klassiset maneerit ja tietyt perussymbolit – esimerkiksi tuikkeet, kruunut ja nuolet – ja pystyy aloittamaan laadullisten vertailujen suorittamisen.

Laajemmassa kontekstissa käytetyn kielen suhteenkaan ei ole syytä viljellä mitään mystifiointia. Emme me tarvitse mitään erityissanakirjaa kertomaan meille, että suomalaisen graffititaiteilijan tavoittelema feimi (engl. ’fame’) tai respekti (engl. ’respect’) ovat täsmälleen samaa, mitä kaikki muutkin taiteilijat tavoittelevat: osa mainetta mutta epäilemättä suurin osa – ja ikään kuin syvemmällä sielussaan – kollegoilta tulevaa kunnioitusta.

Jussi TwoSeven-pressphoto2
Jussi Twoseven, Spraymaali seinään, käsinleikatut sabluunat.
Suurin osa katutaidetta pyrkii olemaan taidetta hyvin samalla tavalla kuin kaikki muukin taide. Osa on poliittista ja julistavaa, osa pyrkii puhtaammin esteettiseen kokemukseen. Selkeämmin erottava tekijä on laillisen ja laittomuuden ongelmallinen suhde, mutta tämänkin seikan jännittävyys latistuu, kun muistaa, minkälaista oli tehdä taidetta Neuvostoliitossa tai Natsi-Saksassa.

Katutaide on jo pitkään ollut myös osa taidehistorian kaanonia ja myöskin taidemaailman markkinahumua: Jean-Michel Basquiat (1960–1988) ja Keith Haring (1958–1990) ovat jo paikkansa taidehistoriassa lunastaneet, kuten myös anonymiteettinsä säilyttänyt Banksy, joka on rikkonut Sothebyn huutokauppahuoneessa jo 100.000 punnan rajan.

Tätä taustaa vasten Porin taidemuseon katutaideavauksessa ei pitäisi olla mitään niin kovin ihmeellistä, mutta ehkäpä näyttelyn alanimeke Uusi sukupolvi  kertoo jotain olennaista näyttelyn hengestä. Ehkä tämän näyttelyn myötä olemme todistamassa sitä, kuinka katutaide saavuttaa tietyn uudenlaisen normaalitilan, jossa Robin Hood -fiilis alkaa jäädä taka-alalle ja jossa on ikään kuin ”luonnollista” esiintyä kaikissa mahdollisissa taidekonteksteissa.

Slinkachu Boys Own Adventures 1 L
Slinkachu, Boys Own Adventures 2011, Continuous tone Lambda C-type print on Fuji Crystal Archive matte paper, 80 x120 cm. Courtesy: Artist and Andipa Gallery, London.
On tietenkin sitäkin väkeä, jonka mukaan ”vallankumous syö aina lapsensa”  – niin tässäkin tapauksessa. Tältä nimittäin minustakin tuntui, kun katselin Porissa lontoolaisen Slinkachun jättikokoisia valokuvavedoksia, joiden kuvatekstissä luki ”Continuous tone Lambda C-type print on Fuji Crystal Archive matte paper on aluminium”. Ja editio oli tietenkin viiden vedoksen kokoinen, ja mukana oli tietenkin Andipa Gallery Lontoosta. En minä tällaista taidetta tullut katsomaan.

(Lue lisää Taide-lehdestä)

Otso Kantokorpi

Kirjoittaja on helsinkiläinen taidekriitikko ja toimittaja.

Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi

16.8.2012 20.30
Taiteilija
Pieni kysymys?
Sivistyssanakirja ei tunne sanaa legitimaatio, joten voisiko Otso Kantokorpi kertoa mitä tarkoittaa sanalla legitimitaatio?


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä