Tulosta sivuPääkirjoitus 3-12

Teosten saavuttamattomuus


Taiteen saavutettavuus on ollut taidemuseomaailmassa vallitsevia huolenaiheita jo hyvän aikaa. Paljon on vaivaa nähty, jotta mitkään inhimilliset esteet: fyysiset, taloudelliset, tiedolliset, kenties jopa tahdolliset, eivät ehkäisisi taiteen kokemista.

Taidemuseo on toteuttamassa sitä että vähintäänkin kohtuuhinnalla kuka tahansa voi nähdä taidetta. Kuvataideteoksen erityispiirre useimmiten kun on se, että sellaista on vain yksi lajiaan, sen voi joku ostaa ja sitten joko pitää sen pienen piirin katseltavissa tai antaa sen näkyä laajemmin, vaikka sitten maksua vastaan.

Kirjallisuudessa tulo tekijälle tulee sen mukaan, kuinka monta teoskappaletta myydään, volyymi tuo tuoton ja menestyksen, ja siksi yhden ostettavan yksikön hinta on kaikilla eri kirjoilla kuitenkin koko lailla samaa luokkaa.
Kun kuvataiteessa tulo voi tulla vain muutaman kappaleen myynnistä, niin menestyminen tulee vastaavasti siitä, että yksikköhinta nousee. Ja merkillistä kyllä, yksikköhinnat ovat suurimpia edesmenneiden taiteilijoiden teoksilla.
Niinpä suomalaiset, mutta myös monet muunmaalaiset, museot ovat jo pitkään sanoneet, että mitkään määrärahat eivät enää tahdo riittää vanhemman taiteen ostamiseen. Kuvataiteen teosten huiput tahtovat nykyään mennä salaperäisiin yksityisiin kokoelmiin. Siellä ei saavutettavuuden perään enää huudella.

Taidemuseoilla on muutenkin vaikeaa, talouspuoli jumittaa. Hallintoa ja organisaation rakennetta muutellaan kuin orastavassa paniikissa. Ei vanhat konstit enää päde, ei. Museoiden tulisi kerätä enemmän tuloja itse: siis enemmän kävijöitä, kuitenkin samalla säästäen kustannuksissa. Taiteen pitäisi siis saavuttaa enemmän ihmisiä, mutta absurdisti vähemmällä sen esittämiseen panostamisella, halvemmilla satsauksilla.

Tässä tilanteessa tietysti taiteen saavutettavuuden todellinen laajuus pitää saada muulla kuin esittämällä tolkuttoman kalliita ”klassikkonäyttelyitä”. Yleisten taidekokoelmat jo väkisinkin suuntaavat hankintansa tuoreimpaan taiteeseen, nouseviin taiteilijoihin, hinta kun on vielä mahdollista maksaa.
Siksi myös taidemuseolaitos on osaltaan yhä enemmän edesauttamassa taiteen uudistumisen, uutuususkon kulttuuria.

Toisaalla on olemassa taiteen muotoja ja tekemisen tapoja, jotka pystyvät tarjoamaan tuota saavutettavuutta, katsojalle ilmaiseksi. Yksi sellainen on katutaide, julkisiin tiloihin osittain luvatta tehdyt teokset. Se on ilmaista katsottavaa. Hinta tosin siinäkin voi viime kädessä olla melko kova, jos katutaideteos huonontaakin tiettyä paikkaa: pilaa yhteisen ympäristön yhden individin näkymisen halun edessä.

Toinen taiteen laji, johon voi joskus ilmaiseksi törmätä, on performanssi, joka ei yleensä jätä pysyviä jälkiä ympäristöönsä, toivottavasti vain katsojiensa mieliin.
Sitten on vielä nämä taiteen esittämisen muut perinteiset paikat, joissa taidetta näkee ilmaiseksi, galleriat ja vaikkapa keväisin esiin pulpahtelevat vastavalmistuneiden taiteilijoiden näyttelyt.  On olemassa myös ne lukuisat kesänäyttelyt, joihin tosin usein on pieni sisäänpääsymaksu, mutta joiden takana on usein mitä erityyppisimpiä järjestäjiä – usein myös varsin idealistisia. Jostain syystä taide tulee Suomessa erityisen saavutettavaksi juuri kesällä – ja tämäkin taide on valtaosaltaan juuri uutta taidetta.
Jostain syystä trendi on nyt se, että taide näyttää vanhetessaan katoavan yhä saavuttamattomampiin holveihin, ja se taide jonka parhaiten voi saavuttaa on sitä, joka on ihan vastasyntynyttä.

Checkpoint Helsinki -työnimellä taitelijoiden tekemä alustava ehdotus nykytaiteen esittämistä aktiivisesti tukevasta ”museosta” voisi hyvin hoidettuna olla organisaatio, joka voisi osaltaan tehdä taiteen kaikkien sitä haluavien luontevasti saavutettavaksi.

Pitää vain muistaa, että taiteella on se historiakin, ja senkin olisi toisinaan oltava reaalisesti nähtävissä. Vai pitääkö? Pitääkö esimerkiksi kirjallisuuden puolella olla tietoinen romaanin kehityksestä 1800-luvulla, jotta voi lukea nykykirjailijoita? No, ainakin vanhojakin romaaneita voi sentään vielä jopa ostaa, ihan tavallinenkin ihminen.

Pessi Rautio

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä