Tulosta sivuKolumni

Kolumni: Annamari Vänskä

Modernismi ja muoti


”Onneksi minun ei tarvitse välittää tuollaisesta, vaan voin keskittyä olennaiseen.”


Jotakuinkin näin ajatuksensa kiteytti eräs keskustelija sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa, jossa pohdittiin, mitä laittaa päälle väitöstilaisuuteen. Asenne on vanha ja tuttu: vaatteita ja muotia on pidetty vuosisatojen ajan turhuutena, pinnallisuutena ja osoituksena älyn mataluudesta. Jonakin, joka kuuluu korkeintaan naisten maailmaan, mutta jolla ei ole mitään sijaa korkeamman ajattelun kanssa.


Taiteen kentällekään muodilla ei oikein ole ollut asiaa näihin aikoihin saakka; taide on nähty jonakin korkeampana ja pysyvämpänä, kun taas muoti – no, se tuli jo käsiteltyä. Ainakin suomalaisen taiteen kentällä tuntuu edelleen elävän ajatus siitä, että mikäli muotia ylipäätään käsitellään taiteen kentällä, näkökulman tulee olla aivan tietyllä tavalla ”kriittinen”: muotia vastaan.


On jännittävää huomata, että samalla kun taide saa vain olla eikä sen välttämättä tarvitse – eikä monenkaan mielestä edes pidä – tehdä minkäänlaista statementia, muodin oletetaan kuitenkin perustelevan olemassaolonsa. Asetelmassa tai asenteessa on vain se historiallinen harha, että se olettaa muodin ja taiteen eläneen aina toisistaan erillisissä sfääreissä.


Todellisuus on tietenkin toinen; taide ja muoti ovat aina kulkeneet käsi kädessä ja monessa mielessä kietoutuneet sananmukaisesti toisiinsa. Itse asiassa esimerkiksi modernismia sellaisena kuin sen tunnemme, ei ehkä edes olisi ilman muotia.


(Lue koko kolumni taiteen ja muodin suhteista Taide-lehdestä)


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä